Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta YK:n pääsihteeri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
Virka-asunto Sutton Place, Manhattan, New York City, Yhdysvallat
Nimittäjä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (valitsee)
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous (nimittää)
Kauden pituus 5 vuotta
Perustettu 1945
Ensimmäinen Trygve Lie
 Norja
Kotisivut un.org/sg

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri on Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristön esimies. Pääsihteerin päivittäisiin tehtäviin kuuluu YK:n jokapäiväinen johtaminen.[1]

Pääsihteerin rooli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n pääsihteerin rooli on merkittävä YK:n toiminnassa ja kansainvälisten kysymysten ratkaisijana[1].

Pääsihteerin rooli on olla osana kansainvälistä yhteisöä ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden kansainvälisistä velvollisuuksista maailmanpolitiikassa[1].

Pääsihteerin työhön kuuluu kaikkien YK:n päättävien elinten toiminnan saattaminen sopusuhtaiseen yhteistoimintaan, paitsi Kansainvälisen tuomioistuimen, jonka toiminta ei kuulu pääsihteerin alaisuuteen.

Pääsihteerin kansainvälisiin tehtäviin kuuluu maailmanrauhaa ja turvallisuutta uhkaavien uhkien tuominen YK:n turvallisuusneuvoston tietoisuuteen[1].

Pääsihteeri voi myös itse käyttää omaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa jäsenmaiden välisissä kiistoissa ja osallistua kriisitilanteiden selvittämiseen henkilökohtaisesti tai nimittää ulkopuolisen erityisedustajan niitä hoitamaan, YK:n turvallisuusneuvoston siunauksella.[1][2]

Vaikka pääsihteerin rooli yksi maailman merkittävimmistä koko laajalla kansainvälisellä areenalla, on hänen toimintansa silti hyvin rajallista, sillä hänen työnsä ja asemansa perustuvat luottamukseen, ja hänen mahdollisesta jatkosta vastaavat yhdessä YK:n yleiskokous ja turvallisuusneuvosto, jotka voivat esittää pääsihteerille epäluottamuslauseen, mikäli ne ovat tyytymättömiä pääsihteerin toimintaan[1].

Pääsihteerin hallinnollisiin vastuualueisiin kuuluu myös olla mukana laatimassa kahdeksi vuodeksi YK:n budjettiesityksiä, joita YK:n sihteeristö laatii valmiiksi pääsihteerille, jonka tehtävänä on esittää ne yleiskokoukselle, joka hylkää tai hyväksyy ne.

Pääsihteerin vastuulla on myös kansainvälisten sopimusten tallentaminen ja kunkin YK:n jäsenmaiden tiedonantojen rekisteröinti ja niiden julkistaminen[1].

Valinta ja toimikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n peruskirja ei määrittele niinkään tarkasti pääsihteerin valintaprosessia mutta YK:n yleiskokous on valinnut tähän asti YK:n turvallisuusneuvostolta saamiensa ehdokaslistan nimien mukaan sopivimman henkilön uudeksi pääsihteeriksi. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot voivat aina estää pääsihteerin nimityksen käyttämällä veto-oikeutta.

Pääsihteerin toimikausi on viisivuotinen ja sama henkilö voi toimia pääsihteerinä enintään kaksi kautta, mikäli hänet valitaan jatkokaudelle tai mikäli hän ylipäätänsä hakee toiselle kaudelle[1].

YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimii kaksi merkittävää virkanimikettä jotka ovat[1]:

  • Apulaispääsihteerin[1] virkaa hoitaa kerrallaan vain yksi henkilö. Apulaispääsihteerin tehtävänä on auttaa varsinaista pääsihteeriä sekä sihteeristön toiminnan yhteen saattaminen. Apulaispääsihteeri toimii tarvittaessa myös varsinaisen pääsihteerin sijaisena. Apulaispääsihteerin tehtävänä on tukea varsinaista pääsihteeriä eri sektorien ja instituutioiden välisen johdonmukaisuuden rakentamisessa sekä edustaa varsinaista pääsihteeriä erilaisissa tilaisuuksissa mikäli varsinainen pääsihteeri on esteellinen osallistumaan niihin.
  • Alipääsihteerin (Under-Secretary-General)[1] virkoja hoitavat kerrallaan useat henkilöt, ja heidän tehtävänsä on johtaa YK:n sihteeristön osastoja. YK:n päämajaan sijoittuvia alipääsihteerivirkoja ovat lisäksi muun muassa YK:n pääsihteerin neuvonantajien virat, YK:n pääsihteerin kanslian kansliapäällikkö, joidenkin yleiskokouksen alaisten toimielinten puheenjohtajien virat, kuten hallinto-ja budjettiasioiden neuvoa-antavan komitean sekä kansainvälisen virkamieskunnan asioista vastaavan toimikunnan puheenjohtajat, sekä joidenkin YK:n rahastojen ja alaohjelmien johtajien virat.

Pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi[3]
(syntynyt–kuollut) 		Maa[3] Virka-aika[3]
Gladwyn Jebb
(1900–1996) 		 Britannia virkaa tekevä pääsihteeri 24.10.1945 – 2.2.1946
Trygve Lie
(1896–1968) 		 Norja 1. kausi 2.2.1946 – 31.1.1950
2. kausi 1.2.1950 – 10.11.1952 (erosi virasta)
Dag Hammarskjöld
(1905–1961) 		 Ruotsi 1. kausi 10.4.1953 – 9.4.1958
2. kausi 10.4.1958 – 18.9.1961 (kuoli virassa)
U Thant
(1909–1974) 		 Burma virkaa tekevä pääsihteeri 3.11.1961 – 30.11.1962
1. kausi 30.11.1962 – 2.12.1966
2. kausi 2.12.1966 – 31.12.1971
Kurt Waldheim
(1918–2007) 		 Itävalta 1. kausi 1.1.1972 – 31.12.1976
2. kausi 1.1.1977 – 31.12.1981
Javier Pérez de Cuéllar
(1920–2020) 		 Peru 1. kausi 1.1.1982 – 31.12.1986
2. kausi 1.1.1987 – 31.12.1991
Boutros Boutros-Ghali
(1922–2016) 		 Egypti 1.1.1992 – 31.12.1996
Kofi Annan
(1938–2018) 		 Ghana 1. kausi 1.1.1997 – 31.12.2001
2. kausi 1.1.2002 – 31.12.2006
Ban Ki-moon
(s. 1944) 		 Korean tasavalta 1. kausi 1.1.2007 – 31.12.2011[4]
2. kausi 1.1.2012 – 31.12.2016
António Guterres
(s. 1949) 		 Portugali 1.1.2017 alkaen

Pääsihteerin valinta 1946-2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valinnan voittaja on lihavoitu

Vuosi Ehdokas Kansalaisuus Veto-oikeuden käyttö Ääniä Huom
1946 Trygve Lie [5]  Norja Ainoa ehdokas[5]
1950  Neuvostoliitto Yhdysvallat vei valinnan yleiskokouksen äänestykseen. Lie voitti vaalin 46 -5. Jatkoi Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta. Erosi 1952[5]
1953 Lester B. Pearson [5]  Kanada  Neuvostoliitto[6] 9 / 11
Carlos P. Romulo[6]  Filippiinit  Neuvostoliitto[7] 5 / 11
 Ranska[8]
Dag Hammarskjöld[9].[10]  Ruotsi 10 / 11
1957 Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti.[10] kuoli lento-onnettomuudessa Sambiassa 18. syyskuuta 1961.[11]
1961 Mongi Slim[12]  Tunisia vetäytyi
U Thant [12] Myanmar Myanmar 15/15
1962 Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[13] [14]
1966
1971 Kurt Waldheim[15]  Itävalta 11 / 15 3.kierros
Carlos Ortiz de Rozas[16]  Argentiina  Neuvostoliitto [17] 12 / 15
Max Jakobson[18]  Suomi 9 / 15
1976 Kurt Waldheim[19]  Itävalta 14 / 15 2.kierros
Luis Echeverría Álvarez[20]  Meksiko  Neuvostoliitto[21] 3 / 15
1981 Javier Pérez de Cuéllar [22]  Peru 10 / 15 17.kierros
Salim Ahmed Salim .[23]  Tansania  Yhdysvallat[24] 11 / 15 1. kierros
Kurt Waldheim[25]  Itävalta  Kiina[26] 11 / 15 6. kierros
prinssi Sadruddin Aga Khan  Iran
 Sveitsi
 Ranska 		 Neuvostoliitto 10 / 15 Epävirallinen kierros
1986 Javier Pérez de Cuéllar [27]  Peru Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[27]
1991 Boutros Boutros-Ghali[28]  Egypti 11 / 15 6. (epävirallinen) kierros
Bernard Chidzero [29]  Zimbabwe 10 / 15 2. (epävirallinen) kierros
Olusegun Obasanjo [30]  Nigeria 9 / 15 2 .(epävirallinen) kierros
1996 Boutros Boutros-Ghali [31] [32]  Egypti  Yhdysvallat[33] 14 / 15 1 .(epävirallinen.suljettu äänestys) kierros
Amara Essy[34]  Norsunluurannikko  Yhdysvallat[35] 11 / 15 1. (epävirallinen.avoin äänestys) kierros
 Britannia[35]
Kofi Annan[36]  Ghana 14 / 15 4. kierros
2001
Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[37]
2006 Ban Ki-moon[38]  Korea 7 / 15 4 kierros (vetäytyi)
Shashi Tharoor [39]  Intia  Yhdysvallat[40] 10 / 15
Vaira Vīķe-Freiberga [41] Latvia Viro Liettua Baltian maat (yhteisehdokas)  Venäjä[42] 5 / 15
 Kiina vetäytyi
2011 Ban Ki-moon [43]  Korea Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[43]
2016 António Guterres[44]  Portugali 13 / 15 6.kierros
Irina Bokova [45]  Bulgaria 2 maata 7 / 15 6.kierros (vetäytyi)
Vuk Jeremić [45]  Serbia 3 maata 7 / 15
Miroslav Lajčák [45]  Slovakia 2 maata 7 / 15
Helen Clark [45]  Uusi-Seelanti 6 / 15

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k www.yk.fi: YK-järjestelmä YK:n pääsihteeri (Yleiskokous) YK:n pääsihteeri, pääsihteerin kanslia ja YK:n johtoryhmä. Yhdistyneet kansakunnat. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2014.
  2. ↑ YK-järjestelmä turvallisuusneuvosto (YK Turvallisuusneuvoston Veto-oikeus) YK-järjestelmä turvallisuusneuvoston puheenjohtajuus, jäsenet ja toiminta. Yhdistyneet kansakunnat. Arkistoitu 15.9.2016. Viitattu 20.10.2014.
  3. ↑ a b c FORMER SECRETARIES-GENERAL United Nations. Viitattu 26.1.2014.
  4. ↑ Ban Ki-moon Biography YK. Viitattu 11.7.2014.
  5. ↑ a b c d Selecting the UN Secretary-General: Vetoes, Timing and Regional Rotation (PDF) Security Council report. Viitattu 7.1.2018.
  6. ↑ a b FRUS 1952–1954 III, Document 210: Memorandum by the United Nations Adviser, Bureau of Far Eastern Affairs (Bacon), to the Acting Officer in Charge, Philippine Affairs (Wanamaker), March 20, 1953.
  7. ↑ Hamilton, Thomas J.: Soviet Veto Blocks Pearson U.N. Boom; Romulo Also Fails. The New York Times, 13.3.1953.
  8. ↑ FRUS 1952–1954 III, Document 204: Memorandum of Conversation, by the Deputy United States Representative on the Security Council (Ross), March 12, 1953.
  9. ↑ >Nossiter, Bernard D.: Someone is Trying to Fire Dr. Waldheim. The New York Times, 1 marraskuuta 1981. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b Silva, Mary Cherif, Nathalie Leroy, Anna Banchieri, Armando Da: Dag Hammarskjöld: The UN years un.org.
  11. ↑ Linnér, S. (2007). Dag Hammarskjöld and the Congo crisis, 1960–61 (Arkistoitu – Internet Archive). Page 28. Uppsala University. (22 July 2008).
  12. ↑ a b Burmese U.N. Head Acceptable to U.S. with 2 Conditions. The New York Times, 6 lokakuuta 1961.
  13. ↑ Middleton, Drew: Thant Declares He Will Not Seek Second U.N. Term. The New York Times, 2 syyskuuta 1966.
  14. ↑ Middleton, Drew: Election of Thant with Wider Role in U.N. Due Today. The New York Times, 20 syyskuuta 1966.
  15. ↑ Tanner, Henry: Security Council Names Waldheim to Succeed Thant. The New York Times, 22 joulukuuta 1971. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Argentine Joins Race for U.N. Post as Voting Goes On. The New York Times, 21 joulukuuta 1971. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ FRUS 1969–1976 V, Document 247: Telegram From the Mission to the United Nations to the Department of State, December 22, 1971, 0356Z.
  18. ↑ Teltsch, Kathleen: 5 Seek to Succeed Thant in 'Most Impossible Job'. The New York Times, 6 lokakuuta 1971. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Waldheim is Backed by Security Council for Five Years More. The New York Times, 8 joulukuuta 1976. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Grose, Peterr: Echeverria Indicates Readiness To Take Waldheim's Post at U.N. The New York Times, 19 lokakuuta 1976. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Waldheim is Backed by Security Council for Five Years More. The New York Times, 8. joulukuuta 1976. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ UN Elects Secretary General. Määritä julkaisu!16 joulukuuta 1981. Associated Press.
  23. ↑ Berlin, Michael J.: North vs. South in U.N. Contest. The Washington Post, 25. lokakuuta 1981. Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Nossiter, Bernard D.: U.N. Security Council Fails to Agree on Waldheim. The New York Times, 28. lokakuuta 1981. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Nossiter, Bernard D.: U.N. Security Council Fails to Agree on Waldheim. The New York Times, 28 lokakuuta 1981. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Berlin, Michael J.: Vetoes Deadlock Election of U.N. Secretary General. The Washington Post, 28. lokakuuta 1981. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ a b Sciolino, Elaine: Javier Perez de Cuellar: Unanimously, the U.N.'s Man. The New York Times, 11 lokakuuta 1986. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Appointment of Mr. Boutros Boutros-Ghali as Secretary-General of the United Nations - 1991. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! UN Audiovisual Library. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Lewis, Paul: Bid for U.N. Post Is Led By Zimbabwe and Egypt. The New York Times, 26. lokakuuta 1991. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Lewis, Paul: Africans Pressing Bid for U.N. Post. The New York Times, 22 lokakuuta 1991. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Crossette, Barbara: Boutros-Ghali vs. 'Goliath': His Account. The New York Times, 20 marraskuuta 1996. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Crossette, Barbara: U.N. Leader Halts Bid for New Term but Does Not Quit. The New York Times, 5 joulukuuta 1996. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Crossette, Barbara: Round One in the U.N. Fight: A U.S. Veto of Boutros-Ghali. The New York Times, 20 November 1996. Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ Chronology of the Secretary General Election 1996 globalpolicy.org. Viitattu 30 joulukuuta 2016.
  35. ↑ a b Crossette, Barbara: In Jockeying to Lead U.N., Ghanaian Is Moving Ahead. The New York Times, 12 December 1996. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Crossette, Barbara: Ghanaian Chosen to Head the U.N., Ending Standoff. The New York Times, 14 joulukuuta 1996. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ General Assembly Adopts Security Council Resolution to Appoint Kofi Annan to Further Term as Secretary-General. United Nations General Assembly, 29 kesäkuuta 2001. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  38. ↑ South Korean elected new UN Chief. Määritä julkaisu!13.10.2006. BBC News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2006.
  39. ↑ Shashi Tharoor pulls out of UN race 10.02.2006. NDTV. Viitattu 10.02.2006.
  40. ↑ Tharoor, Shashi: The inside Story of How I Lost the Race for the UN Secretary-General's Job in 2006. OPEN Magazine, 21. lokakuuta 2016. Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ Vike-Freiberga withdraws, Ban now sole candidate 5. lokakuuta 2006. UNSG.org.
  42. ↑ Vike-Freiberga withdraws from U.N. race Baltic Times News. Baltic Times. Viitattu 7.1.2018.
  43. ↑ a b Sievers, Loraine; Davis, Sam: The Procedure of the UN Security Council. 4 painos. Oxford Univ Press, 2014. ISBN 9780199685295
  44. ↑ Foroohar, Kambiz: Portugal’s Guterres Wins Unanimous Backing to Lead the UN Bloomberg News. 5.lokakuuta 2016. Viitattu 6. lokakuuta 2016.
  45. ↑ a b c d Sengupta, Somini; Minder, Raphael: António Guterres Pledges to Help Vulnerable as Secretary General 6. lokakuuta 2016. The New York Times. Viitattu 6. lokakuuta 2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdistyneiden_kansakuntien_pääsihteeri&oldid=22133811”