Merimetsot
| Merimetsot | |
|---|---|
 Kergueleninmerimetso (Phalacrocorax verrucosus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Suliformes |
| Heimo: |
Merimetsot Phalacrocoracidae Reichenbach, 1850 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Merimetsot (heimo Phalacrocoracidae) on lahkoon Suliformes kuuluva kaloja syövien lintujen heimo. Niiden nokka on tukeva ja koukkupäinen. Niillä on pitkänomainen ruumis, pitkä kaula ja pyrstö. Ne ovat yleensä tumman värisiä ja keskikokoisia tai sitä suurempia lintuja.
Merimetsot jaetaan kahteen sukuun, merimetsoihin ja pikkumerimetsoihin.[1] Lajit on aiemmin sijoitettu vain yhteen sukuun, ja osa fylogeneettisestä aineistosta tukee aiempaa jakoa.[2]
Merimetsot elävät sekä merialueilla että makeassa vedessä. Ne elävät rannikoilla ja saaristoissa ja pesivät yhdyskunnissa.
Merimetsot pyydystävät kaloja sukeltamalla. Ne ponkaisevat veteen usein pienellä vauhtihypyllä. Merimetsot tunnetaan tavastaan levitellä istuessaan siipiään, jonka tarkka syy on tuntematon – yleinen väittämä siipien kuivattelusta ei pidä paikkaansa: merimetsojen rasvarauhanen on täysin toimiva ja höyhenpuku yhtä vedenpitävä kuin vesilinnuilla yleensä.[3]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merimetsot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merimetsoja on BirdLife Suomen mukaan 26 lajia.[1] BirdLife International lajittelee kuitenkin 30 lajia.[4]
- amerikanmerimetso (Phalacrocorax auritus)
- oliivimerimetso (Phalacrocorax brasilianus)
- mustamerimetso (Phalacrocorax sulcirostris)
- merimetso (Phalacrocorax carbo)
- intianmerimetso (Phalacrocorax fuscicollis)
- kapinmerimetso (Phalacrocorax capensis)
- arabianmerimetso (Phalacrocorax nigrogularis)
- matalikkomerimetso (Phalacrocorax neglectus)
- japaninmerimetso (Phalacrocorax capillatus)
- tyrskymerimetso (Phalacrocorax penicillatus)
- karimetso (Phalacrocorax aristotelis)
- ulappamerimetso (Phalacrocorax pelagicus)
- beringinmerimetso (Phalacrocorax urile)
- patagonianmerimetso (Phalacrocorax magellanicus)
- guanomerimetso (Phalacrocorax bougainvillii)
- huppumerimetso (Phalacrocorax featherstoni)
- kaunomerimetso (Phalacrocorax varius)
- tasmanianmerimetso (Phalacrocorax fuscescens)
- maorimerimetso (Phalacrocorax carunculatus)
- sepelmerimetso (Phalacrocorax campbelli)
- kergueleninmerimetso (Phalacrocorax verrucosus)
- harmaamerimetso (Phalacrocorax gaimardi)
- partamerimetso (Phalacrocorax punctatus)
- etelänmerimetso (Phalacrocorax atriceps)
- isomerimetso (Phalacrocorax perspicillatus) (sukupuutto)
- galapagosinmerimetso (Phalacrocorax harrisi)
- stewartinmerimetso (Phalacrocorax chalconotus)
- chathaminmerimetso (Phalacrocorax onslowi)
- aucklandinmerimetso (Phalacrocorax colensoi)
- bountynmerimetso (Phalacrocorax ranfurlyi)
Pikkumerimetsot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumerimetsoja on BirdLife Suomen mukaan viisi lajia.[1]
- töyhtömerimetso (Microcarbo coronatus)
- kaislamerimetso (Microcarbo africanus)
- pikkumerimetso (Microcarbo pygmeus)
- australianmerimetso (Microcarbo melanoleucos)
- jaavanmerimetso (Microcarbo niger)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 13.3.2018.
- ↑ Orta, J., Jutglar, F., Garcia, E.F.J., Kirwan, G.M. & Boesman, P: Crowned Cormorant (Microcarbo coronatus). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2018). (englanniksi)
- ↑ Miksi merimetso levittää siipensä? Uutisvuoksi. 18.9.2010. Sanoma Lehtimedia Oy. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 20.11.2010.
- ↑ Search results BirdLife International. Viitattu 13.3.2018. (englanniksi)