Pienhiukkanen
Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoisia ilmakehässä leijuvia kiinteitä hiukkasia. Ne ovat terveydelle vaarallisia, koska hengitysilmaan joutuessaan ne tunkeutuvat keuhkorakkuloihin asti.[1][2][3] Alle 10 mikrometrin hiukkaset pääsevät keuhkoihin, mutta eivät keuhkorakkuloihin asti, kun taas karkeammat mekaaniset hiukkaset pysähtyvät pääasiassa nenän ja nielun limakalvoille.
Pienhiukkasilla on ilmakehän hämärtymisen vuoksi globaali ilmastoa viilentävä nettovaikutus, joten ne hidastavat ilmaston lämpenemistä[4].
Ilmakehän pienhiukkaset voivat olla ihmisen toiminnan, kuten polttamisen, sinne tuottamia, mutta myös kasvillisuuden tuottamat höyryt osallistuvat pienhiukkasten syntyyn.[5] Merkittävä osa suomalaisen kaupunki-ilman pienhiukkasista tulee kaukokulkeutumana maan rajojen ulkopuolelta.[1][2] Kotimaisia lähteitä ovat liikenne, energiantuotanto ja puun polttaminen takoissa ja kiukaissa.[2][6] Pienhiukkasia syntyy myös metsä- ja turvepaloissa, joista ne voivat tuulten mukana ajautua hyvinkin kauas. Suomessa pienhiukkaspitoisuudet ovat noin puolet Keski-Euroopassa tavattavista.[1] Ilmatieteen laitoksen mukaan pienhiukkasten pitoisuustasot ovat Suomessa hyvin matalat.[7]
Dieselöljyn palaessa syntyy kahdenlaisia pienhiukkasia. Suuremmat ovat 0,04–0,1 mikrometrin kokoisia nokihiukkasia, jotka koostuvat pääosin noesta sekä hiukkasen pinnoille tiivistyneistä haihtuvista yhdisteistä. Lisäksi syntyy pienempiä 5–30 nanometrin suuruisia nestemäisiä nanohiukkasia, jotka ovat muodostuneet hiilivedyistä ja sulfaateista tiivistymällä pakokaasun jäähtymisvaiheessa.[8]
Pienhiukkasten terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikista ilmansaasteista pienhiukkasilla arvioidaan olevan suurin merkitys terveyteen.[1][9] Itse asiassa pienhiukkaset ovat todennäköisesti suurin kaikista ympäristön terveysriskeistä.[10][11] Euroopassa on arvioitu noin 350 000 ihmisen kuolevan vuosittain ennenaikaisesti pienhiukkasten takia[12][13] ja arvioitu keskimääräinen vaikutus elinikään on kahdeksan kuukautta. Yllättävä tulos vuonna 1993 ilmestyneessä ns. kuuden kaupungin tutkimuksessa oli, että suuri osa kuolemista oli sydänkuolemia eikä esim. keuhkosyöpäkuolemia. Tämä tutkimus käynnisti vilkkaan tutkimustoiminnan sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Pääosin tulokset on vahvistettu.[2] Ehkä vakuuttavin todiste seurasi hiilenpolton kielosta Dublinissa vuonna 1990. Sekä kuolleisuus että sairastuvuus vähenivät ja muutos jäi pysyväksi.[2] Herkkiä väestöryhmiä ovat pikkulapset, astmaatikot ja sydän- ja hengityselinsairauksia potevat vanhemmat ihmiset.[12][14] Lisäksi kymmenillä tuhansilla pahenevat astmaan tai infektioon liittyvät hengitystieoireet.[6]
Yli 10 mikrometrin suuruiset hiukkaset jäävät ylähengitysteihin, ja niiden terveysvaikutukset näyttävät vähäisemmiltä ja poikkeavat pienhiukkasten (alle 2,5 mikrometrin hiukkasten)vaikutuksista. Ns. kevätpöly, joka sisältää pääasiassa karkeita yli 10 mikrometrin hiukkasia, voi aiheuttaa limakalvoärsytystä erityisesti astmaatikoille. Myös ultrapienillä hiukkasilla (alle 0,1 mikrometriä) on pienhiukkasista riippumattomia terveysvaikutuksia. Niitä ei tunneta vielä kovin hyvin.[15]
Pienhiukkaset aiheuttavat 50–80 % ympäristön terveysriskeistä ja tappavat vuodessa 2 000 suomalaista[16] ja 400 000 eurooppalaista.[17] Liikenteeseen kuolee Suomessa vain neljännes tästä määrästä, kemikaalitlähde? ja ydinvoima ovat vielä sitäkin paljon mitättömämpiä riskejä.[17]
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääkaupunkiseudulla puun pienpoltto tuottaa 40 % pienhiukkasista joulu-helmikuussa ja 20 % syys-lokakuussa, pientaloalueilla enemmän (2008).[18] Keskimäärin suomalaisesta pienhiukkasaltistuksesta 43 % aiheutuu puun pienpoltosta.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma. Kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2020, ss. 41-69. ISBN 978-951-656-729-0.
- ↑ a b c d e Tuomisto, J. Mikä kaupunki-ilmassa mättää? Kirjassa Arsenikista öljyyn, Duodecim - Terveyskirjasto 2020
- ↑ Hiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Arkistoitu 23.6.2007. Viitattu 1.6.2007.
- ↑ Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 56-58.
- ↑ Laura Lähdevuori 4.3.2010: Suomalaiset ratkaisivat rikkihappomysteerin. https://web.archive.org/web/20100308160120/http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article381424.ece
- ↑ a b Pienhiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Arkistoitu 16.6.2007. Viitattu 1.6.2007.
- ↑ Ilmatieteenlaitos: Pienhiukkaset ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Hämeri, Kaarle: Liikenteen pienhiukkaset ovat haitta terveydelle. Työterveyslaitos. Arkistoitu 13.11.2007.
- ↑ Hänninen, O. Terveys ja sen riskitekijät. Kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2020, ss. 36-40. ISBN 978-951-656-729-0.
- ↑ Asikainen A, Hänninen O, Pekkanen J, Ympäristöaltisteisiin liittyvä tautitaakka Suomessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 2013:44, nro 5:68–74.
- ↑ Tuomisto J, Suurin riski on ihminen itse. Tiede 2013:nro 11:38–43.
- ↑ a b EU/CAFE2000, Directive 2008/50
- ↑ Terhi Hakala: Uusi tekniikka paljastaa pienhiukkaset paremmin 2005. TEKES. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 1.6.2007.
- ↑ Lea Huttunen: Pienhiukkaset kuriin 2006. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2007.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pekkanen J. Kaupunki-ilman pienhiukkasten terveysvaikutukset. Duodecim 2004:120:1645–52.
- ↑ Suomen saasteuhrit: 7 henkeä joka päivä Uusi Suomi. 5.5.2011.
- ↑ a b Puunpoltto tappaa maailmassa enemmän kuin ydinvoimaloissa sattuneet onnettomuudet Helsingin Sanomat Tiede. 18.7.2016.
- ↑ Puunpoltto saastuttaa jopa enemmän kuin liikenne Helsingin Sanomat. 14.1.2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pienhiukkanen Wikimedia Commonsissa
