Teppo Turkki
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
| Teppo Turkki | |
|---|---|
 Turkki Shibuyassa Tokiossa 2021 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1958 Helsinki |
| Ammatti |
tietokirjailija strategisen ennakoinnin ja indopasifisen kehityksen asiantuntija toimitusjohtaja |
| Puoliso | Nina Hyvärinen |
| Lapset | 3 |
Teppo Tapio Turkki (s. 29. lokakuuta 1958 Helsinki)[1] on suomalainen tietokirjailija ja tutkija sekä Sitra Fellow, joka toimi vuosina 2016-2021 Japanissa ja Etelä-Koreassa Suomen suurlähetystöissä tiede-, teknologia- ja innovaationeuvoksena. Aiemmin hän toimi Sitran sekä Tekesin yhteisenä Itä-Aasian asiantuntija vastuualueenaan erityisesti Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja Indonesia.
Turkki on työskennellyt Sitran johtavana Itä-Aasian asiantuntijana, jonka myötä hän syksystä 2012 muutti Taiwaniin vierailevaksi tutkijaksi Taiwanin kansallisen Chengchin yliopiston kansainvälisen politiikan IIR-tutkimusinstituutissa toimien myös vuodesta 2014 Suomen ulkoasiainhallinnon virallisena edustajana Taiwanissa.[2] Aiemmin Turkki on toiminut Sitran viestintä- ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.[3]
Palattuaan Japanista Suomeen vuonna 2021 Turkki kutsuttiin erityisneuvonantajaksi Mitsubishi UFJ Research and Consulting Think Tankin Smart City Institute Japan -instituutiin .[4]. Samana vuonna Etelä-Korean keskeisin strateginen tutkimuslaitos Korea Development Institute (KDI) kutsui Turkin poliittiseksi neuvonantajaksi KDI School’s Research Lab: Open Government and Innovation (OGI) -laboratorioon.
Vuodesta 2022 Turkki on toiminut vuonna 2003 perustamansa Oy Kan Sei Consulting Ltd:n toimitusjohtajana ja strategisen tulevaisuusennakoinnin ja indopasifisen alueen strategisen sekä Aasian geopoliittisen kehityksen asiantuntijana [5]. Turkki julkaisee indopasifisen alueen poliittisesta ja strategisesta kehityksestä 'Itätuulen tuomisia' -analyyseja [6] facebook-sivuillaan.
Turkin puoliso on balettitanssija Nina Hyvärinen.[7]
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin psykologiaa ja neurofysiologiaa Helsingin yliopistossa opiskellut mutta Tampereen yliopistosta journalismista yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut Turkki oli 1980-luvun alkupuolella mukana perustamassa ja päätoimittamassa useita kulttuuri- ja mielipidelehtiä, kuten Suomi-lehteä yhdessä Pekka Haaviston, Heidi Hautalan, J.O. Mallanderin ja Pekka Saurin kanssa. Hän myös ideoi, käynnisti ja päätoimitti Suomen ensimmäisiin paikallisradioihin lukeutunutta Radio Cityä Helsingissä. Radio Cityssä ja myöhemmin Yleisradiossa Turkki ideoi ja toimitti Yölinja (myöhemmin Yöihmisiä) -keskusteluohjelmaa sen alkuaikoina.
1990-luvulla Turkki työskenteli muun muassa opettajana ja projektijohtajana Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella sekä Jyväskylän yliopistossa, jossa hän suunnitteli ja johti korkeakoulujen yhteistä, Nova-koulutuksen nimen alla kulkenutta kokeiluprojektia. Koulutusohjelma oli audiovisuaalista journalismia ja uutta mediaa ensimmäistä kertaa Suomessa yhdistävä journalistinen maisteriohjelma.
Turkki on ollut Sitran tutkimusneuvoston jäsen vuosina 1996–1998.[8] Vuodesta 1998 lähtien Turkki on toiminut tietoliikenne-, media-alan ja tietoyhteiskuntakehityksen strategisena asiantuntijana, kuten Elisan ylimmän johdon neuvonantajana (1997-2013).[8] Hän on luennoinut ja toiminut asiantuntijana useissa eri korkeakouluissa, instituuteissa, ministeriöissä ja valtionhallinnossa niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Vuodesta 2003 vuoteen 2005 Turkki toimi muun muassa vierailevana tutkijana Wasedan yliopistossa Tokiossa.[2] Vuonna 2004 Turkki kutsuttiin Research Fellowiksi Japanin kansainvälisen yliopiston Center for Global Communications -think tankiin. Vuosina 2006–2008 Turkki toimi Taideteollisen korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston ja Teatterikorkeakoulun, nykyisen Taideyliopiston yhteisen Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE:n johtajana.
Poliittisesti sitoutumaton Turkki toimi aktiivisesti suomalaisissa vaihtoehtoliikkeissä ja oli 1980-luvulla taustavaikuttaja Vihreän liiton toiminnassa. Vuonna 2010 Teppo Turkki valittiin Suomen Radioiden Liiton kuuluisuuksien galleriaan eli Radio Hall of Fameen.[9] Taiwanin hallitus myönsi 2016 Turkille Friendship Medal of Diplomacy -kunniamerkin. Mitali on ensimmäinen koskaan Taiwanista Suomeen tai Suomen Taiwanin edustajalle myönnetty.
Kirjallinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turkki on seurannut Aasian kehitystä ja murrosta 1980-luvun puolivälistä lähtien. Hän on toimittanut useita dokumentteja, artikkeleita ja kirjoituksia maanosan kehityksestä. Merkittävä teos Aasian muutoksen dokumentoinnissa oli vuonna 1995 valmistunut, Yleisradion Radioateljeen tuottama ja lähettämä seitsenosainen dokumenttisarja ”Seitsemän kirjettä Indokiinasta”. Kaakkois-Aasiaan sijoittuvassa radiodokumentissa Turkki kulki yli neljän kuukauden ajan Mekong-joen vartta seuraten globalisaation vaikutuksia ja modernin tuloa Laosissa, Kambodžassa ja Vietnamissa.
Sitran Puheenvuoroja-julkaisusarjaan Turkin kirjoittama kirja Minuus Mediassa – uusia identiteettejä metsästämässä (Atena, 1998) käsitteli uuden median, internetin ja digitaalisen kulttuurin vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan.
Vuonna 2005 julkaistiin Turkilta kirja Kahdeksan pilven takaa - Japanin murros ja uusi nousu (Edita), joka kuvaa Japanissa tapahtuvaa laajaa yhteiskunnan, politiikan ja japanilaisten sosiaalisten suhteiden muutosta. Vuonna 2009 ilmestyi Turkin Korean niemimaan nykytilaa käsittelevä teos Tiikeriportti - Korean vimma voittaa maailma (Edita).
Kolumneja ja artikkeleita Turkki on kirjoittanut lukuisiin eri aikakaus- ja sanomalehtiin kuten Aamulehteen, Ilta-Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Taloussanomiin, Ylioppilaslehteen ja Helsingin Sanomiin.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hengissä Helsingissä: käsikirja Helsingistä ja opiskelusta, Helsinki : Gaudeamus, 1981, ISBN 951-662-301-8
- Minuus mediassa: uusia identiteettejä metsästämässä, Jyväskylä : Atena, 1998, ISBN 951-796-134-0
- Kahdeksan pilven takaa: Japanin murros ja uusi nousu, Helsinki : Edita, 2005, ISBN 951-662-301-8
- Nykyaikaa etsimässä: Suomen digitaalinen tulevaisuus, PDF, Helsinki : Taloustieto, 2009, ISBN 978-951-628-492-0
- Tiikeriportti: Korean vimma voittaa maailma, Helsinki : Edita, 2009, ISBN 978-951-37-5662-8
- Elinvoimainen Suomi, [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Helsinki : Sitra, 2010, ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
- Aasia haastaa valtio- ja demokratiakäsitystämme uudistumaan, [2] Helsinki : Sitra, 2015, ISBN 978-951-563-904-2 (nid.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 951. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Sitra: Sitra, Tekes, ulkoasiainministeriö ja Finpro uudentyyppiseen Team Finland -yhteistyöhön Itä-Aasiassa Sitran verkkosivut. 4.09.2014. Viitattu 4.09.2014.
- ↑ Jarmo Seppälä: Teppo Turkki Sitran viestintäjohtajaksi Tekniikka & Talous. 9.11.2009. Viitattu 9.11.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ {{Verkkoviite | Osoite=https://www.sci-japan.or.jp/english/Overview/Overview.html |
- ↑ {{Verkkoviite | Osoite=http://www.kansei.fi/about-us/%7C[vanhentunut linkki]
- ↑ {{Verkkoviite | Osoite=https://www.facebook.com/KanSei29/%7C
- ↑ Nina Hyvärinen: Meillä ei riidellä siivoamisesta! Ilta-Sanomat. 2002. Viitattu 25.9.2023.
- ↑ a b Taloussanomat: TEPPO TURKKI RYHTYY HELSINGIN PUHELIMEN KONSULTIKSI Taloussanomat. 10.12.1997. Viitattu 1.5.2015.
- ↑ RadioMedia: Radio Hall of Fame Radiogaala 2010. 4.11.2010. Viitattu 2010.[vanhentunut linkki]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
