Viinintuotanto Kreikassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Santorínin viinejä.

Kreikka on yksi maailman vanhimpia viinintuotantoalueita. Varhaisin todistusaineisto viininviljelystä on noin ajalta 4500 eaa. Viini oli merkittävä osa antiikin kreikkalaista kulttuuria. Se oli jo varhain myös merkittävä kauppatavara, ja monilla alueilla tuotetut viinit olivat hyvin arvostettuja eri puolilla antiikin maailmaa. Kreikan myöhempien, usein levottomien vuosisatojen aikana viininviljely ei päässyt kukoistamaan vaan taantui. Nykyaikaiset vaatimukset täyttävälle tasolle kreikkalainen viininvalmistus on päässyt jälleen 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon aikana.[1][2]

Kreikassa kasvatetaan useita kotoperäisiä viinirypälelajikkeita sekä punaviinin että valkoviinin tuotantoon, ja myös yleisiä ulkomailta tuotettuja lajikkeita. Arvostetuimpiin kreikkalaisiin lajikkeisiin kuuluvat muun muassa Agiorgítiko, Asýrtiko, Mavrodáfni ja Xinómavro. Merkittävimmät viinintuotantoalueet sijaitsevat Peloponnesoksella, Makedoniassa, eräillä Egeanmeren saarilla sekä Kreetalla. Tunnetuimpia perinteisiä viinejä on pihkalla maustettu retsína.[3][4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Viini antiikin Kreikassa
Esihistoriallinen, minolaisaikainen viininpuristin Vathýpetrossa, n. 1580–1470 eaa.

Viininviljelyn arvellaan saaneen alkunsa Mustanmeren, Kaspianmeren ja Mesopotamian välisellä alueella viimeistään noin 5000 eaa. Sieltä se levisi Lähi-itään, Egyptiin ja lopulta Kreikkaan sekä muualla Välimeren alueelle, jossa viininviljely alkoi kukoistaa, koska sen olosuhteet sopivat lajin viljelyyn paremmin. Varhaisimmat viininviljelyyn ja -tuotantoon liittyvät löydöt Kreikan alueelta, Itä-Makedoniasta läheltä Fílippoita, ajoittuvat noin ajalle 4500 eaa. Tämä tekee Kreikasta koko Euroopan varhaisimman viinintuotantoalueen ja toiseksi vanhimman tunnetun alueen koko maailmassa Armenian jälkeen.[1][2]

Pronssikaudella Kreetan ja Manner-Kreikan varhaisilla korkeakulttuureilla minolaisilla ja mykeneläisillä oli tiiviit kauppayhteydet Foinikiaan ja Egyptiin, ja heidän arvellaan omaksuneen viininviljelyn tätä kautta.[1] Vanhin tunnettu viininpuristin on löydetty Kreetalta Vathýpetron minolaisesta asutuksesta.[5]

Viinipoika pidoissa. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa kyliksissä, n. 490–480 eaa.

Antiikin Kreikassa viini oli keskeinen osa kulttuuria ja erityisesti pitokulttuuria. Viini nautittiin aina sekoitettuna eli laimennettuna vedellä. Sekoittamattoman viinin juomista pidettiin barbaarisena. Viini yhdistettiin Dionysos-jumalaan ja oli keskeinen osa tämän kulttia.[1][6] Kreikkalaiset olivat ensimmäiset, jotka keksivät ikääntyneen viinin arvon. Viiniä maustettiin usein eri tavoin, muun muassa pihkalla, mikä on periytynyt nykyiseen retsínan valmistukseen. Viini oli merkittävä kauppatavara, ja sitä vietiin Kreikasta ympäri Välimeren aluetta. Monien paikkojen viinit olivat erityisen arvostettuja: tällaisia olivat muun muassa Thasos, Lesbos, Lemnos, Ikaria, Samos ja Kos. Alkuperämerkintöjä sinetein säädeltiin jo tuolloin. Roomalaiset perivät viinikulttuurin kreikkalaisilta Suur-Kreikan siirtokuntien kautta.[1]

Bysantista nykyaikaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin ajan päätyttyä ja bysanttilaiselle ajalle tultaessa viininviljely ja -tuotanto taantuivat. Dionysoksen palvonta kiellettiin. Usein levottomien olojen keskellä luostarit ja munkit ylläpitivät viinikulttuuria, samoin kuin Länsi-Euroopassa, sillä viiniä tarvittiin eukaristiassa.[1] Keskiajalla Kreikka tunnettiin erityisesti Malvázia (Malvasia) -viinistä, joka sai nimensä läntisellä Peloponnesoksella sijaitsevasta Monemvasiásta. Viinin suojelyspyhäksi ortodoksisessa kirkossa tuli Tryfon Lampsakoslainen (myös Campsadalainen). Osmanivallan aika ei suosinut viininviljelyä, ja viljelmiä hävitettiin tai ne rappeutuivat. Jäljelle jäänyttä viinintuotantoa verotettiin raskaasti.[1][7][4]

Viinikauppias. Kolindróksen museo.

Kreikan vapaussota, joka alkoi vuonna 1821, aiheutti jälleen viininviljelyn taantumisen. Viljely alkoi uudestaan olojen rauhoituttua, ensimmäisenä Peloponnesoksella. Kreikka säästyi pääosin muun Euroopan viinisatoja 1800-luvun lopulla hävittäneeltä viinikirva-epidemialta, minkä seurauksena kreikkalaiset viinit saivat uutta huomiota. Viininviljelyyn käytetty maa-ala kasvoi edelleen 1900-luvulle tultaessa samalla, kun Kreeta, Thessalia ja Makedonia liitettiin Kreikkaan. 1900-luvun alkupuolella kreikkalaisten viinien maine oli kuitenkin vielä enimmäkseen huono tai olematon, ja vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla sodat aiheuttivat jälleen takapakkia tuotantoon.[1][7]

Nykyaikaiselle tasolle kreikkalainen viininviljely ja -tuotanto on noussut 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon aikana, kun viljelyssä on hyödynnetty uusimpia tietoja ja tekniikkaa, ja viljelyä ovat kehittäneet uudet ulkomailla oppinsa saaneet yrittäjäsukupolvet. Samalla kreikkalaiset viinit ovat jälleen alkaneet saada mainetta ja arvostusta sekä palkintoja.[1][7][8]

Viinin alkuperää ja laatua suojelevat lait tulivat Kreikassa voimaan vuonna 1971. Ne perustuivat ranskalaisiin ja italialaisiin esikuviin. Nykyisin tuotanto noudattaa EU:n asettamaa laadunsääntelykehikkoa.[9]

Viinit ja viinialueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinien luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinit on luokiteltu seuraavalla tavalla:[4][9][7][10]

  • Alkuperäsuojatut viinit (Oínoi Onomasías Proélefsis, Οίνοι Ονομασίας Προέλευσης) eli viinit, joilla on EU:n suojattu alkuperänimitys (SAN) (Prostatefómenis Onomasías Proélefsis, Προστατευόμενης Ονομασίας Προέλευσης, ΠΟΠ). Tällöin viinit on tuotettu kokonaisuudessaan tietyllä alueella ja ne kantavat alueen nimeä. Jaetaan kahteen luokkaan:
    • OPAP (Onomasías Proélefsis Anóteris Poiótitas, Ονομασίας Προέλευσης Ανώτερης Ποιότητας, ΟΠΑΠ) - Ylempi taso, kuiville viineille, merkitty sinisellä nauhalla.
    • OPE (Onomasía Proeléfseos Elenchómeni, Ονομασία Προελεύσεως Ελεγχόμενη, ΟΠΕ) - Kontrolloitu alkuperä, makeille viineille, merkitty punaisella nauhalla.
  • Viinit, joilla on EU:n suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) (Prostatefómeni Geografikí Éndeixi, Προστατευόμενη Γεωγραφική Ένδειξη, ΠΓΕ). Sen alle kuuluu useita erilaisia viinejä:
    • Paikalliset viinit (Topikós Oínos, Τοπικός Οίνος, vrt. Ranskan Vin de pays) - Tuotettu perinteisin menetelmin tietyllä alueella; merkitty usein paikan, tilan tai esim. luostarin nimi.
    • Pöytäviinit (Epitrapézios Oínos, Επιτραπέζιος Οίνος, vrt. Ranskan Vin de table) - Muut suojatut viinit, joita yllä annetut luokittelut eivät kata.
      • Perinteiset viinit (Onomasía katá Parádosi, Ονομασία κατά Παράδοση)
        • Retsína - Perinteinen pihkalla maustettu valkoviini, jota tuotetaan vain Kreikassa.
        • Verntéa (Verdéa) - Makea viini, jota tuotetaan vain Zákynthoksella.
  • Muut viinit
    • Kaupalliset pöytäviinit - Tavalliset pöytäviinit, joilla on vain tuotenimi; yleensä kierrekorkilla varustetuissa pulloissa.
    • Káva (Cava, Κάβα) - Arvostetummat, ikääntyneemmät paikalliset tai pöytäviinit (vähintään kaksi vuotta valko- ja kolme vuotta punaviineille).

Viinialueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikan tärkeimmät viinintuotantoalueet. OPAP-alueet merkitty punaisella.

Kreikan aurinkoinen ja vähäsateinen ilmasto sekä maaperä sopivat erinomaisesti viininviljelyyn, ja viiniä viljellään lähes joka puolella maata. Ilmasto on enimmäkseen välimerellinen, mutta vuoristoalueilla balkanilainen manner-ilmasto. Lämpötilan puolesta Kreikka on yksi maailman kuumimmista viinintuotantoalueista.[4]

Kreikan merkittävimmät viinintuotantoalueet, joista useimmilla on OPAP-suojaus, ovat (maantieteellisten alueiden mukaan ryhmiteltynä):[4][11]

Viiniviljelmiä Náousassa Keski-Makedoniassa.
Viiniviljelmiä Thíran saarella Santorínilla.

Egeanmeren saaret

Epeiros

Jooniansaaret

Keski-Kreikka

Kreeta

  • Archánes - Tärkeimmät lajikkeet ovat Kotsifáli ja Mandilariá.
  • Dafnés - Tärkein lajike on Liátiko.[13]
  • Pezá - Kreetan tärkein ja suurin viinintuotantoalue, jossa kasvatetaan erityisesti Vilánaa sekä Kotsifália ja Mandilariáa.
  • Siteía - Tärkeimmät lajikkeet ovat Liátiko, Mandilariá ja Vilána.[14]

Makedonia

Peloponnesos

Thessalia

Rypälelajikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikassa kasvaa noin 300 kotoperäistä viinirypälelajiketta, joista osaa on viljelty alueella antiikin ajoista saakka.[4] Lisäksi Kreikassa kasvatetaan tavanomaisia ulkomailta, erityisesti Ranskasta, tuotettuja lajikkeita. Osasta lajikkeista tehdään pääasiassa lajikeviinejä, osaa taas sekoitetaan muiden lajikkeiden kanssa. Merkittävimmät Kreikassa kasvatetut viinirypälelajikkeet ovat:[3]

Punaviini

Agiorgítiko-lajikkeen tummia rypäleitä.
  • Agiorgítiko (Αγιορείτικο, ”Pyhän Georgioksen”) eli Mávro Neméas (Μαύρο Νεμέας) on Neméasta Ágios Geórgioksen kylästä kotoisin oleva lajike, joka kasvaa pääosin Peloponnesoksella.[15] Lisäksi sitä kasvatetaan muun muassa Attikan alueella. Se tuottaa monenlaisia pehmeitä, hedelmäisiä punaviinejä.
  • Kotsifáli (Κοτσιφάλι) kasvaa pääosin Kreetalla. Sitä sekoitetaan usein Mandilarián tai Syrahin kanssa.
  • Liátiko (Λιάτικο) on pääasiallinen lajike Dafnésin ja Siteían seuduilla Kreetalla.[13]
  • Limnió (Λημνιό) eli Kalampáki (Καλαμπάκι) on kotoisin Límnoksen saarelta. Sitä on käytetty punaviinin tuotantoon yli 2 000 vuoden ajan.
  • Mandilariá (Μανδηλαριά) eli Amorgianó (Αμοργιανό) kasvaa ennen kaikkea Ródoksella ja Kreetalla. Syntyvä viini on usein hyvin tanniinista, ja sitä sekoitetaan usein muiden lajikkeiden kanssa tuntuman pehmentämiseksi.
  • Mavrodáfni (Μαυροδάφνη, ”Musta laakeri”) on erityisesti Peloponnesoksella ja Jooniansaarilla kasvatettu lajike. Sitä sekoitetaan usein Agiorgítikon ja Cabernet Sauvignonin kanssa.
  • Xinómavro (Ξινόμαυρο, ”Katkera musta”) on pääasiallinen lajike kreikkalaisessa Makedoniassa ja ennen kaikkea Náousassa. Sitä verrataan usein Nebbioloon.

Valkoviini

Asýrtiko-lajikkeen vaaleita rypäleitä.
  • Asýrtiko (Ασύρτικο) on kotoisin Santorínilta. Sitä viljellään erityisesti Kykladien saarilla, Makedoniassa ja Peloponnesoksella. Se tunnetaan myös nimellä Nychtéri (Νυχτέρι), koska se on perinteisesti kerätty öisin. Asýrtiko säilyttää hapokkuutensa kypsyessään ja muistuttaa monin tavoin Rieslingiä. Asýrtikon on kuvattu merkitsevän Kreikalle samaa kuin Albariño Espanjalle tai Grüner Veltliner Itävallalle.[17]
  • Athíri (Αθήρι) on myös kotoisin Egeanmeren saarilta. Nykyisin sitä kasvatetaan erityisesti Attikassa, Makedoniassa ja Ródoksella.
  • Lagórthi (Λαγόρθι) on lajike, jota viljellään pääosin Peloponnesoksen ylärinteillä noin 850 metrin korkeudessa.
  • Malagouziá (Μαλαγουζιά) on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Makedoniassa.
  • Moschofílero (Μοσχοφίλερο) on Blanc de gris -lajike, jota kasvatetaan erityisesti Arkadiassa Mantíneian seudulla sekä muualla Peloponnesoksella ja Egeanmeren saarilla ja Jooniansaarilla. Se on punertava ja tuottaa rikkaita aromeja.[15]
  • Ntempína (Debína, Ντεμπίνα) on käytössä pääosin Epeiroksen alueella ja erityisesti Zítsassa. Se kotoisin Italiasta tai Albaniasta. Lajike on hapokas ja sopiva kuohuviineihin.
  • Rodítis (Ροδίτης, ”Ruusuinen”) on erityisesti Attikassa, Makedoniassa, Thessaliassa ja Peloponnesoksella kasvatettu lajike. Se tuottaa keveitä valkoviinejä, joiden maku vivahtaa sitrushedelmiin, ja sitä sekoitetaan usein Asýrtikoon ja Athíriin.
  • Rompóla (Robóla, Ρομπόλα) on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Kefalonián vuoristossa sekä muualla Jooniansaarilla, jossa se oli alun perin mahdollisesti venetsialaisten kasvattama.
  • Savvatianó (Σαββατιανό, ”Lauantainen”) on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Attikassa, Boiotiassa ja Euboialla. Sitä käytetään sekä retsínaan että retsinoimattomiin maalaisviineihin.
  • Vilána (Βηλάνα) on Kreetalta kotoisin oleva lajike, josta tehdään kuivia valkoviinejä.

Ulkomaiset

Merkittävimmät ulkomaiset lajikkeet ovat punaviineille Cabernet Sauvignon, Grenache Rouge, Merlot ja Syrah, ja valkoviineille Chardonnay ja Riesling.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fournaris, Panayiotis: Wine from Ancient Greece until Today. Athens: M. Toubis S. A. Editions, 2008. ISBN 978-960-540-823-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Fournaris 2008, s. 8–16.
  2. ↑ a b Prehistoric times New Wines of Greece. Viitattu 13.6.2016.
  3. ↑ a b c Fournaris 2008, s. 66–73.
  4. ↑ a b c d e f The Greek Wine experience Wine Producers Association of the Northern Greece Vineyard. Viitattu 13.6.2016.
  5. ↑ History All about Greek Wine. Arkistoitu 27.12.2007. Viitattu 13.6.2016.
  6. ↑ Fournaris 2008, s. 20–37.
  7. ↑ a b c d Greek Wine Wine Searcher. Viitattu 13.6.2016.
  8. ↑ Fournaris 2008, s. 106–108.
  9. ↑ a b Wine Categories Greek Wine Insider. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 13.6.2016.
  10. ↑ Wine Law: Greek Wine Classification Wines from Greece. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 13.6.2016.
  11. ↑ Fournaris 2008, s. 108–145.
  12. ↑ Paros Wine Wine Searcher. Viitattu 13.6.2016.
  13. ↑ a b Dafnes Wine Wine Searcher. Viitattu 13.6.2016.
  14. ↑ Sitia Wine Wine Searcher. Viitattu 13.6.2016.
  15. ↑ a b c d e Fournaris 2008, s. 108–117.
  16. ↑ PDO Anchialos New Wines of Greece. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 13.6.2016.
  17. ↑ Simon, Joanna: Greek Assyrtiko – Expert’s choice 15.7.2017. Decanter.com.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viinintuotanto_Kreikassa&oldid=22820118”