Henrik VI (Saksa)

Henrik VI, aikalaismuotokuva, Peter von Eboli Liber ad honorem Augusti, 1196

Henrikin isä Fredrik I Barbarossa ja hänen poikansa kuningas Henrik VI ja herttua Fredrik VI, Welf-suvun kronikka, Weingartenin luostari 1179-1191

Henrik VI (syksy 1165 Valkhofin keisarillinen palatsi, Nijmegen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta — 28. syyskuuta 1197, Messina, Sisilian kuningaskunta) oli Saksan kuningas vuosina 1190–1197 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1191–1197 sekä Sisilian kuningas vuosina 1194–1197.

Suku ja koulutus

Hänen isänsä oli Fredrik I Barbarossa ja äitinsä Burgundin kreivitär Beatrice I:n (1143–1184), joka oli Burgundin kreivi Reginald III:n ja herttuatar Agathe de Lorrainen ainoa perijä ja Burgundin hallitsija vuodesta 1148 omalla oikeudellaan, suo jure. Hänellä oli kymmenen sisarusta, joista vanhin sisar Beatrice (1162 /1163–1174/1179) avioitui Chalonin kreivi Guillaume II:n kanssa; nuorempi veli Konrad (1167–1191) oli nimellä Fredrik VI Svaabian herttua; Otto I (1170–1200) Burgundin kreivi salamurhattiin noin 30-vuotiaana Besançonissa; Konrad II (1172–1196) oli Svaabian ja Rothenburgin herttua ja nuorin veli Filip (1177–1208) oli Saksan kuningas vuonna 1198, salamurhattiin Bambergissa. Hän kuului Hohestaufen-sukuun.

Henrik oli hyvin koulutettu, hän osasi latinaa sekä tunsi roomalaisen ja kanonisen oikeuden, ja hän oli myös runoilijoiden suojelija ja itse taitava runoilija.

Henrik seurasi isäänsä tämän Italian sotaretkelle Lombardian liittoa vastaan vuosina 1174–1176, jossa häntä koulutti kronikoitsija Gottfried von Viterbo (lat. Godefridus Viterbiensis, n. 1120 – n. 1196) ja hänellä oli yhteyksiä minnelaulajiin, kuten Friedrich von Hauseniin, Bligger von Steinachiin ja Bernger von Horheimiin. Henrik puhui sujuvasti latinaa, ja kronikoitsija, kirjailija sistersiläismunkki Aubry de Trois-Fontainesin (lat. Albericus Trium Fontium, toimi 1230–1251, k. noin 1252) mukaan:

"hän erottui tiedonlahjoillaan, oli laakeroitu kaunopuheisuuden kukilla ja oppinut sekä kanonisessa että roomalaisessa oikeudessa"

Hän oli runoilijoiden ja runouden suojelija, ja sävelsi lähes varmasti kappaleen nimeltä Kaiser Heinrich, joka on nykyisin Weingartenin luostarin arkiston laulukäsikirjoitusten joukossa. Arvonsa mukaisesti hänet on kuvattu keisarillisen kotkan (Reichsadler), regaalien ja kirjakäärön kanssa kuuluisassa Codex Manessessa, 1300-luvun laulukirjan käsikirjoituksessa, jossa on mukana 140 maineikasta runoilijaa ja ainakin kolmea runoa pidetään nuoren ja romanttisen Henrik VI:n tekeminä. Yhdessä niistä hän kuvailee romanssia, joka saa hänet unohtamaan kaiken maallisen valtansa, eikä rikkaus tai kuninkaan arvo voi olla suurempi kuin hänen kaipuunsa tuota naista kohtaan:

ê ich mich ir verzige, ich verzige mich ê der krône – [ennen kuin luovun hänestä, luovun mieluummin kruunusta]

Palattuaan Saksaan vuonna 1178 Henrik tuki isäänsä kapinallista herttua Henrik Leijonaa vastaan. Hän ja hänen nuorempi veljensä Friederich lyötiin ritareiksi helluntaina Mainzin valtiopäivillä vuonna 1184. Samana vuonna Henrik oli melkein menettänyt henkensä Erfurtin käymäläonnettomuudessa, jossa noin 60 aatelista menehtyi pudottuaan käymälälietteeseen sen jälkeen, kun Erfurtin katedraalin toisen kerroksen puulattia oli romahtanut sen syövyttyä alla olleen jätelietteen vuoksi. Henrik selvisi vain siksi, että istui erillisessä kivisessä ikkunakomerossa.

Avioliitto ja jälkeläiset

Henrikin puoliso oli Sisilian kuningatar Constanza I omalla oikeudellaan, suo jure, kuningas Roger II:n ja tämän kolmannen puolison, ranskalaisen aatelinainen Beatrice de Rethelin (1130/1135–1185) tytär. Heidät vihittiin Milanossa 27. tammikuuta 1186. Heidän ainoa lapsensa oli keisari Fredrik II.

Sijaishallitsija

Isänsä Fredrik Barbarossan lähdettyä kolmannelle ristiretkelle pääsiäisenä 1189, Henrik otti hoitaakseen keisarikunnan asiat sijaishallitsijana. Vuosina 1189–1190 hän kukisti kapinoivan entisen Saksin ja Baijerin herttua Henrik Leijonan.

Kuningas ja keisari

Henrik VI kuvattuna keisarillisten kotkien ja kirjakäärön kanssa Codex Manasse käsikirjoituksessa 1300-luvun alusta

Henrik valittiin isänsä tahdosta Saksan eli Roomalaisten kuninkaaksi 4-vuotiaana Bambergissa kesäkuussa 1169. Henrik VI:n kruunasi keisariksi Aachenin tuomiokirkossa paavi Celestinus III 15. elokuuta 1191. Henrik oli perinyt isältään valtiomiestaitoa ja tahdonvoimaa, mutta oli luonteeltaan erilainen, tunteeton ja laskelmoiva.

Paavin kanssa Henrik VI noudatti samaa politiikkaa kuin isänsä viimeisinä vuosinaan eli pyrki säilyttämään tähän ystävälliset suhteet. Ehtona tosin oli, että paavi menetteli keisarin toivomusten mukaisesti. Isänsä tavoin Henrik teki piispoista keisarin luotettavimpia kannattajia.

Marraskuussa 1189 Sisilian kuningas Vilhelm II kuoli tehden isänsä Vilhelm I Pahan sisarpuolesta Constanzasta Sisilian valtaistuimen perijän, joka tuolloin käsitti Sisilian saaren ja Italian niemimaan eteläosan. Keisari Fredrik I Barbarossan kuoleman jälkeen ristiretkellä kesäkuussa 1190 Henrik VI teki rauhan herttua Henrik Leijonan kanssa ja matkusti Italiaan, missä paavi Celestinus III kruunasi hänet ja puoliso Constanzan Roomassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja keisarinnaksi huhtikuussa 1191.

Tällä välillä paikallinen sisilialainen puolue, joka ei halunnut olla Saksan keisarin hallinnassa, valitsi Sisilian kuninkaaksi kreivi Tancred di Leccen, Constanzan velipuolen Apulian herttua Roger III:n aviottoman pojan. Keisariksi kruunauksensa jälkeen Henrik, joka oli päättänyt valloittaa Sisilian valtakunnan, piiritti kesällä 1191 Napolin.

Kun herttua Henrik Leijona muiden avustuksella jälleen kapinoi, Henrikin oli pakko lopettaa Napolin piiritys elokuussa 1191 ja palata Saksaan. Keisarin asema vahvistui kuitenkin pian, kun Itävallan herttua Leopold V vangitsi Englannin kuningas Rikhard Leijonamielen Wienissä joulukuussa 1192. Herttua luovutti Englannin kuninkaan Henrikille helmikuussa 1193, joka piti tätä vangittuna useissa eri linnoissa. Vapautensa saadakseen Rikhard suostui luovuttamaan valtakuntansa keisarille, saamaan sen takaisin vain läänityksenä ja maksamaan jättimäiset 100 000 hopeamarkan suuruiset lunnaat sekä lisäksi 50 000 markkaa sen sijaan, että auttaisi Henrikiä valloittamaan Sisilian kuningaskunnan. Helmikuuhun 1194 mennessä suurin osa lunnasrahoista oli kerätty kokoon ja niiden avulla Henrik perusti voimakkaan armeijan, jolla hän valloitti Italian eteläosat joulukuuhun 1194 mennessä. Hyvin karkeasti tämä valtava summa voidaan yrittää käsittää, jos lähtökohdaksi otetaan 1200-luvulla yleisesti käytetty Kölnin markka eli Kölner Mark, joka sisälsi noin 230 grammaa hopeaa. Nykyisessä arvometallien kaupassa lokakuussa 2024 hopean hinta oli 29 euroa / 31,1 grammaa eli nykyrahassa 150 000 hopeamarkkaa (noin 34 500 kiloa hopeaa) on noin 32,2 miljoonan euron arvoinen.

Henrik Leijona teki sovinnon keisarin kanssa maaliskuussa 1194, ja Henrik VI sai tämän jälkeen kääntää huomionsa Sisiliaan. Hän oli jo tammikuussa 1194 solminut Vercellin rauhan Lombardian kaupunkien kanssa ja siten varmistanut niiden uskollisuuden. Hänen tehtäväänsä helpotti myös Tancred di Leccen äkillinen kuolema helmikuussa 1194, jonka ainoa miespuolinen perillinen oli Vilhelm III. Henrikin palatessa Italiaan toukokuussa 1194, hän kohtasi vain vähän vastustusta. Hän saapui Palermoon 20. marraskuuta ja hänet kruunattiin Sisilian kuninkaaksi 25. joulukuuta 1194 Palermon katedraalissa. Seuraavana päivänä syntyi hänen poikansa Fredrik II. Kruunauksensa jälkeen Henrik vangitutti suuren osan ylhäistä syntyperää ollutta juhlayleisöä ja lähetti heidät vankeina Saksaan, kuten myös edellisen kuningas Tankredin lesken Sibilla de Acerran ja heidän lapsensa. Seurauksena oli kapinointia Sisiliassa ja murhayritys, josta Henrik kuitenkin selvisi. Kapinointiin syyllistyneitä rankaistiin julmasti. Normannikuninkaiden keräämät aarteet keisari ryösti itselleen ja kuljetutti ne muuliaaseilla Alppien yli.

Hänellä oli ajatuksena yhdistää Sisilia Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, mutta tämä kuitenkin lopulta epäonnistui paavin vastustuksen vuoksi. Talvella 1195–1196 Henrik sai noin 50 ruhtinasta suostumaan siihen, että Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunun periminen olisi perinnöllistä, ja Würzburgin valtiopäivillä huhtikuussa 1196 enemmistö äänesti sen puolesta. Vähemmistö kuitenkin vastusti sitä edelleen, ja Erfurtin valtiopäivillä lokakuussa 1196 vastustus lisääntyi. Lopulta Henrikin täytyi tyytyä poikansa Fredrikin valintaan Saksan kuninkaaksi tavanomaiseen tapaan joulukuussa. Vuonna 1197, kun Henrik oli Etelä-Italiassa valmistelemassa ristiretkeä, Sisilian kuningaskunnassa puhkesi kapina häntä vastaan, ja se nujerrettiin erityisen julmasti.

Perintö

Henrik VI kuoli malariaan Messinassa 28. syyskuuta 1197. Hän yritti tehdä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariudesta perinnöllisen Hohenstaufen-suvussa siinä onnistumatta ja hänen seuraajakseen kruunattiin Otto IV, joka kuului Welf-sukuun.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik VI Wikimedia Commonsissa