Yélimanén piiri
| Yélimanén piiri Cercle de Yélimané |
|
|---|---|
 Yélimanén piiri Malin kartalla. |
|
| Valtio | Mali |
| Alue | Kayesin alue |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Yélimané |
| Pinta-ala | 5 700 km² |
| Väkiluku (2009) | 176 500 |
Yélimanén piiri (ransk. Cercle de Yélimané) on paikallishallintoalue Kayesin alueella Malissa. Sen pinta-ala on 5 700 neliökilometriä.[1][2] Asukkaita on 176 500 henkeä (vuonna 2009)[3].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yélimanén piiri rajoittuu idässä Kayesin alueen Nioron, etelässä Bafoulabén ja lännessä Kayesin piireihin sekä pohjoisessa Mauritaniaan[2][4]. Maisemaa leimaa koillisesta etelään ulottuva Yélimanén ylänkö kukkuloineen ja laaksoineen[5]. Vesistöjä ovat Kolimbiné ja sen sivujoet Térékole, Gari ja Krigou[6]. Kasvillisuus on kuivuudesta ja ihmisen toiminnasta kärsinyttä savannia[7].
Piiri kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 400–500 millimetriä. Sadekausi kestää kesäkuusta syyskuuhun, kuiva ja viileä kausi marraskuusta helmikuuhun ja kuiva ja kuuma kausi maaliskuusta toukokuuhun. Lämpötila vaihtelee keskimäärin 16 ja 41 asteen välillä. Keväällä puhaltaa kuuma ja kuiva harmattan-tuuli.[8]
Hallinto ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1977 perustettuun[2] piiriin kuuluu Toyan kaupunkikunta ja 11 maalaiskuntaa: Diafounou Diongaga, Diafounou Gory, Fanga, Gory, Guidime, Kirané Kaniaga, Kremis, Konsiga, Marekaffo, Soumpou ja Tringa[9]. Hallinnollinen keskus on Guidimen kunnan Yélimanén kylä[2][4]. Kyliä on yhteensä 89[3].
Yélimané on väestöltään pienin Kayesin alueen piireistä[10]. Asukkaat ovat etupäässä soninkeja. Lisäksi on fulbeja ja maureja.[4] Yli 25 000 henkeä on muuttanut asumaan ulkomaille, etupäässä Ranskaan[11].
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piirin eteläosan läpi kulkee Bamakon ja Kayesin välinen päällystetty valtatie RN1. Yélimanésta on päällystetty maantie Kayesiin ja päällystämätön tie Nioroon. Yélimanéssa on käyttämätön lentokenttä.[12]
Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely sekä osin transhumanssiin perustuva karjanhoito. Tärkeimmät viljelykasvit ovat durra, maissi, maapähkinä ja lehmänpapu. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, siipikarja sekä vähäisemmässä määrin aasit ja hevoset. Lisäksi hyödynnetään metsiä sekä harjoitetaan käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Teollisuutta ei ole käytännössä lainkaan.[4][13] Maastamuuttajat lähettävät rahaa perheilleen ja rahoittavat erilaisia infrastruktuurihankkeita[11].
Piirissä toimii joukko alakouluja ja 12 yläkoulua, mutta ei lukiota tai ammattikouluja[14] Terveyspalvelut käsittävät 18 kunnallista terveyskeskusta ja piirin poliklinikan. Yleisimmät terveysongelmat ovat malaria, aliravitsemus ja bilhartsia.[15] Vesihuollon taso on riittämätön[16]. Piirissä on lankapuhelin- ja matkapuhelinverkot,[17] mutta ei Énergie du Malin sähköverkkoa. Sähköä saadaan aggregaateista, pienistä lämpövoimaloista ja aurinkopaneeleista.[18]
Matkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matkailu alueelle on vähäistä[4]. Yélimanéssa on heikkotasoinen hotelli[19].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schéma d’aménagement et de développement durable du cercle de Yélimané 2011–2025. Tome 1: Diagnostic des secteurs de développement wordpress.developpementlocal-sahel.org. 2010. Viitattu 7.5.2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Synthèse des 129 Plan Communaux de Securité Alimentaire de la Région de Kayes 2007-2011 csa-mali.org. 2007. Viitattu 11.8.2012.
- ↑ a b c d Schéma, s. 14.
- ↑ a b 4ème recensement général de la population et de l’habitat. Résultats définitifs, tome 0: Répertoire des villages instat-mali.org. Arkistoitu 7.1.2017. Viitattu 7.5.2018.
- ↑ a b c d e Plan de Securité Alimentaire du Cercle de Yélimané 2007-2011 csa-mali.org. 2006. Viitattu 11.8.2012.
- ↑ Schéma, s. 18.
- ↑ Schéma, s. 21.
- ↑ Schéma, s. 19.
- ↑ Schéma, s. 17, 34.
- ↑ Loi N°99-035 du 10 Aout 1999 Portant Création des Collectivités Territoriales de Cercles et de Régions matcl.gov.ml. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 11.8.2012.
- ↑ Schéma, s. 96.
- ↑ a b Schéma, s. 103–104.
- ↑ Schéma, s. 78–79, 83–85.
- ↑ Schéma, s. 34–78.
- ↑ Schéma, s. 106–114.
- ↑ Schéma, s. 115–123.
- ↑ Schéma, s. 87–90.
- ↑ Schéma, s. 86.
- ↑ Schéma, s. 71–73.
- ↑ Schéma, s. 80.