Nioro
| Nioro | |
|---|---|
 Katunäkymä Niorosta. |
|
  Nioro |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Mali |
| Alue | Kayesin alue |
| Piiri | Nioron piiri |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 186,8 km² |
| Väkiluku (2009) | 33 700 |
Nioro (myös Nioro du Sahel) on kaupunkikunta ja Nioron piirin hallinnollinen keskus Kayesin alueella Malissa. Se sijaitsee lähellä Mauritanian rajaa 255 kilometriä Kayesista koilliseen.[1] Asukkaita on 33 700 henkeä (vuonna 2009)[2].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nioron kunnan pinta-ala on 186,8 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Nioro Tougouné Rangabén, idässä Yérérén, etelässä Guétéman ja lännessä Gadiaba Kadielin maalaiskuntiin. Pinnanmuodostusta leimaa hiekkainen tasanko. Pysyviä vesistöjä ei ole.[1]
Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 350–550 millimetriä. Sadekausi kestää heinäkuusta lokakuuhun. Luonnonvarainen kasvillisuus on pensassavannia.[1]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuntaan kuuluu seitsemän kaupunginosaa ja kahdeksan kylää. Asukkaat ovat etupäässä soninkeja, fulbeja, bambaroita ja maureja.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diawandojen 1600-luvulla perustama Nioro oli Kaartan pääkaupunki[3] vuoteen 1855, jolloin Umar Tall valloitti sen. Umar teki Niorosta pääkaupunkinsa ja asutti sinne tukuloreja Fouta Djallonista.[4]
Ranskalaiset valtasivat Ahmadu Tallin hallitseman kaupungin vuonna 1891[5]. Sitä ryhdyttiin kutsumaan ”Sahelin Nioroksi” erotuksena Senegalin Niorosta[1].
1900-luvun alussa kaupunki oli tärkeä arabikumin kauppapaikka[6]. Myöhemmin siellä syntyi hamallistien suufilaislahko[7].
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nioro tärkeä liikennekeskus Mauritanian rajan läheisyyden ansiosta. Sen kautta kulkevat maantiet RN3, RN23 ja RN25. Matkaa rajalle on 30 ja Bamakoon 450 kilometriä.[1]
Paikallisia elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito, kaupankäynti ja käsityöammatit. Teollisuutta ei ole käytännössä lainkaan.[1]
Niorossa on 11 julkista ja viisi yksityiskoulua, yksi kyläkoulu, neljä madrasaa ja neljä lukutaitokeskusta. Terveyspalveluihin kuuluu piirin poliklinikka ja kolme terveyskeskusta. Vesihuolto on puutteellinen eikä jätehuoltoa ole. Kaupungissa on Énergie du Malin ja Amaderin sähköverkot sekä Malitelin ja Orangen matkapuhelinverkot.[1]
Matkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nioro on tidjaniittien ja hamallistien pyhiinvaelluskohde[8]. Sen nähtävyyksiin kuuluu Umar Tallin moskeija[9].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5
- Novikov, S. S. & Ursu, D. P.: Istorija Mali v novoje i noveišeje vremja. Moskva: Vostotšnaja literatura, 1994. ISBN 5-02-017799-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Programme de développement économique, social et culturel de la commune urbaine de Nioro 2018–2022 Agence de développement régional de Kayes. 2018. Arkistoitu 17.5.2021. Viitattu 17.5.2021.
- ↑ 4ème recensement général de la population et de l’habitat. Résultats définitifs, tome 0: Répertoire des villages Instat. Viitattu 17.5.2021.
- ↑ Imperato & Imperato, s. 233.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 34.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 61.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 79
- ↑ Imperato & Imperato, s. 143–146
- ↑ Soares, Benjamin F.: The Prayer Economy in a Malian Town. Cahiers d’Études africaines, 144/1996, s. 739–753. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Le petit futé Mali 2012–2013, s. 172. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2012. ISBN 978-2-7469-5161-7