Anders Gärderud
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Anders Gärderud taustalla | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Montréal 1976 | 3 000 metrin esteet | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Rooma 1974 | 3 000 metrin esteet | |
Anders Gärderud (s. 28. elokuuta 1946 Tukholma, Ruotsi) on ruotsalainen kestävyysjuoksija ja suunnistaja.
Gärderud oli huipputasolla sekä juoksussa että suunnistuksessa. Hän keskittyi aluksi keskimatkoille, mutta siirtyi sittemmin estejuoksuun, jossa saavutti suurimman menestyksensä. Gärderud lukeutui 3 000 metrin estejuoksun suosikkeihin Münchenin olympiakisoissa 1972, mutta sairasti nuhaa ja jäi alkueriin. Seitsemän päivää myöhemmin hän juoksi matkan maailmanennätyksen 8.20,8. EM-kisoissa 1974 Roomassa hän jäi niukasti hopealle Bronisław Malinowskin voittaessa. Vuonna 1975 Gärderud paransi matkan maailmanennätystä kuuden päivän aikana kahdesti: 8.10,4 ja 8.09,8. Montrealin olympialaisissa 1976 Gärderud voitti 3 000 metrin esteiden olympiakultaa maailmanennätysajalla 8.08,0.
Ruotsin mestaruuden Gärderud voitti estejuoksussa vuosina 1971 ja 1975, ja 1 500 metrillä 1968 ja 1969. Suunnistuksessa hän voitti Ruotsin viestimestaruuden Mälarhöjdens IK:n riveissä vuonna 1978.
Myöhemmin Gärderud on toiminut muun muassa Norjan suunnistusmaajoukkueen valmentajana. Vuonna 2014 hän valmentaa suomalaista maailmanmestaria Mårten Boströmiä.[1] Tämän lisäksi hän toiminut SVT:n yleisurheilu- ja suunnistusasiantuntijana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Suunnistuksen MM-kultamitalisti löysi olympiavoittajan valmentajakseen 17.12.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ SVT Sport: Orienteringsexpert: Anders Gärderud SVT Sport. 16.8.2011. Viitattu 21.7.2018. (ruotsiksi)
| 1900: 2 500 m estejuoksu: George Orton & 4 000 m estejuoksu: John Rimmer | 1904: 2 590 m estejuoksu: Jim Lightbody | 1908: 3 200 m estejuoksu: Arthur Russell | |
| 3 000 m estejuoksu: 1920: Percy Hodge | 1924: Ville Ritola | 1928: Toivo Loukola | 1932: Volmari Iso-Hollo | 1936: Volmari Iso-Hollo | 1948: Tore Sjöstrand | 1952: Horace Ashenfelter | 1956: Chris Brasher | 1960: Zdzisław Krzyszkowiak | 1964: Gaston Roelants | 1968: Amos Biwott | 1972: Kip Keino | 1976: Anders Gärderud | 1980: Bronisław Malinowski | 1984: Julius Korir | 1988: Julius Kariuki | 1992: Matthew Birir | 1996: Joseph Keter | 2000: Reuben Kosgei | 2004: Ezekiel Kemboi | 2008: Brimin Kiprop Kipruto | 2012: Ezekiel Kemboi | 2016: Conseslus Kipruto | 2020: Soufiane El Bakkali | 2024: Soufiane El Bakkali |
| ||||||||||||||
