Vilhelm III (Sisilia)

Vilhelm III
Tankred Sisilian kuningas (oikealla) poikiensa Apulian herttua Roger III:n ja Vilhelm III:n kanssa, 1200-luku
Sisilian kuningaskunta
Valtakausi	24. helmikuuta - 24. joulukuuta 1194
Edeltäjä	Tankred
Seuraaja	Henrik VI
Sijaishallitsija	Sibilla de Acerra
Valtakausi	24. helmikuuta - 24. joulukuuta 1194
Syntynyt	Guglielmo di Lecce n. 1186
Kuollut	n. 1198
Suku	Hauteville
Isä	Tankred
Äiti	Sibilla de Acerra

Vilhelm III (ital. Guglielmo III); (n. 1186 – n. 1198) oli Sisilian viimeinen normannikuningas, joka hallitsi kymmenen kuukauden ajan 24. helmikuuta - 24. joulukuuta 1194. Hänen isotätinsä Sisilian kuningatar, keisarinna Constanza I ja tämän puoliso keisari Henrik VI syrjäyttivät hänet.

Suku

Vilhelm oli Leccen kreivi Tancredin ja tämän puolison Sibilla di Acerran (1153–1205) toiseksi vanhin poika ja toiseksi nuorin lapsi. Sisilian kuningas Vilhelm II kuoltua lapsettomana vuonna 1189, kreivi Tancred, Apulian herttua Roger III:n ja tämän rakastajattaren Emma di Leccen avioton poika, sai paavi Klemens III:n tuen tullakseen kruunatuksi Sisilian kuninkaaksi kiistämällä tätinsä Constanzan, kuningas Roger II:n postuumin tyttären oikeuden valtaistuimeen. Hänellä oli viisi sisarusta, joista Constanza avioitui 1213 Venetsian doge Pietro Zianin kanssa; Valdrada avioitui Venetsian doge Giacomo Tellon kanssa ja Medania (Cecilia?), avioitui Roberto Viscontin kanssa ja Elvira (Albiria, Maria Albina, Blanche); (n. 1180–1231) Leccen kreivitär; avioitui ensin ranskalaisen kreivi Gauthier III de Briennen kanssa; toisen kerran Tricarion kreivi Giacomo Sanseverinon kanssa ja kolmannen kerran Modiglianon kreivi Tigrini Guidin kanssa.

Vilhelmin ollessa 4-vuotias, pian vanhemman veljensä Apulian herttua Rogerin (1175–1193) kuoleman jälkeen joulukuussa 1193, hänen isänsä kuningas Tankred kruunasi Vilhelmin kanssahallitsijakseen Palermossa. Tankred kuoli äkillisesti 20. helmikuuta 1194, ja hänen äitinsä, leskikuningatar Sibilla toimi hänen valtionhoitajanaan ja sijaishallitsijanaan.

Constanzan puoliso, Hohenstaufen-sukuinen keisari Henrik VI vaati Sisilian valtaistuinta itselleen puolisonsa oikeudella. Jo ennen Tankredin kuolemaa hän oli laatinut hyökkäyssuunnitelmia, ja hänen armeijansa resursseja oli lisännyt entisestään valtava lunnassumma, jonka hän oli saanut Englannin kuningas Rikhard I Leijonamielen vapauttamisesta.

Syrjäyttäminen ja kuolema

Vilhelm III:n kiduttaminen, De Casibus Virorum Illustrium, Giovanni Boccaccio, 1400-luvun painos

Elokuussa 1194 keisari Henrik VI marssi armeijoineen Sisiliaa kohti. Sijaishallitsija Sibilla ei kyennyt juurikaan järjestämään tehokasta vastarintaa. Lokakuun loppuun mennessä Henrik oli valloittanut joukkoineen kaikki valtakunnan mantereenpuoleiset osat ja siirtynyt Sisilian saarelle. Palermo antautui 20. marraskuuta, ja Vilhelm sekä hänen äitinsä pakenivat Caltabellottan linnaan.

Henrik tarjosi leskikuningatar Sibillalle anteliaita ehtoja: Vilhelmin oli määrä pitää itsellään Leccen maakunta, joka oli ollut hänen isänsä perintö ennen kuin tästä tuli kuningas, ja hänen oli määrä pitää myös Taranton ruhtinaskunta, koska hän luopui Sisilian kruunusta. Tämän sopimuksen myötä Vilhelm, hänen äitinsä ja hänen sisarensa katselivat, kun Henrik kruunattiin Palermon katedraalissa Sisilian kuninkaaksi 25. joulukuuta. Tästä huolimatta neljä päivää myöhemmin paljastettiin väitetty salaliitto uutta kuningasta vastaan, ja monet johtavista italialais-normannilaisista aatelisista ja virkamiehistä pidätettiin ja lähetettiin vankilaan Saksaan, kuten myös Vilhelm ja hänen perheensä.

Hänen äitinsä ja sisarensa vapautettiin lopulta ja he asuivat tuntemattomissa olosuhteissa Ranskassa. Vilhelmin myöhemmästä kohtalosta ei tiedetä mitään. Hänen sanotaan olleen sokaistu ja kastroitu Henrikin käskystä. Joidenkin lähteiden mukaan hän kuoli vankeudessa Hohenemsin linnassa muutama vuosi myöhemmin. Toinen teoria on, että hän palasi myöhemmin Sisiliaan nimellä Tancredi Palamara. Henrikin seuraaja ja poika, keisari Fredrik II, joka oli myös Sisilian kuningas, löysi Tancredi Palamaran Messinasta ja tämä teloitettiin vuonna 1232. Kuitenkin useisiin paavi Celestinus III:n kirjeisiin viitaten, Vilhelmin kuoleman yleisesti hyväksytty vuosiluku on 1198. Vilhelmin perillinen oli hänen sisarensa, jonka nimi on joko Maria, Elvira, Albinia tai Blanche (n. 1180–1231), Leccen kreivitär.

Huomautuksia

Edward Wheatley toteaa, että tämä on tallennettu Englannin ja Italian lähteisiin.

Stefan Burkhardt ja Thomas Foerster toteavat että Vilhelm oli vangittu Hohenemin linnaan, mutta eivät totea, että hän kuoli siellä.

Lähteet

• Barber, Malcolm (toim.): The History of the Holy War: Ambroise's Estoire de la Guerre Sainte. Vol I. Kääntänyt Ailes, Marianne. The Boydell Press, 2003.
• Burkhard, Stefan & Foerster, Thomas (toim.): Norman Tradition and Transcultural Heritage: Exchange of Cultures in the ‘Norman’ Peripheries of Medieval Europe. Routledge, 2016.
• Diehl, Peter D.: ”Henry VI, Heresy and the Extensionb of Imperial Power in Italy”, Teoksessa: Figueira, Robert Charles (toim.) "Plenitude of Power". The Doctrines and Exercise of Authority in the Middle Ages: Essays in Memory of Robert Louis Benson. Taylor & Francis, 2016.
• Houben, Hubert: Roger II of Sicily: A Ruler Between East and West. Cambridge University Press, 2002.
• Poole, Austin Lane: ”The Emperor Henry VI”, Teoksessa: Tanner, J.R. & Previte-Orton, C.W. & Brooke, Z.N. (toim). The Cambridge Medieval History. The Macmillan Company, 1926.
• Powell, James M. (toim.): The Deeds of Pope Innocent III. Catholic University of America Press, 2004.
• Robinson, I. S.: The Papacy, 1073-1198: Continuity and Innovation. Cambridge University Press, 1990.
• Venning, Timothy (toim.): A Chronology of the Byzantine Empire. Palgrave Macmillan, 2006.
• Wheatley, Edward: Stumbling Blocks Before the Blind: Medieval Constructions of a Disability. University of Michigan Press, 2022.