Yölinja
Yölinja oli suomalainen vuosina 1986–2002 lähetetty radion kontaktiohjelma. Ohjelman aloitti radiokanava Radio City vuonna 1986, jolloin sen ensimmäisenä juontajana toimi ohjelmakonseptin kehittäjä, Radio Cityn perustaja Teppo Turkki.[1] Ohjelman konsepti syntyi keväällä 1986 Turkin kierrellessä Yhdysvaltoja, ja kuunnellessa paikallisten radiokanavien ihmissuhteisiin keskittyneitä keskusteluohjelmia.[1] Marraskuussa 1986 ohjelman uutena juontajana aloitti Pekka Sauri.[2] Turkki toimitti myöhemmin Yöihmisiä-nimistä keskusteluohjelmaa vuosina 1987–1988.[3] Saurin juontama Yölinja siirtyi Radio Citystä vuonna 1997 Yleisradion radiokanava Radio Suomelle.[2][3] Ohjelma lähetettiin tällöin sunnuntain ja maanantain välisinä öinä kello 1.03–4.30.[3] Ohjelman tunnusmusiikkina oli Grace Jonesin versio Édith Piafin sanoittamasta kappaleesta "La Vie en rose".[4] Pekka Saurin arvion mukaan ohjelman elinkaaren aikana kuultiin noin 12 500 keskustelua.[5]
Ohjelmakonsepti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yölinja-ohjelmassa kuuntelijat pystyivät soittamaan suoraan lähetykseen ja keskustelemaan juontajan kanssa erilaisia elämäntilanteistaan tai kommentoimaan muiden soittajien tilanteita. Useimmiten soittajat olivat parhaillaan tai olivat joskus aiemmin olleet jossakin kriisi- tai ongelmatilanteessa. Yölinja perustui soittajan ja psykologin väliseen keskusteluun ja toisaalta vertaistukeen. Kun muut kuulijat kommentoivat soittajan kertomusta ja kertoivat omista kokemuksistaan, soittaja ei enää ollut tilanteessa yksin. Ohjelmassa oli lupa puhua kaikista elämässä vastaan tulleista tapahtumista, eli kiellettyjä aiheita ei ollut. Ainoastaan saarnaamiseen ja julistamiseen liittyvät puhelut juontaja saattoi katkaista sekä sellaiset puhelut, joissa soittaja oli niin kovasti alkoholin vaikutuksen alaisena, ettei keskustelua ollut järkevä jatkaa. Joskus juontaja pyysi soittajaa soittamaan ohjelmaan esimerkiksi parin viikon kuluttua uudelleen, ja kertomaan, miten elämäntilanne on edistynyt. Pekka Sauri opasti usein soittajaa ottamaan itse yhteyttä asianomaisiin viranomaispalveluihin. Juontaja piti myös päiväkirjaa soitoista.[6][7]
Tyypillisiä soittajien ongelmia olivat ihmissuhteeseen liittyvät vaikeudet, seksuaalisuus, erilaiset riippuvuudet (esimerkiksi tietokoneen käyttö), alkoholismi ja muut päihteet sekä rahahuolet. Yölinja tuli tunnetuksi muutamista vakiosoittajista, jota olivat esimerkiksi nimimerkit "Petri Anjalankoskelta", "Ranstakan isäntä" sekä "Klunssila Rovaniemeltä". He soittivat ohjelmaan useita kertoja. Pekka Sauri itse on kommentoinut jälkeenpäin, että ohjelman vakiosoittaja "Klunssila" on jäänyt ohjelman teosta erityisesti mieleen, ja lisäksi pohtinut, että oliko hän todellinen henkilö vai "huolellisesti käsikirjoitettu hahmo".[8] Ohjelmaan oli myös mahdollista lähettää kirjepostia sekä loppuvuosina myös sähköpostia. Jokaisessa ohjelmassa Sauri luki muutaman lukijakirjeen, ja kommentoi niitä. Soittajilla oli myös mahdollisuus kommentoida luettuja kirjeitä.
Pilapuhelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kautta aikojen ohjelmaan soitti ihmisiä, jotka keskustelivat fiktiivisistä elämäntilanteista. Juontaja Saurin kertoman mukaan hän oli alussa pilapuheluista kiusaantunut, ja jopa loukkaantunut, kun vakavaksi tarkoitettua ohjelmaa kulutettiin niillä. Juontaja ei kuitenkaan voinut millään selvittää soittajien kertomuksien todenperäisyyttä, ja hänen täytyi pitää oletuksena, että soittaja kun soittaa ohjelmaan, niin hänen kertomuksensa on totta. 1990-luvun lopulta lähtien yhtä yleisemmiksi muodostuivat pilapuhelut, joita etenkin ohjelman viimeisinä vuosina oli lähes joka lähetyksessä. Useasti äänessä olivat nuoret, joista Saurin kertoman mukaan ei kuitenkaan ollut varsinaiseksi häiriöksi asti. Nuoret suunnittelivat pilapuheluita muun muassa ohjelmaan liittyvillä IRC-kanavilla. Tavallinen pilasoiton lopetus oli joko haistattelu tai nauru.[9][7]
Televisiokokeilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Yölinja | |
|---|---|
![Kuvakaappaus Yölinja-ohjelman ennakkomainoksesta Kolmoskanavalla lokakuussa 1992. Ensimmäinen ohjelma esitettiin 26. lokakuuta 1992.[10]](/wiki/Tiedosto:Y%C3%B6linja_Kolmoskanava.jpg) Kuvakaappaus Yölinja-ohjelman ennakkomainoksesta Kolmoskanavalla lokakuussa 1992. Ensimmäinen ohjelma esitettiin 26. lokakuuta 1992.[10] |
|
| Kestoaika | noin 70 minuuttia |
| Pääosissa | Pekka Sauri (juontaja) |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Kolmoskanava |
| Esitetty | 26. lokakuuta – 6. joulukuuta 1992 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 7 |
| Tunnuskappale | Grace Jonesin "La Vie en rose" |
| Tuotanto | |
| Tuotantoyhtiö(t) |
Kolmostelevisio Radio City |
Yölinja-formaattia kokeiltiin myös televisiossa vuonna 1992 Kolmoskanavalla, joka tehtiin Kolmostelevision ja Radio Cityn yhteistyönä.[11][12] Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Kolmoskanavalla esitetty ohjelma kuului yhtä aikaa myös suorana Radio Cityssä. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista. Ensimmäinen ohjelma esitettiin maanantaina 26. lokakuuta 1992, ja viimeinen sunnuntaina 6. joulukuuta 1992.[10][12]
Dokumentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miia Tervon vuonna 2010 valmistunut dokumenttielokuva Lumikko perustuu 16-vuotiaan tytön ja juontaja Pekka Saurin väliseen keskusteluun Yölinja-ohjelmassa.[13][14] Dokumentti voitti useita palkintoja. Ei vieläkään tiedetä kuka tyttö oli ja mitä hänelle tapahtui.
IRC-chat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjelmalla oli irkissä oma vannoutunut fanijoukkonsa, joka kokoontui seuraamaan ja kommentoimaan lähetystä #yölinja-, #yölinja2- ja #pekkasauri-keskustelukanaville.[15]
Myös Sauri vieraili henkilökohtaisesti suositulla #yölinja-kanavalla 25. huhtikuuta 2000.[16] Paikalla oli parhaimmillaan noin 500 keskustelijaa. Sauri vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin noin kahden tunnin ajan.[15] Ihmiset olivat kuulleet Saurin studion tuolin narisevan lähetyksissä ajoittain, joten kiitokseksi vierailusta keskustelukanavan osallistujat ostivat ja lähettivät Saurille pullon aseöljyä tuolin öljyämiseen.
Ohjelman loppuminen ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjelma lopetettiin Yleisradion suuren kanavauudistuksen yhteydessä marraskuussa 2002. Yhtiö ilmoitti syyksi, ettei heidän tehtävänään ole tarjota psykologisia palveluja.[2] Tuolloin viimeinen Yölinja-ohjelma lähetettiin Radio Suomessa 18.–19. marraskuuta 2002 välisenä yönä.[3] Vuonna 2004 Sauri julkaisi ohjelmassa keskusteluja aiheita käsittelevän kirjan Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja.[17]
Syyskuussa 2016 Yle Radio Suomi lähetti Yleisradion 90-vuotisjuhlan kunniaksi Saurin juontaman kaksituntisen Yölinja-ohjelman 9.–10. syyskuuta 2016 välisenä yönä kello 00–02 välillä.[4][18] Kyseisessä ohjelmassa soittajien keskustelut liittyivät muun muassa koulukiusaamiseen, syömishäiriöihin sekä homoseksuaalisuuteen. Ohjelmassa oli myös yksi pilapuhelu.[18]
Pekka Sauri piti nelituntisen Yölinja-streamlähetyksen 12. kesäkuuta 2020 järjestämän Helsinki-päivän somemaratonin yhteydessä, joka lähetettiin suorana lähetyksenä eri sosiaalisten medioiden verkoissa.[19] Ohjelma julkaistiin jälkeenpäin kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen YouTube-kanavalla.[20]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sauri, Pekka: Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29013-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b RADIO CITY, HELSINKI, OHJELMIIN LIITTYEN, OSA 1. 1990luvunradioasemat.wordpress.com. 30.11.2014. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b c Sauri, Pekka: Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja, s. 5. Vantaa: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29013-0
- ↑ a b c d Yölinjalla Pekka Sauri Yleisradio. 31.5.2012. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b Radio Suomesta poimittuja: Yölinja Pekka Sauri Yle Areena. 10.9.2016. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Sauri, Pekka: Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja, s. 6. Vantaa: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29013-0
- ↑ Sauri, Pekka: Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja, s. 7. Vantaa: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29013-0
- ↑ a b Yli-Ojanperä, Elina: Yölinjalla kuului suomalainen todellisuus Yleisradio. 16.11.2012. Viitattu 21.6.2013.
- ↑ Lehtonen, Pauliina: Yölinjalle palaava Pekka Sauri: Vakisoittaja jäi mysteeriksi – Oliko Klunssila todellinen vai käsikirjoitettu hahmo Ilta-Sanomat. 8.9.2016. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Sauri, Pekka: Yölinjalla: Selviytyjän käsikirja, s. 9. Vantaa: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29013-0
- ↑ a b Hakkarainen, Kaisa: Poimintoja (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 26.10.1992. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Kallioniemi, Noora, Sami Hantula: Bailataan ankarasti! Poliittinen viihdeohjelma Frank Pappa Show 1990-luvun lama-ajan aikalaiskommentaattorina (pdf) (s. 94) Lähikuva 2-3/2021. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b Hakusana "Yölinja" ja julkaisupäivämääränä oma aikaväli "1.1.1992 - 31.12.1992". Helsingin Sanomien arkistohaussa Helsingin Sanomat. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Lumikolle kolme palkintoa Tampereen elokuvajuhlilta Turun Sanomat. 14.3.2010. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Vanha-Majamaa, Anton: Tampere Film Festival 2010 Filmgoer. 19.3.2010. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b Pekka Sauri Irkissä web.archive.org. Arkistoitu 29.4.2001. Viitattu 27.7.2009. (arkistoitu http://jemm.dhs.org/sauri)
- ↑ Tallenteita Pekka Saurin Internet-vierailuista web.archive.org. Arkistoitu 1.12.2002. Viitattu 27.7.2009. (arkistoitu http://sauri.dhs.org)
- ↑ Yölinja: Selviytyjän käsikirja Finna.fi. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b Järvi, Matti: Pekka Sauri ja Yölinja tekivät paluun: ”En saa naista lyhyyteni takia” Ilta-Sanomat. 10.9.2016. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Pelastuslaitos kutsuu Helsinki-päivän somemaratoniin sttinfo.fi. 9.6.2020. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Yölinjalla Pekka Sauri - Pelastuslaitos live 12.06.2020 YouTube. 12.6.2020. Viitattu 21.6.2023.