Tämä on lupaava artikkeli.

Vietnamin maantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vietnamin maantiede
kartta
kartta
Maanosa Aasia
Naapurimaat Kambodža, Kiina ja Laos
Koordinaatit 18°15'S 35°00'E
Tilastot
Pinta-ala 329 560 km²
 – Sisävesi 4 200 km² (1,27 %)
Rantaviiva 3 444 km
Rajan pituus 4 639 km
Ennätykset
Korkein kohta Phan Xi Păng, 3 143 m
Matalin kohta Etelä-Kiinan meri, 0 m
Pisin joki Punainenjoki, 1 200 km
Ilmasto
Ilmasto etelässä trooppinen monsuuni-ilmasto
Luonnonvarat
Luonnonvarat fosfaatit, hiili, mangaani, bauksiitti, kromaatti, maaöljy, maakaasu, metsät ja vesivoima
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmat metsäkato, maaperän kuluminen, veden saastuminen, ylikalastus, pohjaveden saastuminen, kaupunkien kasvava teollistuminen, Hanoin ja Hồ Chí Minhin kaupunkien nopeasti saastuva ympäristö

Vietnamin maantiede on monimuotoista. Se jakautuu pohjoiseen ja keskiseen vuoristoalueeseen sekä kahden suuren joen, Punaisenjoen ja Mekongin suistoon. Pohjoisessa vuoristoalueella on maan korkein huippu, kun Annamin ylänkö muodostaa suuren osan Laosin rajasta. Maan keskiosan rannikkotasanko on kapea. Pinta-alaltaan valtio on 329 560 neliökilometriä, ja sen rajanaapurit ovat Kiina, Laos ja Kambodža.

Ilmastoltaan Vietnam on trooppinen. Maassa on myös selvä monsuunikausi. Vietnamin pohjoisosat ovat kuitenkin talvisin melko viileät, ja vuoristoalueilla saattaa sataa jopa lunta. Etelä-Vietnam on sen sijaan ilmastoltaan kuumempi, ja lämpötila on ympäri vuoden yli 20 celsiusasteessa.

Fyysinen maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karstimuodostelmia Halonginlahdella, Vietnamin pohjoisosassa.

Vietnam voidaan jakaa kolmeen selvään maantieteelliseen alueeseen. Pohjoisella alueella sijaitsevat Hoàng Liên Sơn -vuoristo ja Punaisenjoen suisto. Maan keskiosissa ovat Annamin ylänkö, keskiset vuoristoalueet ja rannikkotasanko. Vietnamin eteläosaa hallitsee Mekongin suisto.[1]

Vietnamin pohjoisosan vuoristossa sijaitsee maan korkein vuori 3 143 metrin korkuinen Phan Xi Păng. Punainenjoki virtaa Kiinan puolelta Vietnamiin syvissä rotkoissa ennen kuin muodostaa laajan suistoalueen, joka on leveydeltään suurimmillaan 241 kilometrin mittainen. Vietnamin osuus Punaisenjoen pituudesta on noin 400 kilometriä.[2] Vietnamin pohjoisosassa on myös Halonginlahti, jossa kohoaa tuhansia pieniä dolomiitti- ja kalkkikivisaaria.[3]

Vietnamin keskiosia hallitsee 1 100 kilometriä pitkä pohjois-eteläsuuntainen Annamin ylänkö, joka erottaa maan Laosista ja Kambodžasta. Ananmin jatkeena etelässä on vielä ns. keskinen ylänköalue.[1] Annamin ylänkö on Vietnamin laajin yksittäinen maantieteellinen alue. Ylänkö kulkee samansuuntaisesti rannikon kanssa, ja monet sen huipuista kohoaa yli 1 800 metriin. Se muodostaa myös vedenjakajan, jonka länsipuolella olevat joet laskevat Mekongiin ja itäpuolella olevat joet Etelä-Kiinan mereen. Ylätasangon eteläosa jakautuu useisiin ylätasankoihin.[4]

Vuoriston ja Etelä-Kiinan meren välissä on kapea rannikkokaistale.[5] Rannikolle ovat tyypillisiä dyynit ja laguunit. Rannikkotasanko kohoaa ensin muinaisiksi alluviaaliterasseiksi, ja sitten vuoristoalueeksi.[6] Paikoin Annamin ylängön saavuttaa rannikon ja muodostaa kallioisia niemekkeitä.[7]

Vietnamin eteläosassa levittäytyy laaja Mekongin suistoalue. Mekong on Kaakkois-Aasian pisin joki, ja se jakautuu useisiin uomiin suistoalueellaan. Suisto on laajuudeltaan 60 023 neliökilometriä.[8] Suiston pohjoisosassa Châu Phústa yläjuoksun suuntaan Mekongin suistossa on korkeita rantavalleja, joiden takana on laajoja syvänteitä. Suiston eteläosassa Mekong laskee kantamansa sedimentin ja muodostaa silttisaaria. Suistoalueen eteläpuolella on Vietnamin eteläisimmät osat, jotka ovat metsäistä ja soistunutta alankoa. Mekongin suiston pohjoispuolella on Saigon- ja Đồng Nai -jokien muodostamia alluviaalitasankoja.[4]

Kallioperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamin kallioperä jaetaan viiteen alueeseen: koillisosaan, luoteisosaan, Truong Soniin, Kon Tumiin ja Namboon. Koillisosa on osa Etelä-Kiinan laattaa, josta on löydetty kerrostumia varhaiselta paleotsooiselta kaudelta ja kvartäärikaudelta. Luoteisosa ja Truong Son ovat poimuttuneita paleotsooisia rakenteita, joissa on paksuja paleotsooisia muodostumia. Prekambrikauden kerrostumat ovat yleisiä Punaisenjoen siirroksessa ja Fansipanin vuoristossa, samoin kuin Kon Tumin alueella. Nambon aluetta peittää paksu (yli 6 km) kerros kenotsooisia muodostumia, jotka kertyivät aikanaan hautavajoamaan. Moniin vastaaviin hautavajoama-alueisiin kertyi sedimenttejä mesotsooisella kaudella.[9]

Tärkeimpiä Vietnamista löytyviä jalokiviä ovat rubiinit, safiirit, akvamariinit ja topaasit. Rubiineita löydetään maan pohjoisosasta. Topaaseita ja akvamariineja löytyy pegmatiitista Thanh Hóan ja Vĩnh Phúcin maakunnista. Eteläosan kenotsooisesta basaltista voi löytyä taloudellisesti merkittäviä määriä safiireita, zirkoneja ja peridootteja.[10]

Kulttuurimaantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vietnamin suurimman kaupungin Hồ Chí Minhin kaupungin siluettia.

Pohjoisen Vietnamin suurin asutuskeskittymä on Punaisenjoen suistoalueella, jossa asuu noin 90 prosenttia Pohjois-Vietnamin asukkaista. Alueen suurin kaupunki on miljoonakaupunki Hanoi.[6] Punaisenjoen suisto on hyvin hedelmällistä aluetta, ja sen pystyy ruokkimaan laajan maatalousväestön.[7] Tulvat ovat olleet suistoalueen ongelmana. Punaisenjoen suistoa halkookin laaja ojien verkosto, jonka tarkoituksena on tulvien estäminen. Vanhimmat ojat ovat yli 2 000 vuotta vanhoja.[2] Vietnamin suurin asutuskeskittymä on Mekongin suiston pohjoispuolella oleva Hồ Chí Minhin kaupunki, joka on Saigon-joen varrella.[4] Se on yksi maailman tiheimmin asuttuja alueita.[8]

Vietnamin keskiosien merkittävimmät kaupungit ovat rannikkoseudulla. Vuoristossa asuu monia Vietnamin vuoristokansoista, jotka harjoittavat kaskiviljelyä. Vietnamin hallitus on pyrkinyt helpottamaan kaupunkiseutujen liikakansoitusta perustumalla vuoristoon uusia talousalueita.[1]

Vietnamin suurimmat kaupungit ovat (suluissa asukasluku 2009)[11]

  1. Hồ Chí Minhin kaupunki (5,9 miljoonaa)
  2. Hanoi (2,6 miljoonaa)
  3. Hải Phòng (847 000)
  4. Đà Nẵng (770 000)

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamin ilmastoon vaikuttaa sen sijainti Kravun kääntöpiirin ja Päiväntasaajan välissä. Vietnamin ilmasto onkin kostea, ja maan keskilämpötila on 22 °C, mutta lukema vaihtelee selvästi alueittain.[12]

Keski-Aasiasta puhaltavat tuulet vaikuttavat Pohjois-Vietnamin ilmastoon. Marras-huhtikuusta pohjoisessa on melko viileä ja kostea talvi, johon vaikuttavat polaariset ilmamassat, jotka saapuvat Vietnamiin Siperiasta ja Kiinasta. Vuoristoalueilla lämpötila laskee nollan asteen seutuville.[13] Näillä alueilla talvisin sataa myös yleensä hieman lunta.[14] Talvikuukausien aikana myös sataa usein viileää tihkusadetta. Kesällä touko-lokakuussa lämpötilat ovat korkeampia ja sateet rankempia. Lisäksi taifuuneja esiintyy. Maan pohjois- ja keskiosissa lämpimimmät kuukaudet ovat kesä-, heinä- ja elokuu.[13] Lämpötila vaihtelee keskimäärin 14 °C:een ja 32 °C:een välillä.[15]

Ilmasto muuttuu hiljalleen Vietnamin keskiosissa etelään päin mentäessä trooppisemmaksi. Suurin piirtein maan keskiosassa olevassa Huếssa kylmäkausi on marraskuusta maaliskuulle, ja sen aikana sataa jatkuvasti tihkua. Vietnamin eteläosassa on rikkonainen sadekausi toukokuusta lokakuulle. Etelän lämpimimmät kuukaudet ovat maalis-toukokuu, jolloin lämpötila voi nousta 35 °C:seen.[13] Normaalisti lämpötila vaihtelee 21–31 °C:een välillä.[15]

Monsuunit tuovat lähes koko Vietnamiin toukokuun ja joulukuun välisenä aikana lämmintä ilmaa, ja ilman kosteus on 80–100%. Monsuunikaudella eteläinen rannikko Nha Trangista Cà Mauhun kärsii taifuuneista. Sisämaan vuoristoseuduilla ilmasto on viileämpää ja öisin lämpötila laskee selvästi.[13] Keskinen ylänköalue on Vietnamin kostein alue, ja siellä sataa keskimäärin 3300 millimetriä vuodessa, kun pohjoisen keskiarvo on noin 1830 millimetriä ja etelän 2060 millimetriä vuodessa.[15]

Hanoin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 20 21 23 28 32 33 33 32 31 29 26 22 ka. 27,5
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 13 14 17 20 23 26 26 26 24 22 18 15 ka. 20,3
Sademäärä (mm) 18 28 38 81 196 236 323 343 254 99 43 20 Σ 1 679
Sadepäivät (d) 7 13 15 14 15 14 15 16 14 9 7 7 Σ 146
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
20
13
21
14
23
17
28
20
32
23
33
26
33
26
32
26
31
24
29
22
26
18
22
15
S
a
d
a
n
t
a 		18
28
38
81
196
236
323
343
254
99
43
20


Lähde: BBC[16]
Hồ Chí Minhin kaupungin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 32 33 34 35 33 32 31 31 31 31 31 31 ka. 32,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 23 24 24 24 24 24 23 23 23 23 ka. 23,2
Sademäärä (mm) 15 3 13 43 221 330 315 269 335 269 114 56 Σ 1 983
Sadepäivät (d) 2 1 2 4 16 21 23 21 21 20 11 7 Σ 149
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
32
21
33
22
34
23
35
24
33
24
32
24
31
24
31
24
31
23
31
23
31
23
31
23
S
a
d
a
n
t
a 		15
3
13
43
221
330
315
269
335
269
114
56


Lähde: BBC[17]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nipapalmuja (Nypa fruticans) Mekongin suistossa.

Esihistoriallisina aikoina Vietnamia peitti tiheä trooppinen metsä. Tuosta metsästä iso osa on hävitetty, mutta metsät kattavat edelleen noin 40 prosenttia Vietnamin pinta-alasta.[18] Kasvilajeja maassa on arvioitu olevan noin 12 000.[19]

Vietnamin eteläosassa kasvaa ainavihantaa kuivametsää, jonka vallitsevat puulajit kuuluvat dipterokarpuskasveihin. Eteläisen Vietnamin kuivista alankometsistä on enää hyvin vähän jäljellä. Annamin ylänkö muodostaa taakseen sateen katvealueen, jonka kukkuloilla kasvaa pensaikkoisia metsiä. Laaksoista löytyy Baeckea-suvun pensaita. Rannikon dyyneillä on ainutlaatuinen kasvilajisto, johon kuuluu kasveja, joita ei tavata muualla, kuten kaksi dipterokarpuskasvilajia. Yli 90 prosenttia rannikon metsistä on kuitenkin kaadettu. Pohjois-Vietnamin alankometsät ovat kärsineet eteläisten metsien tavoin, ja niiden tärkeimmät puulajit kuuluvat Madhuca-sukuun.[20]

Etelä-Vietnamin maaseudulla villejä banaanipuita ja kookospalmuja.[15] Bambut ovat myös yleisiä alueilla, joilla ei kasva metsää.[20]

Annamin ylängön kosteammissa olosuhteissa kasvaa metsää, jonka valtalajeihin kuuluvat Elaeocarpus-suvun puut, tammet, laakerikasvit ja podokarpuskasvit. Annamin ylänkö on erillään muista samantapaisista seuduista, joten alueen lajistoon kuuluu paljon endeemisiä lajeja.[20]

Mekongin varrella on tulvatasankoja, joilla kasvaa ruohoa, pensaita ja metsiä. Mekongin suiston alajuoksulla kasvisto muuttuu mangroveksi, jota on koko Vietnamin rannikolla Mekongilta Punaisellejoelle.[21]

Eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankometsien nisäkkäisiin kuuluvat mm. aasiannorsu, bantengi, gauri ja hyvin pieni populaatio jaavansarvikuonoja. Petonisäkkäitä alueella ovat tiikeri, malaijikarhu, leopardi ja puuleopardi. Pohjoisen alankometsissä tavataan muun muassa harvinaista indokiinangibbonia ja kiinanlanguria. Alueella elää lisäksi endeeminen Paracoelops megalotis -lepakkolaji. Annamin ylänköjen metsissä asuu monia endeemisiä lajeja. Ylängöltä löydettiin 1990-luvulla viisi uutta nisäkäslajiakin: ensin saola ja jättimuntjakki.[20] ja vuonna 1997 toinen muntjakkilaji Muntiacus truongsonensis sekä herttua-apinan sukuinen Pygathrix cinerea. Vuonna 1999 löytyi jänislaji Nesolagus timminsi.[22]

Mekongin varrella on runsas lintulajisto, johon kuuluvat jokihyyppä, luhtatasku ja pikkupääskykahlaaja, joka pesii joen hiekkasärkillä, joilla saattaa myös olla siaminkrokotiileja. Kausittain tulvivissa ruohikkomailla ja metsissä elää sumatransorsia, aasianuikkukanoja ja viherriikinkukkoja. Joen kalastoon kuuluvat karpit, raitakäärmeenpääkala, rihmakalat ja monnikalat, joihin kuuluu myös uhanalainen jättihaimonni. Mekongin nisäkäslajeja ovat iravadindelfiini, lyhytkarvasaukko ja kalastajakissa.[21]

Rannikon mangrovemetsissä tavataan nisäkkäistä mm. intiantapiireja ja jaavanmakakeja. Siellä asuu myös suuria yhdyskuntia merimetsoja, iibiksiä ja haikaroita sekä pienempiä määriä muita vesilintuja, kuten sulttaanikanoja, jassanoita ja kahdeksan kuningaskalastajalajia.[21]

Sekä Mekongin että Punaisenjoen suistot ovat muuttolinnuille tärkeitä alueita. Esimerkiksi Punaisenjoen alueella talvehtii muutamia harvinaisia lintulajeja, kuten lusikkasirri ja pikkukapustahaikara.[21]

Annamin ylängöllä elää viisi kotoperäistä ja viisi lähes kotoperäistä lintulajia. Niistä kolme kuuluu aitokanoihin, kuusi timaleihin ja yksi peippoihin.[23]

Kansallispuistot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halonginlahti ja Phong Nha-Kẻ Bàngin kansallispuisto kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.[24] Vuonna 2020 Vietnamissa oli yhteensä 33 kansallispuistoa[25], ja suojelualueiksi on merkitty noin kymmenesosa maan pinta-alasta.[26] Suojellut metsät esimerkiksi Annamin ylängöllä ovat kuitenkin pirstaleisia, ja osa suojelualueista on olemassa vain paperilla ilman kunnollista hallintoa ja suojelutoimia.[23]

Matkailijoiden suosimia kansallispuistoja ovat[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Discovery Channel: Vietnam. Langenscheidt Publishing Group, 2003. ISBN 9789812349842 Google-kirjat (viitattu 1.2.2010). (englanniksi)
  • Marshall Cavendish Corporation: World and Its Peoples: Cambodia, Laos, and Vietnam. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 9780761476399 Google-kirjat (viitattu 1.2.2010). (englanniksi)
  • Seah, Audrey & Nair, Charissa M.: Vietnam. Marshall Cavendish, 2005. ISBN 9780761417897 Google-kirjat (viitattu 1.2.2010). (englanniksi)
  • Dodd, Lewis, Emmons: The Rough Guide to Vietnam (5th ed.). New York - London - Delhi: Rough Guides, 2006. ISBN 1-84353-616-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Seah & Nair, s. 8
  2. ↑ a b Seah & Nair, s. 10
  3. ↑ Seah & Nair, s. 12
  4. ↑ a b c Marshall Cavendish Corporation, s. 729
  5. ↑ Seah & Nair, s. 9
  6. ↑ a b Discovery Channel, s. 61
  7. ↑ a b Marshall Cavendish Corporation, s. 730
  8. ↑ a b Seah & Nair, s. 13
  9. ↑ The geology of Vietnam : A brief summary and problems Shizuoka University.
  10. ↑ Pham Van Long et al.: Gemstones in Vietnam 2004. The Australian Gemmologist.
  11. ↑ Vietnam: Principal Cities Citypopulation
  12. ↑ Discovery Channel, s. 62
  13. ↑ a b c d Discovery Channel, s. 63
  14. ↑ Country Guide: Vietnam BBC Weather Centre. BBC. Viitattu 1.2.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d Seah & Nair, s. 15
  16. ↑ Average Conditions Hanoi BBC
  17. ↑ Average Conditions Ho Chi Minh City BBC
  18. ↑ Discovery Channel, s. 63-64
  19. ↑ Seah & Nair, s. 14
  20. ↑ a b c d Marshall Cavendish Corporation, s. 738
  21. ↑ a b c d Marshall Cavendish Corporation, s. 741
  22. ↑ Dodd, Lewis, Emmons s. 587
  23. ↑ a b Southern Annamites montane rain forests 2008. Encyclopedia of Earth / World Wildlife Fund (Content Partner). Viitattu 22.2.2010.
  24. ↑ Flora and Fauna Haivenu UK.
  25. ↑ Tran, Rachel: 8 Best Vietnam’s National Parks for Wildlife Discovery 2.6.2020. Vietnam Discovery Travel. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
  26. ↑ Vietnamin ja Suomen kehitysyhteistyö 2004. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 27.2.2010.
  27. ↑ Dodd, Lewis, Emmons s. 584-585 (...more accessible or interesting national parks...)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vietnamin_maantiede&oldid=22819981”