Viimeinen vieras (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeinen vieras
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Arvi Tuomi
Ville Salminen
Käsikirjoittaja Risto Orko
Matti Kurjensaari
Ville Salminen
Perustuu H. R. Hallin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939)
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Erik Blomberg
Leikkaaja Elle Viljanen
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Irma Seikkula
Ville Salminen
Reino Valkama
Hugo Hytönen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 23. maaliskuuta 1941
Kesto 95 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Viimeinen vieras (ruots. En oväntad gäst) on Arvi Tuomen ja Ville Salmisen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1941. Se oli Salmisen ensimmäinen ja Tuomen ainoaksi jäänyt ohjaustyö.

Elokuvaa markkinoitiin ensimmäisenä suomalaisena salapoliisifilminä, mutta laadullisesti sitä on pidetty ”teatraalisena jahkailuna”, jonka syynä olivat Salmisen ja henkilöohjauksesta vastanneen Tuomen huonot välit.[1] Elokuvan katsojamäärät jäivät myös suhteellisen vähäisiksi.[2]

Käsikirjoitus pohjautui suomenkielisen dekkari- ja tieteiskirjallisuuden uranuurtajan,[3] muun muassa nimellä H. R. Halli kirjoittaneen Rikhard Ruthin romaaniin Yhä murhat jatkuivat (1939), joka kuvaa kieltolain aikaan tapahtuvan salakapakanpitäjän murhan tutkintaa. Elokuvakäsikirjoituksessa tapahtumat siirrettiin kuvaushetkeen eli välirauhan aikaan.[4]

Salakapakoitsija Nelly löytyy kotoaan murhattuna, ja tarina seuraa komisario Puosun (Hugo Hytönen) ja toimittaja Harnin (Hannes Häyrinen) tutkimuksia. Pääepäillyksi joutuu tukkukauppias Rajapalo alaisineen.[5]

Aikalaisarviot lehdistössä olivat pääosin myönteisiä. Elokuvassa nähtiin salapoliisielokuvan olennainen elementti eli jännitys, joskin Paula Talaskivi piti loppuratkaisun perusteluja heikkoina. Näyttelijäsuorituksia pidettiin yleisesti hyvinä.[6]

Myöhemmissä 1980-luvun arvioissa vastaanotto oli melko tyly: Aamulehden Pekka Eronen piti toraisan ohjaajakaksikon tuotosta ”tönkkönä”. Katso-lehti arvioi vuonna 1988 elokuvan ”tahmeaksi jahkailuksi”: ”Se on teatraalisesti näytelty, lavasteissa liikkumatta kuvattu ja vailla minkään valtakunnan ajatusta. – – Juonessa – se paljastettakoon – ei ole mitään järkeä.”[6]

Kriitikko Arto Pajukallion vuoden 2011 arvion mukaan elokuvan kamerakulmissa ja yökuvissa on nähtävissä saksalaisen ekspressionismin ja Hollywoodin jännityselokuvien vaikutteita. Nenäkäs vuorosanailu hymyilytti arvostelijaa.[4]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Hugo Hytönen  komisario Puosu  
 Ville Salminen  tukkukauppias Antti Rajapalo alias ”Pantteri”  
 Hannes Häyrinen  toimittaja Harni  
 Sasu Haapanen  apulaisjohtaja Eeli Heliö  
 Reino Valkama  varastonhoitaja Aapeli Muhonen  
 Eino Jurkka  kauppias Kalle Herttamo, ent. Huhtinen  
 Irma Seikkula  yksityissihteeri Ane Arvila, ent. Arvidson  
 Anni Aitto  rouva A.E. Arvidson  
 Kalle Rouni  asianajaja Enberg  
 Paavo Jännes  vuorineuvos, Pällin tehtaiden johtaja  
 Arvo Lehesmaa  prokuristi Eero Puranen  
 Vilho Siivola  kauppias Goldengeld  

Kreditoimattomat näyttelijät

 Simo Osa  Eetu, talonmies  
 Eero Viitanen  etsivä Rekonen  
 Arvi Tuomi  lääkäri  
 Ema Vinermo  kauppias Vornanen  
 Aarne Orri  kauppias Jeremias Römpötti  
 Anton Soini  ravintolan vahtimestari  
 Aino Angerkoski  asiakas ravintolassa  
 Nestori Lampi  asiakas ravintolassa  
 Einari Ketola  varatuomari Kairapää  
 Valter Tuomi  toimittaja Kippari  
 Emmi Jurkka  hotelli Botnian matami  
 Bertil Holmström  mies ravintolassa  
 Väinö Kolhonen  Ville, juoksupoika  
  1. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2011 sivu 17
  2. Muut tiedot, Elonet.fi, 6.8.2013
  3. Savonlinna.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.11.2011, sivu D 5
  5. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2013 sivu 17
  6. a b Lehdistöarvioita, Elonet.fi, 6.8.2013
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.