Vitali Klytško

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vitali Klitschko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vitali Klytško
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Vitali Klytško
Vitali Klytško
Henkilötiedot
Koko nimi Vitali Volodymyrovytš Klytško
Syntynyt19. heinäkuuta 1971 (ikä 53)
Belovodsk, Kirgiisien SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Ukraina ukrainalainen
Lapset 3
Nyrkkeilijä
Lempinimi Dr. Iron Fist
(Tohtori Rautanyrkki) [1]
Pituus 203 cm
Paino 114 kg
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 47
Voitot 45
– tyrmäysvoitot 41
Tappiot 2
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0
Aiheesta muualla
klitschko.com

Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan.[2]

Klytško johtaa Vitali Klytškon Ukrainan demokraattinen kehityksen allianssi -puoluetta. Sen lyhenne "UDAR" tarkoittaa iskua tai lyöntiä.[3]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klytško syntyi vuonna 1971 Kirgiisien SNT:ssa Belovodskojen kaupungissa.[4] Klytškon äiti oli venäläinen ja isä ukrainalainen. Isä palveli Neuvostoliiton ilmavoimien kenraalina, ja Klytškon veljekset viettivät suurimman osan 1970- ja 1980-luvuista ilmavoimien kasarmeilla. Perhe oli uskollinen Neuvostoliitolle ja katsoi Yhdysvaltojen olevan vihollinen, mutta Klytškon nyrkkeilyuran vietyä hänet Floridaan 1980-luvun lopulla hän kertoi sanoneensa isälleen, että tämä oli ollut väärässä ja että Yhdysvallat oli hieno paikka.[5] Ensimmäiset nyrkkeilyhanskansa Klytško sai 13-vuotiaana.[3]

Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg.[2]

Klytško puhuu ukrainaa, venäjää, englantia ja saksaa.[6]

Nyrkkeilyura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvuodet Vitali vietti olympiakultaa voittaneen Volodymyr-veljensä varjossa ja tämän esiottelijana. Vitaliin suhtauduttiin naljaillen ja häntä verrattiin Rocky-elokuvien Ivan Dragoon.[2] Ensimmäinen merkittävämpi ottelu Vitalin uralla oli 1998. Tuolloin hän tyrmäsi Julius Francisin.[2]

Klytško Voitti WBO-liiton mestaruuden vuonna 1999 tyrmättyään Herbie Hiden toisessa erässä lähdettyään kamppailuun altavastaajana.[2] Hän puolusti titteliään menestyksekkäästi sen jälkeen kahdesti kunnes kärsi tappion Chris Byrdille. Sitäkin ottelua hän hallitsi, mutta joutui antamaan luovutusvoiton olkapäävamman vuoksi. Illassa Klytškon piti kohdata alun perin 1990-luvulta tunnettu Donovan Ruddock, mutta tämä oli peruuttanut saapumisensa viime hetkellä. Luovutuksen vuoksi Klytškon maine romahti ja häntä kutsuttiin nimellä Quitschko selvennä. Klytškon pikkuveli Volodymyr voitti Byrdin heti tämän seuraavassa ottelussa.[2] Vuonna 2002 Klytško sai hieman arvostustaan takaisin voittaessaan hankalat Vaughn Beanin ja Larry Donaldin. Kriitikot moittivat kaikesta huolimatta häntä kömpelöksi ja haukkuivat hänen otteluitaan pitkäveteisiksi.[2]

Vuonna 2003 alkuperäissuunnitelman mukaan Lewisin piti kohdata Klytsko maaliskuussa, ottaa Tysonia vastaan uusintaottelu kesäkuussa ja kohdata vuoden suurottelussa Volodymyr Klytško. Ottelusarja ei toteutunut Volodymyr Klytškon hävittyä Corrie Sandersille. Tämän jälkeen Lewis päätti kohdata WBC-liiton haastaja Kirk Johnsonin, mutta tämä loukkaantui parisen viikkoa ennen ottelua ja Vitali astui Johnsonin tilalle. Asiantuntijat uskoivat altavastaaja Klytškon häviävän pikaisesti tyrmäyksellä, sillä he pitivät Klytškon suojausta avonaisena ja Wladimirin tyrmäystappion jälkeen myös Vitalin kykyjä epäiltiin.[2]

Myöhemmin Vitali Klytško pääsi ottelemaan raskaansarjan kiistattomasta mestaruudesta Lennox Lewisiä vastaan kesäkuussa 2003. Klytško ei välittänyt vastustajansa meriiteistä, vaan vaihtoi röyhkeästi iskuja mestarin kanssa horjuttaen tätä toisessa erässä. Kolmannessa erässä Klytškon silmäkulma repesi auki molempien miesten jakaessa kovia iskuja. Ottelulääkäri keskeytti kamppailun kuudennen erän jälkeen Lewisin iskun halkaistua Klytškon silmäkulman.[2] Klytško johti keskeytyshetkellä ottelua kaikien tuomarien kirjanpidossa. Lewis oli kuitenkin viidennessä ja kuudennessa erässä saanut jo hienoisen hallinnan ottelusta. Välittömästi ottelun jälkeen kehässä pidetyssä haastattelussa Lewis kuitenkin sanoi, että olisi voittanut Klytškon ilman keskeytystäkin vedoten muun muassa hänen veriseen naamaansa. Lewis lopetti uransa ottelun jälkeen ja Klytško voitti hänen avoimeksi jättämänsä mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä Corrie Sandersista toukokuussa 2004. Tämän jälkeen Klytško säilytti mestaruutensa tyrmäämällä Danny Williamsin joulukuussa 2004.

Klytškon oli seuraavaksi määrä otella Hasim Rahmania vastaan huhtikuussa 2005. Hän kuitenkin loukkaantui harjoitellessaan, ja ottelua jouduttiin siirtämään useaan kertaan, kuten Klytškon uralla monesti aiemminkin, vammojen vuoksi. Nyt kyseessä oli ensin selkävamma ja myöhemmin polvivamma. Klytškolle tehtiin polvileikkaus, josta toipumiseen kestäisi niin kauan, että hän päätti luopua nyrkkeilyurastaan. Kuitenkin tammikuussa 2007 Klytško ilmoitti, että palaisi kehään. WBC-liitto nimesi Klytškon kunniamestarikseen ja näin samalla hallitsevan mestarinsa ykköshaastajaksi, jos hän päättäisi jatkaa uraansa. Klytskon piti kohdata Jameel McCline paluuottelussa 22. syyskuuta 2007, mutta Klytško loukkaantui harjoitellessaan, ja ottelu jouduttiin perumaan. Klytško pyysi vielä vuosina 2006 ja 2009 Lewisiä palaamaan kehään.[7]

Klytško palasi lähes neljän vuoden ottelutauolta kehään vuoden 2008 lokakuussa. Kamppailussa hän kukisti nigerialaisen Samuel Peterin nousten samalla WBC-liiton hallitsevaksi mestariksi. Peterin kulmaus luovutti ottelun kahdeksan erän jälkeen. Klytško puolusti WBC-liiton mestaruutta vuoden 2009 maaliskuussa. Kamppailussa hän voitti sitä ennen vain kerran urallaan hävinneen kuubalaisen Juan Carlos Gomezin. Klytško voitti ottelun yhdeksännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä Gomezin nojaillessa kehäköysiin.lähde? Kamppailun aikana Gomezin kasvot vaurioituivat ja hän kaatui seitsemännessä erässä kanveesiin, pystyen kuitenkin vielä jatkamaan ottelua.

Klytško puolusti mestaruutta 26. syyskuuta 2009 Los Angelesin Staples Centerissä tuolloin vielä voittamatonta Chris Arreolaa vastaan ja voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Kolmannen kerran mestaruutta Klytško puolusti Kevin Johnsonia vastaan. Klytško voitti 12-eräisen ottelun kaikki erät. Klytško puolusti seuraavaksi mestaruuttaan 29. toukokuuta 2010 Albert Sosnowskia vastaan voittaen hänet kymmenessä erässä tyrmäyksellä. Klytško puolusti mestaruuttaan 16. lokakuuta 2010 Shannon Briggsia vastaan ja voitti 12-eräisen ottelun pisteillä. Hän jatkoi mestaruutensa puolustamista 19. maaliskuuta 2011 Odlanier Solisia vastaan voittaen hänet tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Klytško jatkoi voittoisaa mestaruuden puolustamista Tomas Adamekia vastaan 10. syyskuuta 2011, voittaen hänet teknisellä tyrmäyksellä kahdeksannessa erässä. Klytško kohtasi Dereck Chisoran 19. helmikuuta 2012, voittaen 12-eräisen ottelun tuomariäänin.[8] Ammattilaisurallaan Klytško on nyrkkeillyt 46 ottelua. Otteluista hän on voittanut 44, joista 40 tyrmäyksellä, ja hävinnyt yhden. Hän ei ole kertaakaan urallaan joutunut luvunlaskuun.

Joulukuussa 2013 Klytško luopui WBC-liiton mestaruudesta ja ilmoitti keskittyvänsä politiikkaan. World Boxing Council myönsi Klytškolle tittelin "champion emeritus", minkä myötä hänellä on oikeus haastaa tuleva mestari suoraan. Klytško kuitenkin pitää paluuta nyrkkeilyyn hyvin epätodennäköisenä.[9]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Klytško luopui ensimmäistä kertaa nyrkkeilyurastaan vuonna 2005, hän päätti pyrkiä Kiovan kaupunginjohtajaksi. Hän sijoittui vuoden 2006 kaupunginjohtajan vaaleissa toiseksi 25 % äänimäärällä häviten Leonid Tšernovetskyille.[10] Samanaikaisesti Klytško kampanjoi puolueensa PORA-ROP:n nimissä Kiovan kunnallisvaaleissa, joissa puolue saavutti 14 paikkaa kaupunginvaltuustossa. Vuonna 2008 Klytško pyrki jälleen kaupunginjohtajaksi ja sai 18 % äänistä. Hän myös johti perustamansa Vitali Klytškon blokin (sittemmin UDAR) kunnallisvaaleihin ja saavutti 10,61 % äänimäärän ja 15 paikkaa.[11]selvennä

Klytško oli ehdolla kansanedustajaksi Ukrainan parlamenttivaaleissa vuonna 2012. Klytško pääsi parlamenttiin,[12] kun UDAR-puolue nousi vaaleissa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, Alueiden puolueen ja Isänmaan unionin jälkeen.

Klytško oli Euroopan unionin suosikki Ukrainan johtoon Euromaidan-mielenosoituksien aikaan, ennen Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämistä. Yhdysvaltain Victoria Nuland ja lähettiläs Geoffrey Pyatt halusivat kuitenkin maan johtoon Arseni Jatsenjukin, josta tulikin pääministeri kolme viikkoa julki vuodetun suunnitelman jälkeen.[13]

25. lokakuuta 2013 Klytško ilmoitti asettuvansa ehdolle Ukrainan presidentinvaaleissa vuonna 2015.[12] Erinäisten tapahtumien johdosta presidentinvaaleja aikaistettiin vuodella, ja 29. maaliskuuta 2014 Klytško ilmoitti, ettei aiokaan asettua itse ehdolle vaan tukee liikemies Petro Porošenkon kampanjaa ja pyrkii itse Kiovan pormestariksi.[14]

Volodymyr Zelenskin noustua presidentiksi tämä ajautui törmäyskurssille Klytškon kanssa pääkaupungin hallintoa koskien. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 erimielisyydet kuitenkin pantiin taka-alalle, ja Klytškosta tuli Kiovan puolustuksen näkyvä kasvo.[3] Elokuussa 2022 Klytško arvioi, että puolet Kiovan 3,5 miljoonasta asukkaasta oli jättänyt pääkaupungin.[5]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Salo, Martti: Näkökulma: Tohtori Rautanyrkki – ammattinyrkkeilyn renessanssinero Yle.fi. 18.12.2013. Yle. Viitattu 18.12.2013.
  2. ↑ a b c d e f g h i Vitaly Klitchko, raskaansarjan hiljainen hallitsija 2006. Ammattinyrkkeily. Arkistoitu 26.9.2022. Viitattu 29.7.2022.
  3. ↑ a b c Vitali Klitschko | Biography, Record, & Mayor of Kyiv Encyclopædia Britannica. 26.2.2024. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Vitali Klitschko International Boxing Hall of Fame. 2024. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Once a heavyweight champion, Kyiv's mayor now fights the Russians NRP. 25.8.2022. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Five facts about boxer Wladimir Klitschko BBC Newsround. 3.8.2017. Viitattu 4.3.2024. (englanti)
  7. ↑ Klitschko: Palaa kehään, Lewis 2006. Urheiluviikko. Arkistoitu 24.8.2012. Viitattu 6.7.2008.
  8. ↑ Vitali Klitschko vs. Kevin Johnson 2022. BoxRec. Viitattu 29.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Vitali Klitschko: Heavyweight champion swaps boxing for politics 16.12.2013. BBC. Viitattu 22.12.2013.
  10. ↑ Chan, Sewell: Giuliani Weighs In on Race for Mayor The New York Times. 7.5.2008. Viitattu 23.12.2013.
  11. ↑ Kyiv election commission publishes final results Ukraine Business Report Daily. 28.5.2008. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  12. ↑ a b Rautanyrkki haluaa Ukrainan presidentiksi. Aamulehti, 25.10.2013, s. A12.
  13. ↑ Benjamin, Medea; Davies, Nicolas J. S. & Winograd, Marcy: Who is Victoria Nuland? A really bad idea as a key player in Biden's foreign policy team Salon. 19.1.2021. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Klytškon päätös sinetöinee Tymošenkon tappion Yle Uutiset. 29.3.2014. Arkistoitu 1.4.2014. Viitattu 29.7.2022.
  15. ↑ Про присвоєння В. Кличку звання Герой України 2004. Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 29.7.2022. (ukraina)
  16. ↑ Про нагородження В. Кличка орденом "За заслуги" Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 4.3.2024. (ukraina)
  17. ↑ Про нагородження В. Клічка орденом "За мужність" Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 4.3.2024. (ukraina)
  18. ↑ Vitali Klitschko erhält Bundesverdienstkreuz Hamburger Abendblatt. 26.5.2010. Viitattu 29.7.2022. (saksa)
  19. ↑ State Awards Issued by Georgian Presidents in 2003-2015 2015. Institute for Development of Freedom of Information. Arkistoitu 2019. Viitattu 29.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Herbie Hide 		WBO-liiton raskaansarjan maailmanmestari
1999 Kesäkuu – 2000 Huhtikuu 		Seuraaja:
Chris Byrd
Edeltäjä:
Lennox Lewis 		WBC-liiton raskaansarjan maailmanmestari
24. huhtikuuta 2004 – 9. marraskuuta 2005. Lopetti uransa 		Seuraaja:
Hasim Rahman
Edeltäjä:
Samuel Peter 		WBC-liiton raskaansarjan maailmanmestari
11. lokakuuta 2008 – 16. joulukuuta 2013. Lopetti uransa toisen kerran 		Seuraaja:
Bermane Stiverne
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vitali_Klytško&oldid=22711020”