Willi Daugs
Willy (Willi) Reinhold August Daugs (s. 3. syyskuuta 1893 Gollnow, Pommeri – k. ?) oli Suomessa 1930–1940-luvulla vaikuttanut saksalainen asetehtailija ja asekauppias.
Asekauppiaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daugs toimi taistelulentäjänä ensimmäisessä maailmansodassa ja tutustui silloin Herman Göringiin, joka oli myös taistelulentäjänä. Sodan päätyttyä Daugs ryhtyi asekauppiaaksi. Hän osti Saksan laivaston ylijäämäaseita jotka olivat osittain kiellettyjä 1.maailmansodan rauhansopimuksessa ja myi niitä eteenpäin. Kaupoista saadut rahat Daugs tuloutti pääosin Saksan laivaston salaiseen kassaan, josta hän sai komission. Aseita myytiin myös kiellettyihin maihin kuten sisällissotaa käyvään Espanjaan väärentämällä kauppa-asiakirjoja ja käyttämällä erilaisia bulvaaneja kaupankäynnissä.
Toiminta Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daugs hankki vuonna 1930 Oy Transbaltic Ab-nimisen bulvaaniyhtiön lukuun vajaan 40 %:n osuuden Tikkakoski Oy:n asetehtaasta, joka valmisti muun muassa Suomi-konepistooleita. Hän muutti Suomeen asumaan vuonna 1937 ja osti Otto Ehrichin kanssa osake-enemmistön Tikkakoskesta vuonna 1938 Wilhelm Bensowilta ja kauppaneuvos Krogiuksen perikunnalta, jolloin Transbaltic omisti asetehtaasta 77 %. Syynä tuon osan ostoon oli se, että Saksan valtio kannusti liiketoimintaa asuinmaassaan harjoittavia kansalaisiaan investoimaan aseteollisuuteen jos se vain oli mahdollista.[1][2] Vuonna 1941 hän osti Hämeenlinnan lähellä sijainneen Vanajanlinnan kartanon itselleen asunnoksi. Hänellä oli asunto myös Kulosaaressa, silloisessa Vilho Sjöströmin kuja 3:ssa.[3].
Daugs oli jo vuonna 1937 ostanut Inkoosta Lövön saaren, jonka edustalle ankkuroidussa veneessään hän usein vietti aikaa.[4] Syynä paikan ostoon on oletettu olevan se, että Saksan tiedustelupalvelu Abwehr halusi saada tarkkailupaikan saaristoväylän varteen ja se painosti Daugsia hankkimaan paikan. Daugs oli yhdessä Joseph Veltjensin kanssa järjestämässä Suomen aseostoja Saksasta toisen maailmansodan aikana. Daugs ja hänen vaimonsa Anna-Luisa saivat Suomen kansalaisuuden vuoden 1944 aikana, mutta luopuminen Saksan kansalaisuudesta ei onnistunut, vaan heidän passit jäivät Saksan haltuun.
Vaikka Daugs oli aiemmilla bulvaanikaupoillaan muun muassa Tikkakosken tehtaasta ja Lövöstä yrittänyt sovitella huonoja välejään natsihallintoon, perheellä oli pelko, että se ei riittäisi pelastamaan heitä sodan loppuselvittelyissä. Lopulta he onnistuivat saamaan Ruotsin väliaikaiset muukalaispassit Ruotsin salaisen palvelun järjestämänä, koska Daugs oli organisoinut noin tuhannen Suomi-konepistoolin kaupan Ruotsin kautta Norjan ja Tanskan vastarintaliikkeille. Tuon oston rahoituksen epäillään tulleen Walkenbergin perheen kautta. Daugs pakeni vuoden 1944 välirauhan solmimisen jälkeen Suomesta Ruotsiin ja hänen maahan jäänyt omaisuutensa (muun muassa asetehdas, Vanajanlinna, Lövön saari) luovutettiin saksalaissaatavina Neuvostoliiton haltuun. Daugs yhtiökumppaneineen onnistui kuitenkin säilyttämään osan omaisuudestaan tuossa tilanteessa, koska Suomen valtio joutui lunastamaan Daugsin varustamoyhtiön laivoja Luulajan satamasta saadakseen ne takaisin Suomeen. Tähän syynä oli Neuvostoliiton valvontakomission vaatimus. Myöhemmin nuo laivat joutuivat osana sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Neuvostoliitolle luovutettu Lövön saari on nykyään SOK:n omistuksessa. Saarella sijaitsevan päärakennuksen on suunnitellut alun perin Albert Speerin arkkitehtitoimisto.[5]
Daugs vei mukanaan Suomesta Tikkakoskella kehitetyn uuden 9 mm:n M44-konepistoolin piirustukset ja alkoi sodan jälkeen valmistaa piirustusten pohjalta Espanjassa DUX-merkkisiä konepistooleja, joita vietiin 1950-luvulla jonkin verran Länsi-Saksaan.[6]
Willi R Daugs esiintyy SS Nieuw Amsterdam matkustajalaivan matkustajaluettelossa, joka saapui New Yorkiin syyskuussa 1949. Luettelossa Daugsin syntymäpaikaksi ilmoitetaan Ruotsi. Myöhemmin Daugsin uskotaan muuttaneen Etelä-Amerikkaan.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elämäni asekauppiaana, kirjoittaja Matti Blomqvist, Into kustannus oy 2022
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Luettelo 1 NL:lle luovutetuista saksalaisyhtiöistä 1944. Pörssitieto. Viitattu 20.1.2016.
- ↑ Hyytinen, Timo – Hyytinen, Harri: Suomi-konepistoolin tarina, s. 28. Arma Fennica.
- ↑ Kiinteistössä sijaitsee nykyään Venäjän federaation kaupallinen edustusto. — Kock, G.: Täydennystietoja Ergo-varustamon nettiartikkeliin.
- ↑ http://www.guns.connect.fi/gow/suomikp2.html
- ↑ Määttälä 2011, s. 26.
- ↑ http://www.jaegerplatoon.net/ALMOST2.htm
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blomqvist, Matti: Elämäni asekauppiaana – Willi Daugsin uskomaton elämä Suomessa. Helsinki: Into Kustannus, 2022. ISBN 978-952-351-648-9
- Leino, Eino: Vanajanlinna. Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3667-7
- Malmberg, Lari: Kuka oli tämä mies? Helsingin Sanomat, 15.7.2017, s. A 15–17. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- Määttälä, Mikko: Vihollisina vangitut: Internointileirit neuvostosuhteiden välikappaleina 1944–1947. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2011. ISBN 978-951-796-759-4