Volmari Iso-Hollo

Volmari Iso-Hollo
Volmari Iso-Hollo 3 000 metrin estejuoksun maaliviivalla olympiavoittajana Los Angelesin olympialaisissa 1932.
Henkilötiedot
Syntynyt	5. tammikuuta 1907 Ylöjärvi
Kuollut	23. kesäkuuta 1969 (62 vuotta) Heinola
Kansalaisuus	Suomi
Yleisurheilija
Pituus	176 cm
Paino	64 kg
Laji	estejuoksu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1932	3 000 m esteet
Kultaa	Berliini 1936	3 000 m esteet
Hopeaa	Los Angeles 1932	10 000 m
Pronssia	Berliini 1936	10 000 m

Volmari Fritijof Iso-Hollo (alk. Hollo, 5. tammikuuta 1907 Ylöjärvi – 23. kesäkuuta 1969 Heinola) oli suomalainen yleisurheilija ja kaksinkertainen 3 000 metrin estejuoksun olympiavoittaja, ja viimeisiä ”Lentäviä suomalaisia”. Iso-Hollon seurat olivat Keravan Veikot, Helsingin Toverit, Keravan Urheilijat ja Helsingin Kisa-Veikot.

Elämä

Nuorena Iso-Hollo harrasti hiihtoa, voimistelua ja nyrkkeilyä. Juoksun pariin hän siirtyi armeijassa. Hän juoksi menestyksekkäästi kaikkia matkoja 400 metrin ja maratonin väliltä.

Ensimmäiset kansainväliset voittonsa Volmari Iso-Hollo saavutti 3 000 ja 5 000 metrin juoksussa Moskovan spartakiadeissa vuonna 1928.

Ensimmäisen olympiakisojen kultamitalinsa Iso-Hollo voitti 1932 Los Angelesissa 3 000 metrin estejuoksussa. Hän mahdollisesti juoksi tuolloin maailmanennätykseen oikeuttavan ajan, mutta kisatoimitsijat sekosivat kierrosten laskussa, kun virallinen kierrosten laskija oli keskittynyt seuraamaan kymmenottelun seiväshyppyä ja unohti soittaa kelloa viimeiselle kierrokselle lähteneelle Iso-Hollolle. Lopulta Iso-Hollon juoksemaksi matkaksi tuli 3 460 metriä. Los Angelesin kisoista Iso-Hollo otti myös hopeaa 10 000 metrin kilpailusta.

Vuonna 1933 Lahdessa Iso-Hollo juoksi 3 000 metrin esteiden maailmanennätyksen ajallaan 9.09,4.

Berliinin kisoista suomalaisille hyvin tuttu kuva 10 000 metrin juoksusta. Suomalaiset saivat kisassa kolmoisvoiton Ilmari Salmisen voittaessa, Arvo Askolan ollessa toinen ja Volmari Iso-Hollon kolmas. Kuva kisasta japanilaisen Kōhei Murakoson johtaessa, Askolan, Salmisen ja Iso-Hollon seuratessa häntä.

1936 kisoihin Iso-Hollo lähti suurena ennakkosuosikkina. Odotusten mukaisesti Berliinissä hän uusikin olympiavoittonsa parantaen maailmanennätyksen aikaan 9.03,8. Koko kärkikolmikko juoksi alle vanhan maailmanennätyksen. Iso-Hollo oli vuoteen 2012 saakka ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja 3 000 metrin estejuoksussa ja Iso-Hollon jälkeen suomalainen ei voittanut estejuoksua arvokisoissa 70 vuoteen (Jukka Keskisalo voitti EM-kultaa 2006). Iso-Hollo voitti Berliinissä myös pronssia 10 000 metrillä.

Olympialaisten jälkeen Iso-Hollo kärsi reumatismista, mutta jatkoi kilpailua vuoteen 1945 saakka. Suomen mestaruuksia ”Vommalle” kertyi uransa aikana yhteensä kuusi (5 000 metrillä 1933, 3 000 metrin esteissä 1936, maastojuoksussa 1932 ja 1936 sekä maastojuoksun joukkuekisassa 1930 ja 1933).

Volmari Iso-Hollo kuoli vuonna 1969 62 vuoden ikäisenä. Keravalla järjestetään vuosittain yleisurheilukilpailut Volmari Iso-Hollon muistoksi. Lisäksi kaupunki on muistanut juoksijasuuruutta patsaalla.

Yksityiselämä

Volmari Iso-Hollon puoliso oli Pirkko Huhta. Hänen isänsä oli toimittaja ja sosialidemokraattinen poliitikko Vihtori Huhta.

Lähteet

• Volmari Iso-Hollo Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Aiheesta muualla

• Autio, Veli-Matti: Iso-Hollo, Volmari (1907–1969) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Iso-Hollo, Virpi: SUL 100 vuotta – Vuosisadan urheilijat – Volmari Iso-Hollo 3.11.2006. Suomen Urheiluliitto ry. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2.5.2017.

Miesten estejuoksun olympiavoittajat