Viktor Alksnis

Viktors Alksnis oikealla

Viktors Alksnis (ven. Виктор Имантович Алкснис, latv. Viktors Alksnis; 21. kesäkuuta 1950 – 1. tammikuuta 2025) oli latvialainen Neuvostoliiton ilmavoimien eversti, Venäjällä vaikuttanut poliitikko ja Venäjän valtioduuman jäsen (Rodina). Hän piti itseään kuitenkin ensisijaisesti neuvostokansalaisena.^lähde?

Viktors Alksnisin isoisä Jēkabs Alksnis oli Työläisten ja talonpoikien puna-armeijan ilmavoimien komentajana 1931–1937, mutta teloitettiin Stalinin vainoissa ja Viktors Alksnisin isä Imants julistettiin kansanvihollisen pojaksi. Jēkabs Alksnisin maine rehabilitoitiin suojasään aikana 1950-luvulla ja hänen mukaansa miehitetyssä Latviassa nimettiin Riian sotilasilmailutekniikan korkeakoulu, jossa Viktors Alksnis opiskeli vuosina 1968–1973.

Neuvostoliiton loppuvaiheissa Alksnis tuli tunnetuksi ”mustana everstinä”. Hänet valittiin Neuvostoliiton kansanedustajain kongressiin Latviasta, jossa hän loi kazakstanilaisedustaja Nikolai Petrušenkon kanssa Latvian SNT:n kansainvälisen työläisrintaman (Inter-rintama) vastustamaan perestroikan myötä syntynyttä itsenäisyysliikettä, Latvian kansanrintamaa. Helmikuussa 1990 kansanedustajain kongressissa muodostettiin Alksnisin aloitteesta Sojuz-ryhmä. Sojuzilla oli läheiset siteet armeijaan ja turvallisuuspalveluihin ja sen tavoitteena oli säilyttää Neuvostoliitto. Sojuz vaati neuvostojohtaja Mihail Gorbatšovia ottamaan käyttöön hätätilavaltuudet, lakkauttamaan epälojaalit puolueet ja tukahduttamaan itsenäisyysliikkeet. Sen tärkeimmäksi saavutukseksi jäi sisäministeri Vadim Bakatinin erottaminen hänen sallittuaan tasavaltojen perustaa sisäministeriöt ja poliisivoimat. Hänen tilalleen tuli Boris Pugo. Tämän jälkeen Sojuz kääntyi välittömästi ulkoministeri Eduard Ševardnadzea vastaan. Sojuz väitti 1. joulukuuta 1990 saaneensa taakseen neljänneksen edustajista. Alksnis itse vaati Gorbatšovin eroa.

Alksnis jätti Latvian 3. lokakuuta 1992, jonka jälkeen hänet julistettiin persona non grataksi osuudestaan maan itsenäisyyden vastustamisessa, eikä hän saanut vierailla Latviassa sen jälkeen. Hänet valittiin Venäjän duumaan kansallispatrioottisen Rodinan edustajana.

Alksnis sai kuuluisuutta johdettuaan 1993 korkeimman neuvoston kapinaa presidentti Boris Jeltsinin hallintoa vastaan.

Kolmannen duuman avajaisten jälkeen Alksnis sanoi olevansa varma, että jos Neuvostoliitossa olisi ollut sen kaltainen duuma 22. kesäkuuta 1941, olisivat Hitlerin joukot saapuneet Moskovaan heinäkuussa. Alksnis vaati vaalitarkkailijoiden lähettämistä Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Varsinaisesti hän kuitenkin keskittyi ”lähiulkomaiden”, kuten Baltian ja Moldovaan kuuluvan Transnistrian asioihin. Hän arvosteli useasti Latvian ihmisoikeustilannetta ja politiikan korruptiota.

Vuonna 2002 Alksnis vaati kieltämään katolisen kirkon toiminnan Venäjän alueella, sillä kirkko vihki Sahalinilla toimineen piispan saaren japaninkielisen nimen mukaan Karafuton piispaksi. 18. huhtikuuta 2005 puhuessaan Simferopolissa Alksnis vaati eräiden Ukrainan alueiden, erityisesti Krimin palauttamista Venäjän yhteyteen, jonka jälkeen hänet julistettiin myös Ukrainassa persona non grataksi.

Vuonna 2007 hän yritti nostaa oikeussyytteen kunnianloukkauksesta erään häntä arvostelleen blogikirjoituksen vuoksi.

Lähteet

• http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/4529073.stm
• http://english.pravda.ru/cis/2002/10/01/37547.html
• http://newsfromrussia.com/cis/2003/04/03/45520.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• Macmillan, Encyclopedia of Russian History, ISBN 0-02-865907-4, pg. 1439, Soyuz Faction
• http://www.peoples.ru/military/colonel/alksnis/

Aiheesta muualla

• Alksnisin blogi (Livejournal) (venäjäksi)