Vilho Annala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilho Annala
Kulkulaitosministeri Annala 1940-luvun alussa.
Kulkulaitosministeri Annala 1940-luvun alussa.
Toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Rangellin hallitus
4.1.1941–5.3.1943[1]
Edeltäjä Karl-Erik Ekholm
Seuraaja Toivo Ikonen
Kansanedustaja
1.9.1933 – 5.4.1945[2]
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1888[3]
Lapua[3]
Kuollut28. heinäkuuta 1960 (72 vuotta)[3]
Helsinki[3]
Ammatti professori, johtaja
Puoliso Inez Mirjam Wink[3] (23.7.1893–11.9.1980)
Tiedot
Puolue IKL[2]

Vilho Annala (17. tammikuuta 1888 Lapua – 28. heinäkuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, kansanedustaja ja kansantaloustieteen professori. Hän toimi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) puheenjohtajana ja oli puolueen historian ainoa ministeri[4]. Lapuan liikettä vierastanut Annala oli politiikassa kiinnostunut talousteoreettisista kysymyksistä ja halusi pitää IKL:n parlamentaarisen toiminnan tiellä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annalan vanhemmat olivat lapualainen maanviljelijä Gabriel "Kaappo" Ala-Annala ja Anna Greta Hissa. Annala kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911 ja opiskeli yliopistossa kansantaloustiedettä perehtyen taloushistoriaan. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1919 ja väitteli tohtoriksi 1932. 1920-luvulla Annala työskenteli virkamiehenä Tilastollisessa päätoimistossa sekä Kauppa- ja teollisuushallituksessa. Rautatiehallituksen tariffiosaston johtajana hän oli 1930–1945 ja samanaikaisesti Kauppakorkeakoulun taloushistorian opettajana 1929–1940[2] sekä kansantaloustieteen dosenttina Helsingin yliopistossa 1930–1951. Annala oli myös Ylioppilaslehden toimitussihteeri 1916–1917 ja päätoimittaja 1917–1919.[3]

Annala oli 1932 yksi Isänmaallisen Kansanliikkeen keskeisistä perustajista. Muodollisesti hänet nimitettiin puolueen johtoon vasta Vihtori Kosolan kuoltua, mutta käytännössä hän muodosti Bruno Salmialan kanssa puolueen dynaamisen ja ohjelmallisen johdon alusta alkaen. Molemmat olivat hillittyjä yliopistomiehiä, jotka kaihtivat Lapuan liikkeen laittomuuksia ja halusivat pitää IKL:n erossa niistä. Professorilinjan tulo IKL:n johtoon erotuksena Lapuan liikkeen talonpoikaisjohtajista antoi puolueelle lisää uskottavuutta rakentavana parlamentaarisena voimana. Annala ei pyrkinyt häntä kiihkeämpien K. R. Kareksen ja Hilja Riipisen tavoin olemaan karismaattinen joukkojen johtaja ja suoran toiminnan lietsoja. Häntä kiinnosti enemmän puolueen ideologian teoreettisen pohjan hahmottelu kuin impulsiivinen toiminta, jota hän päinvastoin pyrki hillitsemään. Hänen johdollaan IKL keskittyi agendansa ajamiseen parlamentaarista tietä. Annala oli itse kansanedustaja 1933–1945 sekä presidentin valitsijamies 1937, 1940 ja 1943.[3]

Annalan tärkein panos IKL:n linjaan oli hänen erikoisalallaan eli talouskysymyksissä. Hän kannatti kapitalismin ja vapaan markkinatalouden korvaamista valtiojohtoisella korporatismilla, jonka esikuvan näki fasistisessa Italiassa. Italialaisesta fasismista otettiin mallia monissa muissakin suhteissa, aina ulkoisia tunnuksia myöten. Ohjelmallisella kapitalisminvastaisuudella pyrittiin houkuttelemaan työväestön kannatusta pois marxilaisen sosialismin pauloista, mikä ei tosin sanottavasti onnistunut; Lapuan liikettä tukeneet pääoma- ja teollisuuspiirit ottivat sitä vastoin etäisyyttä. Annala vaikutti myös siihen, että IKL omaksui tiukan aitosuomalaisen kieliohjelman, mikä taas karkotti tehokkaasti ruotsinkielisen äärioikeiston.[3]

Välirauhan aikana vuoden 1941 alussa IKL:kin päätettiin kutsua mukaan Rangellin hallitukseen, mikä jäikin ainoaksi kerraksi. Annala sai II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin salkun. Kun hallitus uusittiin muuttuneissa oloissa keväällä 1943, IKL pudotettiin takaisin oppositioon, jossa se tosin pysyi täysin lojaalina hallituksen linjalle. Annala johti puoluetta sen lakkauttamiseen syyskuussa 1944 asti ja väistyi sen jälkeen politiikasta.[3] Vaikka vasemmisto Annalaa sodan jälkeen jonkin verran hätistelikin, ei näin vähäpätöisestä entisestä ministeristä oltu kiinnostuneita esimerkiksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä järjestettäessä, puoluekannasta huolimatta.lähde?

Sotien jälkeen Annala eteni vielä akateemisella urallaan ja toimi kansantaloustieteen vt. professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1948–1951 ja virkaan nimitettynä 1951–1957.[3] Tosin aikaisempi poliittinen toiminta vaaransi aluksi Annalan uran: pääministeri Mauno Pekkala pyrki loppuvuonna 1945 “puhdistamaan” Helsingin yliopiston ja muun hallinnon. Annala oli tuolloin rautatiehallituksen tariffiosaston päällikkönä. Hän ei suostunut eroamaan, joten hänet erotettiin valtioneuvoston päätöksellä. Tosin Annala sai täyttä palkkaa koko jäljellä olleen toimikautensa ajan.[5]

Annala harrasti viulunrakennusta.[3]

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annala kirjoitti elämänsä aikana useita kirjoja. Kirjojen pääpaino keskitty historian tutkimiseen. Hänen pääteoksenaan voidaan pitää kolmiosaista kirjasarjaa Suomen lasiteollisuuden historiasta.

  • Outokummun historia 1910-1959 / Vilho Annala. Helsinki : Outokumpu oy, 1960.
  • Suomen lasiteollisuusliitto 50-vuotias ; Suomen lasiteollisuus 275-vuotias / Vilho Annala. Helsinki : Suomen lasiteollisuusliitto, 1957.
  • Osuustoiminta maataloutemme kohottajana : (Keskusosuusliike Hankkija 1905-1955) / Vilho Annala. Helsinki : Keskusosuusliike Hankkija, 1955.
  • Kansallisromantiikkaa talouselämässä : (H. G. Paloheimo ja hänen elämäntyönsä) / Vilho Annala. Helsinki : Suomalainen liikesivistysrahasto, 1954.
  • Johannislundin lasitehtaan historia / Vilho Annala. Salo : Johannislundin lasitehdas, 1950.
  • Tervakosken paperitehtaan historia / Vilho Annala. Helsinki : Tervakoski oy, 1950.
  • Lahden lasitehdas Borup ja k:ni 1. 7. 1923-1. 7. 1948 / Vilho Annala. Helsinki : [Lahden lasitehdas Borup ja k:ni], 1948.
  • Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. 2, 1-2 / Vilho Annala. Helsinki : Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
  • Palanen Tervakosken kulttuurihistoriaa : Tervakosken klubi 1886-1946 / Vilho Annala. Hämeenlinna : [Tervakosken klubi], 1946.
  • Nuutajärven lasitehdas 1793-1943 / Vilho Annala. Helsinki : Otava, 1943.
  • Suomen lasiteollisuus 1681-1931. 1 osa, Ruotsin vallan aikana 1681-1809 / Vilho Annala. Helsinki : Otava, 1931.
  • Suomen varhaiskapitalistinen teollisuus Ruotsin vallan aikana / Vilho Annala. Riihimäki : [s.n.], 1928. - (Taloustieteellisiä Tutkimuksia 36).
  • Kunnallisia toimenpiteitä Helsingin kaupungin asunto-olojen parantamiseksi / Einar Cavonius ; suomentanut Vilho Annala. Helsinki : Helsingin kaupungin sosialilautakunta, 1917. - (Helsingin kaupungin sosialilautakunnan julkaisuja; 3). [6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vilho Annala Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 11.2.2011.
  2. ↑ a b c Vilho Annala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Kaarle Sulamaa: ”Annala, Vilho”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 316–318. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 20.11.2011.
  5. ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 103–104. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
  6. ↑ Kansalliskirjaston tietokanta Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2013.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Vihtori Kosola 		Isänmaallisen kansanliikkeen puheenjohtaja
1936–1944 		Seuraaja:
–
Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilho_Annala&oldid=21946941”