Virtafunktion tasa-arvokäyrät ovat virtauksen virtaviivoja. Kuvassa on virtaukseen asetetun sylinterin ympärille muodostuvia virtaviivoja.
Virtafunktio on kaksiulotteisen ja kokoonpuristumattoman virtaavan fluidin nopeutta kuvaava funktio . Virtafunktio on apuväline virtauksen jatkuvuusyhtälön sekä Navierin−Stokesin yhtälöiden ratkaisemiseen pienentämällä muuttujien lukumäärä yhteen.[ 1] Virtafunktion geometrinen tulkinta liittyy virtauksen virtaviivoihin : virtaviivat ovat viivoja , joiden kohdalla virtauksen virtafunktion arvo on vakio .[ 1]
Tarkastellaan virtauksen nopeusvektorikenttää
v
(
x
,
y
,
z
)
=
v
x
(
x
,
y
,
z
)
i
+
v
y
(
x
,
y
,
z
)
j
+
v
z
(
x
,
y
,
z
)
k
{\displaystyle \mathbf {v} (x,y,z)=v_{x}(x,y,z)\,\mathbf {i} +v_{y}(x,y,z)\,\mathbf {j} +v_{z}(x,y,z)\,\mathbf {k} }
. Virtausta kuvaava jatkuvuusyhtälö on
∂
ρ
∂
t
+
∇
⋅
(
ρ
v
)
=
0
{\displaystyle {\frac {\partial \rho }{\partial t}}+\nabla \cdot \left(\rho \mathbf {v} \right)=0}
,[ 2]
missä
ρ
{\textstyle \rho }
on virtaavan fluidin tiheys,
t
{\textstyle t}
on aika ja
∇
{\textstyle \nabla }
on osittaisdifferentiaalioperaattori ''nabla''.
Tässä muodossaan jatkuvuusyhtälössä on neljä muuttujaa:
x
{\textstyle x}
,
y
{\textstyle y}
,
z
{\textstyle z}
ja
t
{\textstyle t}
. Tarkoituksena on vähentää muuttujien määrää ensin kahteen. Tätä varten virtauksen pitää täyttää tiettyjä yksinkertaistavia ehtoja. Yleisin ehto on se, että virtaus on kaksiulotteista ja kokoonpuristumatonta.[ 1] Jos oletetaan, että nämä ehdot täyttyvät
x
y
{\textstyle xy}
-tasossa , niin pätee
∂
v
x
∂
x
+
∂
v
y
∂
y
=
0
{\displaystyle {\frac {\partial v_{x}}{\partial x}}+{\frac {\partial v_{y}}{\partial y}}=0}
.
Määritellään nyt virtafunktio
ψ
(
x
,
y
)
{\displaystyle \psi (x,y)}
siten, että sama yhtälö voidaan kirjoittaa
∂
∂
x
(
∂
ψ
∂
y
)
+
∂
∂
y
(
−
∂
ψ
∂
x
)
=
0
{\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x}}\left({\frac {\partial \psi }{\partial y}}\right)+{\frac {\partial }{\partial y}}\left(-{\frac {\partial \psi }{\partial x}}\right)=0}
.
Toisin sanoen virtafunktio on määriteltävä siten, että
{
v
x
=
∂
ψ
∂
y
v
y
=
−
∂
ψ
∂
x
,
{\displaystyle {\begin{cases}\displaystyle {v_{x}={\frac {\partial \psi }{\partial y}}}\\\displaystyle {v_{y}=-{\frac {\partial \psi }{\partial x}}},\end{cases}}}
jolloin virtauksen nopeus saa muodon
v
=
i
∂
ψ
∂
y
−
j
∂
ψ
∂
x
{\displaystyle \mathbf {v} =\mathbf {i} \,{\frac {\partial \psi }{\partial y}}-\mathbf {j} \,{\frac {\partial \psi }{\partial x}}}
.[ 1]
Mikäli fluidin virtaus on kaksiulotteista ja kokoonpuristumatonta ja sen nopeus on määritelty napakoordinaatein
v
(
r
,
θ
)
=
v
r
(
r
,
θ
)
e
^
r
+
v
θ
(
r
,
θ
)
e
^
θ
{\displaystyle \mathbf {v} (r,\theta )=v_{r}(r,\theta )\,\mathbf {\hat {e}} _{r}+v_{\theta }(r,\theta )\,\mathbf {\hat {e}} _{\theta }}
, on virtafunktio määriteltävä siten, että
{
v
r
=
1
r
∂
ψ
∂
θ
v
θ
=
−
∂
ψ
∂
r
.
{\displaystyle {\begin{cases}\displaystyle {v_{r}={\frac {1}{r}}{\frac {\partial \psi }{\partial \theta }}}\\\displaystyle {v_{\theta }=-{\frac {\partial \psi }{\partial r}}}.\end{cases}}}
[ 1]
Olkoon nyt fluidin virtaus kolmiulotteista ja kokoonpuristumatonta siten, että sen nopeus on vain säteittäistä ja
z
{\displaystyle z}
-akselin suuntaista:
v
(
r
,
θ
,
z
)
=
v
r
(
r
,
θ
,
z
)
e
^
r
+
v
z
(
r
,
θ
,
z
)
k
{\displaystyle \mathbf {v} (r,\theta ,z)=v_{r}(r,\theta ,z)\,\mathbf {\hat {e}} _{r}+v_{z}(r,\theta ,z)\,\mathbf {k} }
. Tällöin virtauksen virtafunktio on määriteltävä siten, että
{
v
r
=
−
1
r
∂
ψ
∂
z
v
z
=
1
r
∂
ψ
∂
r
.
{\displaystyle {\begin{cases}\displaystyle {v_{r}=-{\frac {1}{r}}{\frac {\partial \psi }{\partial z}}}\\\displaystyle {v_{z}={\frac {1}{r}}{\frac {\partial \psi }{\partial r}}}.\end{cases}}}
[ 1]
Virtafunktio voidaan määritellä myös kaksiulotteiselle virtaukselle, jossa tiheys ei pysy vakiona.
x
y
{\textstyle xy}
-tasossa jatkuvuusyhtälöstä tulee tällöin
∂
∂
x
(
ρ
v
x
)
+
∂
∂
y
(
ρ
v
y
)
=
0
{\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x}}(\rho v_{x})+{\frac {\partial }{\partial y}}(\rho v_{y})=0}
.[ 1]
Nyt virtafunktio määritellään yksinkertaisesti siten, että
{
ρ
v
x
=
∂
ψ
∂
y
ρ
v
y
=
−
∂
ψ
∂
x
.
{\displaystyle {\begin{cases}\displaystyle {\rho v_{x}={\frac {\partial \psi }{\partial y}}}\\\displaystyle {\rho v_{y}=-{\frac {\partial \psi }{\partial x}}}.\end{cases}}}
[ 1]
Kaksiulotteisen virtauksen virtaviivoja ovat ne käyrät, jotka ovat kaikkialla virtauksessa sen nopeusvektorin tangentin suuntaisia. Nämä käyrät noudattavat yhtälöä
d
x
v
x
=
d
y
v
y
{\displaystyle {\frac {\mathrm {d} x}{v_{x}}}={\frac {\mathrm {d} y}{v_{y}}}}
,[ 3]
eli
v
x
d
y
−
v
y
d
x
=
0
{\displaystyle v_{x}\,\mathrm {d} y-v_{y}\,\mathrm {d} x=0}
. Sijoittamalla virtafunktio tähän yhtälöön saadaan
∂
ψ
∂
x
d
x
+
∂
ψ
∂
y
d
y
=
0
{\displaystyle {\frac {\partial \psi }{\partial x}}\,\mathrm {d} x+{\frac {\partial \psi }{\partial y}}\,\mathrm {d} y=0}
.
Toisaalta yhtälön vasen puoli on ketjusäännön nojalla virtafunktion differentiaali :
d
ψ
=
∂
ψ
∂
x
d
x
+
∂
ψ
∂
y
d
y
{\displaystyle \mathrm {d} \psi ={\frac {\partial \psi }{\partial x}}\,\mathrm {d} x+{\frac {\partial \psi }{\partial y}}\,\mathrm {d} y}
.
Virtafunktion differentiaalille siis pätee
d
ψ
=
0
{\displaystyle \mathrm {d} \psi =0}
,
eli virtafunktion arvo on vakio virtaviivalla.[ 1] Virtafunktion geometrinen tulkinta on siis se, että sen tasa-arvokäyrät ovat virtauksen virtaviivoja.
Virtafunktio on fysikaalinen tulkinta on virtaukseen kuvitellun tarkkailupinnan differentiaalisen pienen alueen läpi kulkeva tilavuusvuo
d
Φ
V
=
(
v
⋅
n
^
)
d
A
=
d
ψ
{\displaystyle \mathrm {d} \Phi _{V}=\left(\mathbf {v} \cdot \mathbf {\hat {n}} \right)\,\mathrm {d} A=\mathrm {d} \psi }
. Kolmiulotteinen tarkkailupinta on tässä kuvattu ylhäältä päin. Virtafunktion fysikaalinen tulkinta liittyy virtauksen tilavuusvuohon
Φ
V
{\displaystyle \Phi _{V}}
(jota ei pidä sekoittaa virtaamaan ). Kuvitellaan kaksiulotteiseen ja kokoonpuristumattomaan virtaukseen tarkkailupinta, joka on pystysuorassa virtaukseen nähden ja jonka korkeus
z
{\displaystyle z}
-akselin suunnassa on 1. Tilavuusvuo tarkkailupinnan differentiaalisen pienen alan läpi on
d
Φ
V
=
(
v
⋅
n
^
)
d
A
{\displaystyle \mathrm {d} \Phi _{V}=\left(\mathbf {v} \cdot \mathbf {\hat {n}} \right)\,\mathrm {d} A}
,[ 1]
missä
n
^
=
i
d
x
d
s
−
j
d
y
d
s
{\displaystyle \mathbf {\hat {n}} =\mathbf {i} \,{\frac {\mathrm {d} x}{\mathrm {d} s}}-\mathbf {j} \,{\frac {\mathrm {d} y}{\mathrm {d} s}}}
on pinnan yksikkönormaali . Korvataan nopeusvektori virtafunktiolla, jolloin
d
Φ
V
=
(
i
∂
ψ
∂
y
−
j
∂
ψ
∂
x
)
⋅
(
i
d
y
d
s
−
j
d
x
d
s
)
⋅
1
⋅
d
s
=
∂
ψ
∂
x
d
x
+
∂
ψ
∂
y
d
y
=
d
ψ
{\displaystyle {\begin{aligned}\mathrm {d} \Phi _{V}&=\left(\mathbf {i} \,{\frac {\partial \psi }{\partial y}}-\mathbf {j} \,{\frac {\partial \psi }{\partial x}}\right)\cdot \left(\mathbf {i} \,{\frac {\mathrm {d} y}{\mathrm {d} s}}-\mathbf {j} \,{\frac {\mathrm {d} x}{\mathrm {d} s}}\right)\,\cdot 1\cdot \mathrm {d} s\\&={\frac {\partial \psi }{\partial x}}\,\mathrm {d} x+{\frac {\partial \psi }{\partial y}}\,\mathrm {d} y\\&=\mathrm {d} \psi \end{aligned}}}
Kahden virtaviivan,
s
1
{\displaystyle s_{1}}
ja
s
2
{\displaystyle s_{2}}
, rajoittaman tarkkailupinnan osan läpi kulkeutuva tilavuusvuo on tällöin virtafunktioiden erotus:
Φ
V
=
∫
s
1
s
2
(
v
⋅
n
^
)
d
A
=
∫
s
1
s
2
d
ψ
=
ψ
(
s
2
)
−
ψ
(
s
1
)
{\displaystyle \Phi _{V}=\int _{s_{1}}^{s_{2}}\left(\mathbf {v} \cdot \mathbf {\hat {n}} \right)\,\mathrm {d} A=\int _{s_{1}}^{s_{2}}\mathrm {d} \psi =\psi (s_{2})-\psi (s_{1})}
.[ 1]
Kaksiulotteisen, kokoonpuristumattoman virtauksen nopeusvektorikentän roottori saadaan virtafunktion ja Laplacen operaattorin avulla:
∇
×
v
(
x
,
y
)
=
−
k
∇
2
ψ
(
x
,
y
)
{\displaystyle \nabla \times \mathbf {v} (x,y)=-\mathbf {k} \,\nabla ^{2}\psi (x,y)}
,[ 1]
jossa
k
{\textstyle \mathbf {k} }
on karteesisen koordinaatiston positiivisen
z
{\textstyle z}
-akselin suuntainen yksikkövektori .
Virtaavan fluidin liikemääräyhtälö, eli Navierin−Stokesin yhtälö on
ρ
d
v
d
t
=
ρ
g
−
∇
p
+
μ
∇
2
v
{\displaystyle \rho {\frac {\mathrm {d} \mathbf {v} }{\mathrm {d} t}}=\rho \mathbf {g} -\nabla p+\mu \nabla ^{2}\mathbf {v} }
,[ 2]
missä
g
{\textstyle \mathbf {g} }
on putoamiskiihtyvyys ,
p
{\textstyle p}
on paine ja
μ
{\textstyle \mu }
on fluidin viskositeetti .
Kun sovelletaan Navierin−Stokesin yhtälöä kaksiulotteiseen ja kokoonpuristumattomaan virtaukseen sekä otetaan roottori yhtälön kummaltakin puolelta, saadaan yhtälö, joka kuvaa virtauksen virtafunktiota
ψ
{\textstyle \psi }
:
∂
ψ
∂
y
∂
∂
x
(
∇
2
ψ
)
−
∂
ψ
∂
x
∂
∂
y
(
∇
2
ψ
)
=
ν
∇
2
(
∇
2
ψ
)
{\displaystyle {\frac {\partial \psi }{\partial y}}{\frac {\partial }{\partial x}}\left(\nabla ^{2}\psi \right)-{\frac {\partial \psi }{\partial x}}{\frac {\partial }{\partial y}}\left(\nabla ^{2}\psi \right)=\nu \nabla ^{2}\left(\nabla ^{2}\psi \right)}
,[ 1]
missä
ν
=
μ
/
ρ
{\textstyle \nu =\mu /\rho }
on fluidin kinemaattinen viskositeetti. Näin saadaan yhtälö, jossa on vain muuttuja
ψ
{\textstyle \psi }
. Toisaalta varjopuolena on se, että näin saatu yhtälö on neljännen kertaluvun osittaisdifferentiaaliyhtälö , jonka ratkaiseminen on, mikäli edes mahdollista, ainakin työlästä.
Eräs tärkeä virtafunktion sovellus on kaksiulotteinen, kokoonpuristumaton, kitkaton ja pyörteetön virtaus, jossa siis on edellisten oletusten lisäksi
ν
=
0
{\displaystyle \nu =0}
ja
∇
×
v
=
0
{\displaystyle \nabla \times \mathbf {v} =0}
. Tätä virtausta kuvaa Laplacen yhtälö
∇
2
ψ
=
0
{\displaystyle \nabla ^{2}\psi =0}
.[ 1]
↑ a b c d e f g h i j k l m n White, Frank M.: Fluid Mechanics , s. 259−265. (Seventh Edition in SI Units) Singapore: McGraw-Hill, 2011. ISBN 978-007-131121-2 (englanniksi)
↑ a b White, s. 257
↑ White, s. 41