Woodstock
Woodstock | |
---|---|
Woodstockin yleisöä |
|
Tyyppi | musiikkifestivaali |
Päivämäärä | 15.−18. elokuuta 1969 |
Tapahtumapaikka | Bethel, New York, Yhdysvallat |
Kävijöitä | 500 000 |
Järjestäjä |
Michael Lang John P. Roberts Joel Rosenman Artie Kornfeld |
Woodstock oli 15.−18. elokuuta 1969 New Yorkin osavaltiossa järjestetty suuri musiikkifestivaali. Tapahtuma järjestettiin Bethelin pikkukaupungin liepeillä White Laken kylän heinäniityillä. Neljän nuoren miehen järjestämässä nelipäiväisessä festivaalissa esiintyi suuri joukko aikansa populaarimusiikin tähtiä. Yleisöä paikalle tuli yhteensä noin 500 000, ja kerrallaan paikalla oli parhaimmillaan 300 000 ihmistä. Suurin osa päästettiin sisään ilmaiseksi.
Suuresta ihmismäärästä ja huonosta säästä huolimatta tapahtuma oli rauhanomainen ja musiikillisesti korkeatasoisena pidetty. Woodstock on saanut maineen hippiliikkeen ja koko 1960-luvun loppuhuipentumana.
Järjestäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Woodstockin alullepanijoina ja järjestäjinä toimivat neljä nuorta miestä: John P. Roberts, Joel Rosenman, Michael Lang ja Artie Kornfeld.[1]
John Roberts oli apteekki- ja hammastahnavalmistajan perijä, jolla oli miljoonien dollarien rahasto. Joel Rosenman oli Yalen lakikoulusta valmistunut kitaristi. Miehet olivat tavanneet vuonna 1966 ja ryhtyneet kämppäkavereiksi. He suunnittelivat kirjoittavansa televisioon tilannekomediasarjan, jossa kaksi rikasta mutta hölmöä kaverusta kokeilee epäonnisesti erilaisia hulluja liikeideoita. Saadakseen ideoita tulevaan sarjaansa miehet laittoivat maaliskuussa 1966 ilmoitukset The Wall Street Journaliin ja The New York Timesiin: ”Nuoret miehet, joilla on rajattomasti pääomaa, etsivät kiinnostavia ja laillisia sijoitusmahdollisuuksia ja liikeideoita”. He saivat tuhansia vastauksia ja alkoivat samalla kiinnostua riskipääomasijoittamisesta televisiosarjansa sijaan.[2]
Artie Kornfeld oli Capitol Recordsin varapääjohtaja, ja hän oli kirjoittanut kolmisenkymmentä hittisingleä. Michael Lang omisti kaupan Floridassa, hän oli rockyhtye Trainin manageri ja tuottanut vuonna 1968 suuren kaksipäiväisen Miami Pop Festivalin. Lang tutustui Kornfeldiin ja muutti pian Kornfeldin ja tämän vaimon asuntoon. Miehet kehittelivät ideoita kulttuurinäyttelystä, rockkonsertista ja rocknäytöksestä sekä levytysstudiosta New Yorkin Woodstockissa.[2] Paikka keksittiin siitä, että kaverusten idoli Bob Dylan asui Woodstockin kylässä.[3]
Lang ja Kornfeld tarvitsivat rahaa festivaaliin ja levytysstudioonsa, ja heidän asianajajansa ehdottivat heille Robertsia ja Rosenmania. Nelikko tapasi toisensa helmikuussa 1969 New Yorkissa.[2]
Järjestelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Woodstockin järjestäjät ovat kertoneet erilaisia tarinoita festivaali-idean keksijästä. Langin ja Kornfeldin mukaan Woodstockista oli alun perinkin tarkoitus tulla kaikkien aikojen suurin musiikkifestivaali. Langin mukaan miesten toisessa kohtaamisessa keskusteltiin puolen miljoonan dollarin budjetista ja 100 000 ihmisen yleisöstä. Lang kertoo alkaneensa etsiä festivaalipaikkoja syksyllä 1968, jo ennen kuin hän tapasi kolme kumppaniaan. Rosenman ja Roberts kuitenkin väittävät olleensa festivaalin idean takana. Heidän mukaansa Kornfeld ja Lang halusivat vain studion ja sen markkinoimiseksi juhlat rockkriitikoille ja levy-yhtiöiden johtajille. Jossain vaiheessa Rosenman ja Roberts ehdottivat rockkonserttia, ja sen tuloilla rahoitettaisiin studio.[2]
Nelikon kolmannessa tapaamisessa kehitettiin idea 50 000 katsojan festivaalista. Miehet perustivat maaliskuussa 1969 yhtiön nimeltä Woodstock Ventures, ja jokaisella oli siitä 25 prosentin osuus.[2]
Yhtiö alkoi etsiskellä konsertille pitopaikkaa New Yorkin maaseudulta.[2] Järjestäjät olivat halunneet pitää festivaalin Woodstockin kylässä tai lähellä sitä, mutta sopivaa paikkaa ei sieltä löytynyt.[4] Lopulta maaliskuussa Wallkillin kunnasta vuokrattiin maata 10 000 dollarilla. Teollisuusalueeksi kaavoitetun sijainti oli hyvä ja siellä oli tarvittavat mukavuudet. Sen teollinen ilmapiiri vaivasi kuitenkin Langia, joten yhtiö jatkoi korvaavan paikan etsimistä.[2]
Festivaalille keksittiin tunnuslause ”Kolme päivää rauhaa ja musiikkia”, sillä tarkoituksena oli korostaa tapahtuman rauhanomaisuutta ja sodanvastaisuutta. Festivaalin tunnuksen suunnitteli taiteilija Arnold Skolnick. Tunnuksessa on rauhankyyhkyä muistuttava lintu sekä kitara; lintu on tosin alun perin tehty muistuttamaan naukumatkijalintua.[2]
Järjestäjät alkoivat kerätä festivaalille esiintyjiä. Jotta epävarmalle festivaalille saatiin varattua tunnettuja esiintyjiä, heille piti luvata poikkeuksellisen suuret osallistumispalkkiot. Jefferson Airplanelle, The Wholle ja Creedence Clearwater Revivalille luvattiin noin 12 000 dollaria, ja yhteensä palkkioita maksettiin 180 000 dollaria.[2] Jimi Hendrix sai suurimman palkkion, 32 000 dollaria. Sopimuksen mukaan hän oli pääesiintyjä ja viimeinen esiintyjä.[3] Woodstockissa asunutta Bob Dylania ei konserttiin saatu esiintymään.[3] Muita kieltäytyneitä tai viime hetkellä peruneita tähtiä olivat esimerkiksi The Doors, Led Zeppelin, Joni Mitchell, Procol Harum ja Jethro Tull. The Beatlesin John Lennon osoitti kiinnostusta Beatlesin esiintymiseen, mutta neuvottelut Langin kanssa kariutuivat kolme kuukautta ennen festivaalia, kun Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät Lennonilta maahantulon vanhan huumesyytteen vuoksi.[5]
Wallkillin asukkaat alkoivat vastustaa festivaalin järjestämistä, kun heille oli käynyt selväksi, paljonko tapahtumaan olisi tulossa katsojia ja millainen vasemmistolaiselta ja huumeiden käyttöön liittyvältä vaikuttava hippitapahtuma oli kyseessä.[2] Wallkillin kaavoitusvalituslautakunta torjui festivaalin järjestämisen virallisesti 15. heinäkuuta sillä perusteella, että järjestäjien suunnitelmat olivat puutteelliset ja ulkovessat olivat kunnassa kiellettyjä.[3]
Festivaalille löytyi pian uusi paikka Bethelin pikkukaupungista, White Laken kylästä. Paikallisen Elliot Tiberin vanhemmilla oli siellä heikosti menestyvä El Monaco -niminen lomakeskus, ja kaupunki oli jo antanut Tiberille luvan järjestää keskuksen mailla taide- ja musiikkifestivaali. Tiber otti yhteyttä Woodstock Venturesiin. Lang tuli tarkistamaan White Laken festivaalialueen ja totesi sen liian pieneksi. Tiber kertoo sitten ehdottaneensa pitopaikaksi ystävänsä Max Yasgurin maatilaa, jonka Lang totesi erinomaiseksi paikaksi festivaalille. Kornfeld tosin kertoo löytäneensä Yasgurin maatilan omien yhteyksiensä avulla. Lang vuokrasi Yasgurilta 600 eekkerin (noin 2,4 km2) alueen 75 000 dollarilla.[3][6] Paikka oli heinäniityllä viitisen kilometriä Yasgurin kotitilalta.[4] Yasgur oli rahapulassa, sillä kesän sateet olivat pilanneet heinäsadon.[6]
Myös Bethelissä esiintyi festivaalin vastustusta, sillä asukkaat olivat lukeneet Wallkillin asukkaiden huolenaiheista.[3] Max Yasgur puolusti kaavoituslautakunnan edessä voimakkaasti festivaalin järjestämistä, vaikkei ollutkaan hippien kanssa samaa mieltä hallituksesta, huumeista tai vapaasta rakkaudesta, sillä hänen mukaansa vapaus koskee kaikkia.[6] Woodstock Ventures sai heinäkuun lopulla kaupungilta luvan konserttiin.[3]
Elokuun alussa, kaksi viikkoa ennen festivaalia oli jo myyty 180 000 lippua. Keskeneräisellä esiintymislavalla järjestettiin paikallisia varten pieni esifestivaali 7. elokuuta. Jotkut kaupungin asukkaat vastustivat festivaalia viimeiseen asti ja pystyttivät tiesulkuja päivää ennen festivaalia. Yhtiö teki viime hetkellä elokuvasopimuksen Warner Brothersin kanssa.[7]
Festivaalialue ja huolto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkut betheliläiset olivat perustaneet etupihoilleen kauppoja, ja jotkut tarjosivat ilmaista kahvia tai syötävää. Festivaalista tehdyssä elokuvassa näkyy Vassmerin sekatavarakauppa, joka oli auki viikonlopun ajan ja palveli tuhansia ihmisiä.[8] Alkoholia ja kaikenlaisia huumeita oli festivaalialueella helposti saatavilla, etenkin kannabista ja LSD:tä, joita käytettiinkin paljon.[9]
Festivaalialueen ruokapisteitä pyöritti newmexicolainen hippikommuuni Hog Farm. Se muodosti joidenkin vapaalla olevien newyorkilaispoliisien kanssa turvajoukot nimeltä ”Ole kiltti -joukot” (engl. the Please Force), jonka jäsenet sanoivat ihmisille tarvittaessa: ”Ole kiltti äläkä tee noin, tee jotain muuta.”[10]
Festivaalialueen aitojen ulkopuolella oli leiripaikka, jonne tulijat leiriytyivät. Käymälöitä ja pesupaikkoja oli harvassa, ja monet peseytyivät läheisessä Filippinlammessa. Alueelle pystytettiin improvisoituja telttoja, joissa avuliaat ihmiset auttoivat avuntarvitsijoita. Sairaalateltassa hoidettiin etenkin paljain jaloin liikkuneiden ihmisten haavoja sekä pahoista LSD-tripeistä kärsiviä. Ruokaa toimittaneen Food for Love -nimisen yrityksen ruokavarasto tyhjeni muutamassa tunnissa. Ilmainen ruokajakelupiste tarjosi koko festivaalin ajan kolme ateriaa päivässä: aamiaiseksi myslisekoitusta sekä lounaaksi ja päivälliseksi bulguria, riisiä ja vihanneksia. Lauantaista lähtien ruokatarjontaa täydensivät kansalliskaartin ja lääkintäjoukkojen helikopterit muun muassa tonnikalasäilykkeillä, makkaravoileivillä, suklaapatukoilla ja Coca-Colalla.[11]
Esiintymisalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Festivaalin päälava oli lähes 30 metriä leveä. Sitä ympäröi korkea puinen puutarha-aita, ja sen takana oli esiintyjien alue.[12] Pyöreä esiintymislava oli suunniteltu kääntymään jokaisen esityksen loputtua niin että seuraava esiintyjä olisi jo valmiina omalla lavapuoliskollaan. Lavan pyörät kuitenkin irtosivat heti ensimmäisen yhtyeen soitettua, eikä lavaa saatu koskaan pyörimään.[13]
Äänilaitteiston suunnittelusta, rakennuttamisesta ja koordinoinnista vastasi äänisuunnittelija Bill Hanley. Hän tuli paikalle 30 päivää ennen festivaaleja ja hyväksyi konserttipaikaksi ensimmäisen Michael Langin hänelle esittelemän niityn vilkaisematta edes muita. Hanley rakennutti päälavan alarinteeseen. Hän pystytti enintään 200 000 kuulijalle mitoitetut 16 kaiutinrivistöä ja 20 metrin korkuiset kaiutintornit. Puolen tonnin painoiset ja vajaan kahden metrin korkuiset kaiutinkaapit rakensi Altec Lansing -yhtiö. Valaistuksesta vastasi Chip Monck, joka oli hoitanut myös Montereyn popfestivaalin valaistuksen kaksi vuotta aiemmin. Lavan takana oli muuntaja, joka tarjosi 2 000 ampeerin sähkövirran. Virta otettiin Bethelistä 13 kilometrin mittaisilla kaapeleilla.[14]
Koska Woodstockin tarkoitus oli alun perin olla musiikkifestivaalia laajempi taidefestivaali, myös päälavan ulkopuolella oli tapahtumia. Pääleirin itäpuolella oli avoin esiintymislava, jolla järjestettiin muun muassa joogaistuntoja ja yhteisrummutusta. Sivulavan lähettyvillä oli nukketeatteri, jossa järjestettiin esityksiä pitkin päivää. Puolentoista hehtaarin metsikössä oli kaksi polkua, ”Pääpolku” ja ”Nasta polku”, joiden varrella näki kaikenlaisia ihmisiä tarot-korttien tulkitsijoista meditoijiin ja huumekauppiaisiin. Intiaanipaviljongissa esiteltiin intiaanien nykytaidetta, ja leikkikentällä sai leikkiä keinuissa, telineissä, sokkeloissa ja heinäkasassa.[15]
Yleisö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Woodstockia on jälkeenpäin kuvailtu hetkeksi, joka määritteli 1960-luvun rock-vastakulttuurin. Yleisöä yhdisti moni nuorille tärkeä yhteiskunnallinen kiistakysymys, joka jakoi kansakuntaa, kuten Vietnamin sodan vastustus, kansalaisoikeudet, seksuaalinen vallankumous ja huumeiden käyttö. Moni tuli paikalle myös musiikin, ilmaisunvapauden ja nuorison yhteisöllisyyden houkuttelemina, ja sana ”vaihtoehtoyhteiskunnan” suurimmasta tapahtumasta oli levinnyt jo ennen tapahtumaa.[16]
Yleisöä oli kerrallaan enimmillään 300 000. Yleisö oli etupäässä valkoista ja keskiluokkaista, ja newyorkilaisten osuus oli suhteellisen suuri.[12] Koska paikalle ilmaantui kaiken kaikkiaan lähes puoli miljoonaa ihmistä, moninkertainen määrä ihmisiä siihen nähden, mille festivaali oli suunniteltu, järjestelyt jäivät hyvin puutteellisiksi. Tiet olivat kilometrien matkalta tukossa, esiintyjät myöhästyivät paikalta ja ruokaa ei ollut tarpeeksi. Tapahtuman kaoottisuutta lisäsivät voimakas sade ja tuuli.[17] Teiden tukkeuduttua autoista moni lipun maksaneista ei päässyt festivaalialueen lähellekään. Viranomaisten mukaan puolitoista miljoonaa Woodstockiin pyrkinyttä ei koskaan päässyt perille.[18] Moni esiintyjä lennätettiin festivaalipaikalle helikoptereilla.[19]
Järjestäjät olivat myyneet ennakolta 186 000 pääsylippua. Yleisöä oli kuitenkin vaeltanut festivaalialueelle vain osittain pystytettyjen aitojen läpi perjantaihin mennessä niin paljon, että järjestäjät eivät pystyneet keräämään lippuja, joten kaikki päästettiin sisään ilmaiseksi.[20]
Esiintyjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esiintyjinä Woodstockissa oli suuri joukko aikansa nimekkäimpiä sekä nousussa olevia rock- ja folkartisteja. Musiikillisesti Woodstock oli menestys, ja moni festivaalin musiikkiesitys on jäänyt historiaan.[16]
Festivaalin avasi folklaulaja Richie Havens kello 17.15 perjantai-iltapäivällä. Havensin oli pitänyt esiintyä vasta myöhemmin samana iltana, mutta suunnitellut avausesiintyjät olivat juuttuneet liikenneruuhkaan.[4] Avajaispuheen yleisölle piti intialainen hengellinen opettaja Swami Satchidananda. Äänentoisto ei ollut vielä kunnossa ensimmäisen yhtyeen Sweetwaterin soittaessa.[21]
Ensimmäisten esiintyjien aikana sää oli vielä kaunis, mutta sen jälkeen festivaaliyleisöä pyyhkivät viikonlopun aikana toistuvat sade- ja ukkosmyrskyt.[22] Esimerkiksi sunnuntai-iltapäivällä puoli viideltä alkoi voimakas sademyrsky, joka kasteli yleisön läpikotaisin, muutti festivaalialueen mutalammikoiksi ja keskeytti konsertin muutamaksi tunniksi.[23] Myöhästymiset ja sadetauot aiheuttivat ohjelmaan dominovaikutuksen, jonka seurauksena esitysten alut viivästyivät ja sunnuntaina päättyväksi suunniteltu konsertti jatkui aina maanantaiaamulle saakka.[16] Konsertin päättäneen Jimi Hendrixin esitystä oli maanantaina seuraamassa vielä lähes 50 000 katsojaa.[24]
Toteutunut ohjelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen päivä (perjantai 15.8.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Toinen päivä (lauantai 16.8.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Kolmas päivä (sunnuntai 17.8.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Neljäs päivä (maanantai 18.8.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Ilmapiiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet paikalla olleet, kuten yleisö, muusikot, paikalliset asukkaat ja lainvalvojat, ovat jälkikäteen kertoneet festivaalin aikana vallinneen ystävällisyyden, jakamisen, yhteisöllisyyden ja väkivallattomuuden ilmapiirin, jonka avulla vaikeat olosuhteet pystyttiin voittamaan.[16]
Puhuessaan yleisölle lavalla sunnuntaina maanomistaja Max Yasgur oli hyvillään tapahtuman onnistumisesta hankalista olosuhteista huolimatta. Yasgur kiitteli järjestäjien tekemää työtä ja sanoi yleisön todistaneen koko maailmalle, kuinka puoli miljoonaa nuorta voi viettää kolme päivää yhdessä pelkästään hauskanpidon ja musiikin merkeissä.[26]
Festivaalin aikana tapahtui järjestäjä Michael Langin mukaan kolme kuolemantapausta. 17-vuotias poika kuoli jäätyään traktorin alle nukkuessaan makuupussissaan pellolla. Yksi kuolema johtui huumeiden yliannostuksesta.[27] Festivaalin aikana ei ilmoitettu yhdestäkään väkivallanteosta. Ainakin kahdesta festivaalialueella tapahtuneesta synnytyksestä ilmoitettiin. Toistaiseksi kukaan ei ole kertonut syntyneensä Woodstockissa, mutta moni on kertonut saaneensa alkunsa siellä.[4]
Woodstockin jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotot ja kulut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Festivaali tuotti pääasiassa lippujen ennakkomyynnillä 1,4 miljoonaa dollaria. Yhden päivän lippu maksoi 7 dollaria. Festivaalin kokonaiskulut olivat 2,7 miljoonaa dollaria. Suurimpia menoeriä olivat esiintyjien palkkiot 172 000 dollaria, mainonta 200 000 dollaria, ääni- ja valaistustekniikka 200 000 dollaria, lääkintä-, ruoka- ja helikopterikulut 600 000 dollaria sekä sekalaiset tuotantokulut, kuten työntekijöiden palkat, noin 1,3 miljoonaa dollaria.[28]
Välittömästi festivaalin jälkeen Woodstock Ventures totesi jääneensä reilusti yli miljoona dollaria tappiolle. Velat maksaakseen järjestäjä John Roberts otti miljoonan dollarin lainan ja käytti myös tulevista elokuvasta ja musiikkialbumista saatuja ennakkomaksuja, joita yritys oli saanut Warner Brosilta ja Atlantic Recordsilta. Vuosi festivaalin jälkeen järjestäjä Joel Rosenman kertoi yhtiön olevan yhä 1,2 miljoonan dollarin veloissa. Rosenman ja Roberts kuitenkin luottivat rojaltien ja Woodstockin tuotemerkin lisensoinnin maksavan velat pois, sillä Woodstock Ventures sai rojalteina elokuvan tuotoista 10 prosenttia ja albumien tuotoista 0,5 prosenttia. Niiden pysyvän suursuosion ansiosta yhtiö pääsikin lopulta omilleen vuonna 1980.[29]
Woodstockin perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Woodstockia on kutsuttu kaikkien sitä seuranneiden rocktapahtuman innoittajaksi, mukaan lukien Glastonburyn festivaali (järjestetty vuosittain vuodesta 1970), Concert for Bangladesh (1971), Live Aid (1985) ja Live 8 (2005). Time-lehti kutsui Woodstockia historian suurimmaksi rauhanomaiseksi tapahtumaksi. Järjestäjä Michael Langin mukaan Woodstockin perintöä on esimerkiksi vihreä liike. Langin mukaan Woodstockissa olleet tai sitä televisiosta katselleet ihmiset muuttivat sen ansiosta käsityksiään siitä, miten ihmiset voivat elää yhdessä. Laulaja Arlo Guthrien mukaan Woodstock osoitti sen, että vaikeuksien aikana suuret ihmisjoukot pystyvät huolehtimaan toisistaan ilman mitään sääntöjäkin.[30]
Woodstockista tehtiin dokumenttielokuva Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta, musiikkia (1970), jonka ohjasi Michael Wadleigh. Elokuva voitti parhaan dokumentin Oscar-palkinnon.[31] Elokuvan teossa mukana ollut ohjaaja Martin Scorsese on arvellut, että on juuri tämän elokuvan ansiosta, että Woodstockin festivaalin muisto on säilynyt elävänä vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeenkin.[32]
Folklaulaja Joni Mitchell julkaisi vuonna 1970 laulun ”Woodstock”, josta on tullut festivaalin tunnuslaulu.[33]
Konserttipaikan myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Max Yasgurin kuoltua vuonna 1973 brooklynilainen Louis Nicky osti Yasgurin leskeltä niityn, jolla konsertti oli järjestetty. Moneen vuoteen missään ei muisteltu Woodstockia, eikä festivaalipaikalla ollut erityisiä opasteitakaan oikeaa sijaintia osoittamassa. 1970-luvun lopulla paikalla alkoi kokoontua muutaman kymmenen ihmisen ryhmä. Wayne Saward -niminen hitsaaja rakensi vuonna 1984 paikalle muistomerkin raudasta ja betonista, ja sen jälkeen paikalla alkoi vierailla enemmän ihmisiä.[34]
Bethelin kaupunki on yrittänyt kielloin ja poliisivoimin estää tuhansia ihmisiä virtaamasta festivaalipaikalle joka elokuussa. Woodstock Preservation Alliance perustettiin säilyttämään festivaalialue avoimena kenttänä, jonne kaikilla olisi pääsy.[35]
Vuonna 2006 festivaalipaikalla avattiin Bethel Woods Center for the Arts -taidekeskus, johon avattiin kaksi vuotta myöhemmin Woodstock-museo.[36]
Alkuperäisen esiintymislavan tarkka paikka selvitettiin arkeologisissa kaivauksissa 50-vuotisjuhlia varten. Lavan sijainti oli unohtunut, sillä sen pohja oli jäänyt 1990-luvun konserttien täytemaan alle.[37]
Muistokonsertit ja -festivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Woodstockin muistokonsertteja on järjestetty useita eri nimillä ja eri paikoissa. Ensimmäinen muistokonsertti järjestettiin Long Islandilla vuonna 1979, ja esiintyjien joukossa oli joitain Woodstockin esiintyjiäkin. Woodstockin 25-juhlavuodeksi suunniteltiin kahta konserttia. Woodstock ’94 eli Woodstock II järjestettiin Saugertiesissa, New Yorkissa. Paikalle saapui 200 000 katsojaa. Alkuperäiselle festivaalipaikalle samaan aikaan suunniteltu Bethel ’94 -festivaali peruttiin huonon lipunmyynnin johdosta. Paikalle tuli kuitenkin 25 000 ihmistä, ja kävijöille esiintyi moni Woodstockissakin esiintynyt, kuten Richie Havens, Arlo Guthrie ja Melanie.[38] Elokuussa 1999 alkuperäisellä festivaalipaikalla järjestettiin kolmipäiväinen A Day in the Garden -konsertti. Heinäkuussa 1999 Romessa, New Yorkissa järjestettiin Woodstock ’99, jonne tuli yli 220 000 katsojaa.[35] Woodstock ’99 herätti tyrmistystä korkealle hinnoitelluilla lipuilla ja vedellä sekä väkivaltaisella ilmapiirillään.[39][40]
Alkuperäisellä paikkakunnalla Bethelissä New York’s Bethel Woods Center for the Arts -keskuksessa järjestettiin vuonna 2019 Woodstockin 50-vuotisjuhlafestivaali elokuun 15.–18. välisenä aikana.[41] Festivaali sisälsi Ringo Starrin, Santanan ja The Doobie Brothersin erilliset konsertit.[42]
Alkuperäisen festivaalin ja vuosien 1995 ja 1999 muistokonserttien järjestäjä Michael Lang pyrki myös järjestämään Woodstockin 50-vuotisjuhlafestivaalin.[43] Woodstock 50 oli alun perin tarkoitus järjestää kolmipäiväisenä 16.–18. elokuuta 2019. Tapahtumaan oli koottu maineikas esiintyjälista alkuperäisen festivaalin esiintyjiä ja uuden sukupolven tähtiä.[44] Heinäkuun lopussa Lang kuitenkin ilmoitti, että tapahtuma on peruttu. Festivaalipaikkaa ei ollut onnistuttu saamaan, rahoittajat olivat hylänneet hankkeen ja päätähdet olivat peruneet osanottonsa.[42]
Woodstockista julkaistut albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Woodstock: Music from the Original Soundtrack and More (1970)
- Woodstock II (1971)
- The Best of Woodstock (1994)
- Woodstock Diary (1994)
- Woodstock: Three Days of Peace & Music (1994)
- Woodstock – 40 Years On: Back To Yasgur’s Farm (2009)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Evans, Mike & Kingsbury, Paul: Woodstock: Three Days That Rocked the World. Sterling, 2019. ISBN 9781454933366
- Littleproud, Brad & Hague, Joanne: Woodstock: Peace, Music & Memories: 40th Anniversary. Krause Publications, 2009. ISBN 9780896898332
- Wyllie, James & Acton, Johnny & Goldblatt, David: Aikamatkaajan opas historiaan: 18 aikamatkaa Vesuviuksen purkauksesta Woodstockin festivaaleille. Suomentanut Iso-Markku, Jaana. Atena, 2016. ISBN 978-952-300-270-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Woodstock Festival of 1969 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 1 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Arkistoitu 27.1.2010. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ a b c d e f g Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 2 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Arkistoitu 1.2.2010. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ a b c d 13 Things You Didn’t Know About Woodstock Huffington Post. 25.11.2013. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 228.
- ↑ a b c Nate Bloom: The Hidden Jewish History of Woodstock InterfaithFamily.com. 19.8.2009. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 3 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Arkistoitu 29.1.2010. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 56–57.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 64–66.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 56.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 59–64.
- ↑ a b Wyllie et al. 2016, s. 66–67.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 61.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 39, 56–57.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 62–64.
- ↑ a b c d Evans & Kingsbury 2019, s. 8.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 54–55.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 166.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 78.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 48, 56.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 72–78.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 61.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 182–185.
- ↑ Wyllie et al. 2016, s. 77.
- ↑ Woodstock - 40 Years On: Back To Yasgur's Farm-kokoelman kansivihko
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 142.
- ↑ Tony Sclafani: Debunking Woodstock: What really happened? 10.8.2009. Today.com. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 251.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 250.
- ↑ Roya Nikkhah: Woodstock 40 years on: The legend, the legacy The Telegraph. 8.8.2009. Viitattu 13.7.2017.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 184.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 6–7.
- ↑ Evans & Kingsbury 2019, s. 230.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 184–185.
- ↑ a b Littleproud & Hague 2009, s. 196.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 204.
- ↑ Woodstockin legendaarisen lavan paikka löytyi arkeologisissa kaivauksissa Yle uutiset. 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
- ↑ Littleproud & Hague 2009, s. 186–190.
- ↑ Daniel Kreps: 19 Worst Things About Woodstock '99 Rolling Stone. 31.7.2014. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Matthew Jacobs: Let’s Revisit The Chaos Of Woodstock ‘99, ‘The Day The Music Died’ Huffington Post. 23.7.2014. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Daniel Kreps: Ringo Starr, Santana Lead Bethel Woods’ 50th Anniversary of Woodstock Celebration Rolling Stone. 20.2.2019. Viitattu 16.6.2019.
- ↑ a b Woodstockin 50-vuotisfestivaalit peruttiin nyt virallisestikin Ilta-Sanomat. 31.7.2019. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ Laura Mason: Iconic Woodstock Festival May Return in 2019 for Its 50th Anniversary Everfest Magazine. 15.8.2016. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Daniel Kreps: Woodstock 50 Details Full Lineup With Jay-Z, Dead & Company, Killers Rolling Stone. 19.3.2019. Viitattu 16.6.2019.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elliot Tiber, Tom Monte: Taking Woodstock (suomentaja Tanja Falk), Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0255-5
- Eliiot Tiber, Tom Monte: Taking Woodstock: A True Story of a Riot, a Concert, and a Life. New York: Square One Publishers, 2007. ISBN 0-7570-0293-5 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Woodstock Wikimedia Commonsissa