Young British Artists

Damien Hirst, The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living, 1992.

Young British Artists tai YBA oli lontoolainen taiteilijaryhmä, johon kuului käsitetaiteilijoita, installaatiotaiteilijoita, taidemaalareita ja veistäjiä. Se toimi 1980-luvulta 1990-luvun loppupuolelle. Shokkiefekteistä, kierrätysmateriaalien käytöstä ja yksityiselämästään tunnettu ryhmä sai paljon huomiota mediassa 1990-luvulla.

Young British Artist -ilmiö nosti nykytaiteen tähdiksi joukon tuolloin nuoria ja tuntemattomia taiteilijoita, kuten Damien Hirst ja Tracey Emin. Heistä kiinnostui myös media ja suuri yleisö. Ilmiö teki myös nykytaiteesta kiinnostavaa ja muodikasta, joten taidemarkkinat kuumenivat keskellä lamaa ja taiteen kansainvälinen mielenkiinto kohdistui Lontooseen.

Ryhmän vaiheet

Monet Young British Artists -ryhmän jäsenet ovat opiskelleet Goldsmiths' Collegessa. Ryhmä sai nimensä Lontoossa Saatchi Galleryssä vuosina 1992-1996 näytteillä olleesta kuuden näyttelyn sarjasta, joka toi ryhmän taiteilijat julkisuuteen. Ryhmän johtavia taiteilijoita ovat Damien Hirst ja Tracey Emin. Heidän tunnetuimpia teoksiaan ovat Hirstin The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living, joka koostui vitriinistä ja formaldehydiin säilötystä haista sekä Eminin työ My Bed.

Vuonna 1988 osallistui 16 Goldsmiths' Collegen opiskelijaa silloin toista lukuvuottaan opiskelevan Damien Hirstin organisoimaan Freeze-näyttelyyn. Kaupalliset galleriat eivät kiinnostuneet hankkeesta, joten se järjestettiin vaihtoehtoisissa varastotiloissa Lontoossa. Näyttely ei herättänyt lehdistössä suurta kiinnostusta, mutta se oli esimerkki taiteilijakuraattorin järjestämästä näyttelystä. Taiteilijoiden johtamista näyttelytiloista tuli myöhemmin 1990-luvun puolivälissä Lontoon taide-elämälle ominainen ilmiö. Freeze-näyttelyssä olivat mukana muun muassa Angela Bulloch, Gary Hume, Sarah Lucas, Richard Patterson ja Fiona Rae.

Yksi Freeze-näyttelyn kävijöistä oli kuitenkin johtava taidekeräilijä ja taidekauppias Charles Saatchi, johon näyttely teki vaikutuksen. Saatchi osti näyttelystä Hirstin eläininstallaation. Saatchista tuli myös muiden ryhmän jäsenten sponsori. Hän oli siihen asti kerännyt pääosin amerikkalaista ja saksalaista nykytaidetta asemansa jo vakiinnuttaneilta taiteilijoilta. Saatchi käytti nimeä "Young British Artists" ryhmän jäsenten töiden näyttelyissä vuodesta 1992 alkaen. Samalla ryhmä alkoi saada huomiota mediassa. Ryhmän toiminta virkisti niin gallerioita kuin taidelehtiä. Ryhmän asema alkoi vakiintua 1995 suuren Minneapolisissa USA:ssa pidetyn Brilliant!-näyttelyn jälkeen. Myöhemmin 1999 Tracey Emin oli Turner Prize -ehdokkaana.

Yksi näyttelyistä oli nimeltään Sensation. Sensaatiot ja keskustelu taiteen moraalista liittyivät ryhmään muullakin tavoin. Näitä herättivät muun muassa Marcus Harveyn muotokuva lapsisurmaaja Myra Hindleystä, sekä installaatiot, joissa alastomilla lapsinukeilla oli aikuisten sukuelimet.

Teokset ja tyyli

Ryhmän teosten aiheet vaihtelevat, mutta niissä on nähty vaikutteita Marcel Duchampilta löydettyjen esineiden käyttämisessä ja humoristisissa viittauksissa arkielämään. Joseph Beuysin vaikutusta on taiteilijan aseman pohdinta.

Ryhmänä Young British Artists ei ollut selvärajainen. Taiteilijoilla ei ollut tiettyä tyyliä, tekniikkaa tai sisältöä. Heitä yhdisti kuitenkin tietyntyyppinen käsitteellisyys tai "ideapohjaisuus" ja toteutuksen suhteen arkiesineiden ja yllättävien materiaalien käyttö. Materiaaleina käytettiin muun muassa tupakantumppeja, verta ja kebabeja ja kuolleita eläimiä. REady madejen ja 1960-luvun käsitetaiteen ohella osaa taiteilijoista inspiroi abstraktin maalaustaiteen perinne tai pop-taide.

Kiasmassa on syksyllä 2010 Cream-niminen näyttely Young British Artists -ryhmän teoksista.

Kirjallisuutta

• Norman Rosenthal & Brooks Adams: Sensation: Young British Artists from the Saatchi Collection. Thames & Hudson 1998 ISBN 0500280428 ISBN 978-0500280423

Aiheesta muualla

• Artfact.com