Vihassa ja rakkaudessa
| Vihassa ja rakkaudessa | |
|---|---|
| Enemies, A Love Story | |
 |
|
| Ohjaaja | Paul Mazursky |
| Käsikirjoittaja |
Paul Mazursky Roger L. Simon |
| Perustuu | Isaac Bashevis Singerin romaaniin Vihassa ja rakkaudessa |
| Tuottaja | Paul Mazursky |
| Säveltäjä | Maurice Jarre |
| Kuvaaja | Fred Murphy |
| Leikkaaja | Stuart H. Pappé |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Morgan Creek Productions 20th Century Fox |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1989, Suomessa 1990 |
| Kesto | 119 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vihassa ja rakkaudessa (Enemies, A Love Story) on Paul Mazurskyn ohjaama yhdysvaltalainen draamakomedia vuodelta 1989. Tarina perustuu Isaac Bashevis Singerin romaaniin Vihassa ja rakkaudessa (1972, suom. Tammi 1991), jonka pohjalta Mazursky teki elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Roger L. Simonin kanssa. Pääosissa näyttelevät Ron Silver, Anjelica Huston ja Lena Olin.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolanjuutalainen Herman Broder (Silver) on asettunut New Yorkin Brooklyniin yhdessä katolisen palvelustytön kanssa, joka piilotteli häntä vintillä toisen maailmansodan aikana. Naimisissa he eivät ole. Umpimielisellä Hermanilla on suhde myös kauniin mutta naimisissa olevan Mashan (Olin) kanssa. Triangelidraama saa farssin piirteitä, kun Hermanin Euroopassa vihille viemä vaimo (Huston) saapuu yllättäen kaupunkiin.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ron Silver | … | Herman |
| Anjelica Huston | … | Tamara |
| Lena Olin | … | Masha |
| Margaret Sophie Stein | … | Yadwiga |
| Alan King | … | rabbi Lembeck |
| Judith Malina | … | Mashan äiti |
| Rita Karin | … | rouva Schreier |
| Phil Leeds | … | Pesheles |
| Elya Baskin | … | Yasha Kotik |
| I. J. Dollinger | … | Reb Nissen Yaroslaver |
Vastaanotto ja myöhempi arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien ensi-ilta-arvostelussa Helena Ylänen pitää Hermania näyttelevää Ron Silveriä kenties aikansa taitavimpana amerikkalaiselokuvien näyttelijänä. Hän kehuu myös Mazurskyn elokuvan lämmintä ja vahvaa eroottisuutta.[1]
Elokuva tuotti kolme Oscar-ehdokkuutta: Olinille ja Hustonille naissivuosistaan sekä Mazurskylle ja Simonille käsikirjoituksestaan. New York Film Critics Circlen palkintogaalassa 1989 Mazursky palkittiin parhaana ohjaajana ja Lena Olin parhaasta naissivuosasta.
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ylänen, Helena: Paul Mazurskyn traaginen tarina Herman Broderin vaikeasta ajasta. (Elokuvan arvostelu.) Helsingin Sanomat, 7.4.1990, s. 76. Näköislehden aukeama (vain tilaajille). Viitattu 30.10.2017.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 30.10.2017. (Internet Archive)
