Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta

Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta (myös Ulkomaisen omaisuuden hoitokunta, lyhenne UOH) oli Suomen valtion toimielin, joka toimi kahdessa vaiheessa jatkosodan aikana ja sen jälkeen. Ensimmäisen kerran hoitokunta asetettiin vuonna 1942 vastaamaan vallatuilla alueilla olevasta neuvostoliittolaisesta omaisuudesta.

Hoitokunta perustettiin uudelleen Moskovan välirauhan ehtojen velvoittamana[21. toukokuuta 1946 huolehtimaan Suomessa olevan saksalaisen omaisuuden luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Rauhansopimuksen 15 pykälän mukaisesti:

Suomi sitoutuu sotasaaliina luovuttamaan Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) Ylimmälle Sotilasjohdolle kaiken Suomen alueella olevan Saksalle ja sen vasalleille kuuluvan sotilasomaisuuden sekä näille maille kuuluvat ja Suomen aluevesillä olevat sota- ja muut alukset.

Sotilasomaisuuteen laskettiin myös joukko teollisuuslaitoksia ja muita yrityksiä. Niihin kuuluivat muun muassa Tikkakoski Oy sekä AEG:n Suomen tytäryhtiö.

Näitä ei suoranaisesti siirretty Neuvostoliitolle, vaan sille siirtyi yritysten osake-enemmistö. Yritysten määräysvalta siirrettiin ensiksi Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunnalle. Hoitokunnan työ eteni "loppuvaiheeseen" vuoden 1947 helmikuun lopulle tultaessa, jolloin neuvostoliittolaiset olivat ottaneet yritykset tosiasialliseen hallintaansa ja hoitokunta luovutti toimintakertomuksensa ulkoministeriölle.

Lähteet

• Venäläisten hallintaan 23 teollisuuslaitosta: 40 yhtiön saksalaiset osakkeet Neuvostoliitolle (Helsingin Sanomat 23. helmikuuta 1947)
• Ulkoasiainhallinnon arkiston signumluettelo^{[vanhentunut linkki]}
• Laki saksalaisen omaisuuden luovuttamisesta. (410/1946) Suomen eduskunta, 1946.
• Päätös ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunnan tehtävistä saksalaisen omaisuuden luovuttamisessa. (448/1948) Suomen eduskunta, 1948.

Aiheesta muualla

• Neuvostoliitolle pakkoluovutetut saksalaisomisteiset yhtiöt Suomessa.