Viimeinen vieras (elokuva)
Viimeinen vieras | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja |
Arvi Tuomi Ville Salminen |
Käsikirjoittaja |
Risto Orko Matti Kurjensaari Ville Salminen |
Perustuu | H. R. Hallin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939) |
Tuottaja | Matti Schreck |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Erik Blomberg |
Leikkaaja | Elle Viljanen |
Lavastaja | Ville Salminen |
Pääosat |
Irma Seikkula Ville Salminen Reino Valkama Hugo Hytönen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 23. maaliskuuta 1941 |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Viimeinen vieras (ruots. En oväntad gäst) on Arvi Tuomen ja Ville Salmisen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1941. Se oli Salmisen ensimmäinen ja Tuomen ainoaksi jäänyt ohjaustyö.
Elokuvaa markkinoitiin ensimmäisenä suomalaisena salapoliisifilminä, mutta laadullisesti sitä on pidetty ”teatraalisena jahkailuna”, jonka syynä olivat Salmisen ja henkilöohjauksesta vastanneen Tuomen huonot välit.[1] Elokuvan katsojamäärät jäivät myös suhteellisen vähäisiksi.[2]
Käsikirjoitus pohjautui suomenkielisen dekkari- ja tieteiskirjallisuuden uranuurtajan,[3] muun muassa nimellä H. R. Halli kirjoittaneen Rikhard Ruthin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939), joka kuvaa kieltolain aikaan tapahtuvan salakapakanpitäjän murhan tutkintaa. Elokuvakäsikirjoituksessa tapahtumat siirrettiin kuvaushetkeen eli välirauhan aikaan.[4]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salakapakoitsija Nelly löytyy kotoaan murhattuna, ja tarina seuraa komisario Puosun (Hugo Hytönen) ja toimittaja Harnin (Hannes Häyrinen) tutkimuksia. Pääepäillyksi joutuu tukkukauppias Rajapalo alaisineen.[5]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarviot lehdistössä olivat pääosin myönteisiä. Elokuvassa nähtiin salapoliisielokuvan olennainen elementti eli jännitys, joskin Paula Talaskivi piti loppuratkaisun perusteluja heikkoina. Näyttelijäsuorituksia pidettiin yleisesti hyvinä.[6]
Myöhemmissä 1980-luvun arvioissa vastaanotto oli melko tyly: Aamulehden Pekka Eronen piti toraisan ohjaajakaksikon tuotosta ”tönkkönä”. Katso-lehti arvioi vuonna 1988 elokuvan ”tahmeaksi jahkailuksi”: ”Se on teatraalisesti näytelty, lavasteissa liikkumatta kuvattu ja vailla minkään valtakunnan ajatusta. – – Juonessa – se paljastettakoon – ei ole mitään järkeä.”[6]
Kriitikko Arto Pajukallion vuoden 2011 arvion mukaan elokuvan kamerakulmissa ja yökuvissa on nähtävissä saksalaisen ekspressionismin ja Hollywoodin jännityselokuvien vaikutteita. Nenäkäs vuorosanailu hymyilytti arvostelijaa.[4]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2011 sivu 17
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, 6.8.2013
- ↑ Savonlinna.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.11.2011, sivu D 5
- ↑ AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2013 sivu 17
- ↑ a b Lehdistöarvioita, Elonet.fi, 6.8.2013