Verner Virtanen
 |
Tämä artikkeli tai sen osa muistuttaa tyyliltään ansioluetteloa, ja se tulisi kirjoittaa uudelleen tyylioppaan ja neutraalin näkökulman mukaiseksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ansioluettelomainen, tulisi kirjoittaa auki ja karsia tarpeetonta tietoa |
| Kaarlo Verner Virtanen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. syyskuuta 1886 Lieto |
| Kuollut | 7. lokakuuta 1951 (65 vuotta) |
| Vanhemmat |
Isä: Kaarlo Vilhelm Virtanen (1856–1939) Äiti: Fanny Maria (s. Engblom) (1864–1941) |
| Puoliso | Anna Siiri (s. Juusela) (1893–1983) |
| Lapset | Rauno Tapio (1931–2006) |
Verner Virtanen[1] (25. syyskuuta 1886 Turku – 7. lokakuuta 1951) oli varsinaissuomalainen osuustoiminnan kehittäjä ja vaikuttaja sekä yli 20 vuotta Voinvienti-osuusliike Valio r.l.n[huom 1] Turun konttorin johtaja. Virtasella oli suuri rooli konttorin ja siten koko Varsinais-Suomen maito- ja meijeritalouden kehitykseen[2].
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kansakoulu
- Turun yksityinen kauppakoulu
- 1910 Kuopion tietopuolinen meijerikoulu
- Osuustoimintaopisto
Stipendi- ja opintomatkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1924 Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan tutustumiskohteina meijeriolot
- 1934 Opintomatka Englantiin
- 1935 Opintomatka Belgiaan ja Ranskaan
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1911-1927 Virtanen oli työelämässä.[3].
Valmistuttuaan meijerikoulun isännöitsijä-kurssilta Verner Virtasesta tuli vuonna 1911 isännöitsijä[huom 2] Juvan Meijeriin[huom 3]. Lounais-Suomen Sähkö Oy:n padottua Paimionjoen piti meijeri rakentaa ylemmäksi Hämeen Härkätien varteen. Meijeri rakennettiin uuteen paikkaan ja Juvan Meijeri sai hyvityksenä sähkön 50 vuodeksi. Samalla meijerin koneisto uusittiin ja Juvan Meijeristä tuli maakunnan ensimmäinen sähköistetty meijeri. Verner Virtanen innosti myös maanviljelijöitä karjanjalostuksessa, karjan riittävästä ruokinnasta sekä maidon laadun kehittämisestä.
Voinvienti-osuusliike Valio kutsui Virtasen isännöitsijäkseen Hankoon vuonna 1914. Syksyllä ensimmäisen maailmansodan sytyttyä voin vienti hiipui. Voinvienti-osuusliike Valio siirsi pääkonttorinsa Turkuun ja Verner Virtanen muutti mukana. Voin vienti pystyttiin aloitettamaan Ruotsin kautta. Voinvienti-osuusliike Valion konttori muutti hetkeksi Raumalle mutta palasi takaisin Turkuun.
Vuonna 1915 Salon Seudun Osuusmeijeri palkkasi Verner Virtasen isännöitsijäkseen. Virtanen halusi muuttaa meijerin juustomeijeriksi. Johtokunta harkitsi asiaa ja hyväksyi ehdotuksen vasta toisessa käsittelyssä. Meijerin maitohuoneesta tehtiin juustola. Voivarasto, suolaus- ja jäävarasto muutettiin käymiskellariksi. Muutosten lisäksi rakennettiin uusi varastokellari.
Koko Suomen sisällissodan ajan Salon Seudun Osuusmeijeri pystyi toimimaan. Pahimman puutteen aikana kesällä 1917 keskeytettiin voin ja juuston valmistus mutta kulutusmaitoa myytiin Turkuun ja Helsinkiin. Meijeriin rakennettiin lisätilaa vuonna 1924. Tällöin Salon seudun Osuusmeijeri oli jo noussut Varsinais-Suomen suurimmaksi meijeriksi.
Voinvienti-osuusliike Valio r.l. Turun konttorin johtajana 1927–1951
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosisadan alussa maidon myymisen meijereille hoiti lähialueen maidonmyyntiosuuskunnat, joista joillakin oli omat maitomyymälänsä Turussa. Meijereihin tuli maitoa kuitenkin epäsäännöllisesti ja tavallisesti myöhään päivällä. Voinvienti-osuusliike Valion Turun toinen ja suurempi meijeri oli perustettu jo 1924.
Vuonna 1927 Verner Virtasesta tuli Voinvienti-osuusliike Valion Turun konttorin johtaja ja hän sai nopeasti aikaiseksi vakautettua maidon tuotannon sekä laajennettua myymäläverkostoa. Voinvienti-osuusliike Valiolla oli tällöin Turussa kahdeksan myymälää. Vuonna 1930 vastaanotettu maitomäärä oli jo 10,8 miljoonaa litraa[4].
Aura-juusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voinvienti-osuusliike Valion Turun konttori aloitti juuston valmistuksen vuonna 1931 Paattisten meijerissä ja vuonna 1934 Turun meijerissä. Lajikkeeksi valittiin Edamjuusto, jota oli Suomessa valmistettu jo 1920 –luvun lopulta useassa eri meijerissä. Suurimman menestyksen eli Aurajuuston lisäksi meijerissä valmistettiin Turunmaa-, emmentaljuusto- ja Gouda juustoja.
Verner Virtanen palkkasi vuonna 1934 Turun meijeriin tanskalaisen meijeristin Mourits Rasmussenin, joka oli Liedon vuokrameijerissä tehnyt alkukokeiluita roquefort-tyyppisestä juustosta. Testivaiheessa juustoa nimitettiin Lactafortiksi. Laadultaan se ei ollut vielä tyydyttävä. Juuston laatu parani kun Tanskasta oli saatu homepuhdasviljelystä. Tuote esiteltiin Aurajuustona vuonna 1935. Kolmanteen meijeriin rakennettiin lisäksi ajanmukainen Aura-juustola kellareineen[5].
Voinvienti-osuusliike Valiolla oli myös sikaloita. Sioille syötettiin juuston valmistuksessa sivutuotteena syntynyttä heraa sekä kaupungista tuotua ruoanjättettä.
Jäätelö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verner Virtanen oli ulkomaan matkoiltaan tuonut idean jäätelön laadun ja menekin parantamiseksi. Tuotantoprosessia järkiperäistämällä ja koneistamalla saataisiin suurtuotanto aikaiseksi. Mourits Rasmussenin tehtäviin kuului juustojen lisäksi tehdasmaisen jäätelönvalmistuksen käynnistäminen. Aluksi valmistuspaikka oli pienessä huoneessa ja jäätelö myytiin vohvelitötteröissä ja annosjäätelö lautasille asetettuna. Syksyllä 1934 aloitettiin jäätelöpuikkojen valmistus tanskalaiseen tapaan[6]. Jäätelö osoittautui menestykseksi ja seuraavana vuonna tehdasta laajennettiin ja tilattiin jäätelönvalmistuskoneistot[7]. Jäätelön valmistus laajeni nopeasti Viipuriin, Tampereelle ja Ouluun.
Voinvienti-osuusliike Valion kolmas Turun meijeri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas meijeri rakennettiin varasto- ja konttorirakennuksen pohjoiseen päähän Ratapihankadulle. Se valmistui 28. helmikuuta 1938 ja ensimmäiset maitokuormat tuotiin sinne 28. huhtikuuta 1938[8]. Tällöin Voinvienti-osuusliike Valion myymälämäärä Turussa oli jo 77.
Salon Seudun Osuusmeijeri Valiolle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salon Seudun Osuusmeijeri oli taloudellisissa vaikeuksissa. Voinvienti-osuusliike Valion yhteydessä meijeri voisi palvella paremmin Salon ympäristön karjanomistajia ja Salon ympäristössä olevia osuusmeijereitä, joilta Voinvienti-osuusliike Valio hankkisi täydennysmaitoa Helsinkiin ja Turkuun. Kauppa päätettiin vuoden 1940 lopussa ja Voinvienti-osuusliike Valio osti Salon Seudun Osuusmeijerin hinnalla 2.750.000 mk. Kauppa laajensi Turun Voinvienti-osuusliike Valion vaikutusvaltaa Varsinais-Suomessa.
Maidon kuljetus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset kuorma-autot tulivat käyttöön toisen meijerin valmistuttua (1924). Vuoden 1930 paikkeilla suurin osa Turkuun tuotavasta maidosta kuljetettiin jo kuorma-autoilla. Kuorma-autoja tarvittiin myös jään kuljetuksiin jäävarastolta. Sota-aikana energista oli huutava pula ja puusta tuli tärkeä raaka-aine. Varmistaakseen kuljetukset Lounais-Suomen Osuusteurastamo, Erkki Airisto, Otto Wallin ja Verner Virtanen perustivat yhdessä vuonna 1941 Autohiili[huom 4]-nimisen yrityksen. Autojen huolto ja suojatilat saatiin kuntoon vasta 1948 kun Kaerlaan valmistui ajanmukaiset tilat.
Turun Voinvienti-osuusliike Valion tuotantotilastoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1919 – 1949 maitoa vastaanotettiin 416 milj. litraa, rasvaprosentti 3,86% ja I luokkaista maitoa 78,6%.
- 1918 – 1949 voita valmistettiin 4,4 milj. kiloa.
- 1932 – 1914 juustoja valmistettiin 3,7 milj. kiloa
- 1934 – 1949 valmistettiin 34 miljoonaa jäätelöpuikkoa ja 370.000 litraa annosjäätelöä.
Asekätkentä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1945 Verner Virtanen oli pidätettynä kaksi viikkoa kuulusteluja varten epäiltynä Voinvienti-osuusliike Valion varaston käyttämisestä asekätkentään. Sotaylioikeus hylkäsi syytteen 24. marraskuuta 1948 toteennäyttämättömänä. Korkein oikeus vahvisti syytteen hylkäämisen 24. elokuuta 1949.
Verner Virtasen siunaustilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talousneuvos Virtanen siunattiin 15. lokakuuta 1951 Turun uudessa siunauskappelissa.[9] Arkulle laski seppeleen 40 eri yritystä ja yhdistystä. Näitä olivat mm. Valio, Pellervo-seura, SOK, LSO Osuuskunta, TOK, Huhtamäki-yhtymä, KOP, Karl Fazer. Yksityisiä seppeleen laskijoita oli lähes 30 sekä suuri määrä adresseja tuli eri yrityksltä, yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä. Yksityishenkilöinä olivat läsnä mm. pääministeri Urho Kekkonen, professori T.K. Jutila, Johtaja Y. Salmela, Uusi Aura -lehden päätoimittaja Ilmari Merenlinna ja toimitusjohtaja J. Koivuvaara.
Siunauskappelista arkun kantoivat ulos pääministeri Urho Kekkonen, varatuomari, vakuutusyhtiö Sammon hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Ilmari Kataja, Raisio-Yhtymän ensimmäinen pääjohtaja K.E. Kivivuori, professori, Valion toimitusjohtaja A.E Sandelin, konsuli Onni Koskimo, maanviljelysneuvos, Lounais-Suomen Osuusteurastamon toimitusjohtaja E. Karvetti, maanviljelysneuvos, Salon Sokeritehdas Oy:n toimitusjohtaja Yrjö Melasniemi ja tohtori M. Kangasniemi.
Verner Virtasesta maalattiin kolme muotokuvaa: Turkulaiset taidemaalarit Axel Haartman 1947, Paavo Sainio 1947 ja Liisa Tanner 1952.
Kunniamerkit ja kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nauha tai mitali | Kunniamerkki | Myönnetty |
|---|---|---|
|
Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritarimerkki SVR R1 | 6. joulukuuta 1949 |
|
Vapaudenristin 4. luokka VR 2 | 21. kesäkuuta 1944 |
|
Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali VM 2 | 1942 |
| Osuustoiminnan I luokan ansiomitali[huom 5]. | 2. lokakuuta 1949 | |
| Maatalousseurojen Keskusliiton Kullattu Muistoraha | 5. joulukuuta 1947 | |
| Suomen väestönsuojelun I luokan ansiomitali | 25. toukokuuta 1941 | |
| Talousneuvoksen arvonimi | 30. kesäkuuta 1939 | |
| Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen kiitollisuuskirja | 10. lokakuuta 1937 | |
| Pellervo-Seuran arvokirja meijeritalouden hyväksi toimimisesta. | 1925 | |
| Palkittu, Valion ensimmäinen juuston valmistuskilpailu[huom 6] | 1922 |
Jäsenyydet ja luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtasen jäsenyydet ja luottamustoimet.[1][10]
- 1911 – 1913 Johtokunnan jäsen, Tarvasjoen osuuskauppa.
- 1915 – 1927 Perustajajäsen ja hallintoneuvoston puheenjohtaja, Salon seudun osuuskauppa.
- 1915 – 1922 Isännöitsijä, Uskelan Munanmyyntiosuuskunta.
- 1915 – 1922 Kirjanpitäjä, Uskelan Osuuskassa ja myöhemmin johtokunnan jäsen.
- 1917 – 1927 Johtokunnan jäsen, Salon seudun osuuskassa.
- 1917 – 1927 Esikunnan jäsen, Salon-Uskelan Suojeluskunta.
- 1917 – 1932 Toimikunnan jäsen ja johtokunnan puheenjohtaja, Varsinais-Suomen osuusmeijeriliitto
- 1919 – 1927 Jäsen, Uskelan kunnallisvaltuusto sekä tilintarkastaja ja tilanostotoimikunnan jäsen.
- 1920 alkaen Hallintoneuvoston jäsen ja varapuheenjohtaja, Meijeriväen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö.
- 1921 – 1927 Voinvienti-osuusliike Valion tilintarkastaja.
- 1926 alkaen Hallintoneuvoston puheenjohtaja, Vientikunta Muna r.l.
- 1928 alkaen Valvoja, Kansallis-Osake-Pankin Turun konttori.
- Johtokunnan jäsen, Maalaistentalo Oy, Itämeri Oy ja Maakunta Hotelli.
- Johtokunnan jäsen, Oy Maaseutu ja Oy Turunmaa
Juvan meijeri 1912 ja Salon seudun osuusmeijeri 1915
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Juvan Meijeri 1912_1 -
Juvan Meijeri 1912_2 -
Juvan Meijeri 1912_3 -
Salon Seudun Osuusmeijeri 1915 1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vehanen, Väinö: Valio Turun konttori 1910–1950. Turku: Valio, 1950.
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Voinvienti-osuusliike Valio muutettiin vuonna 1955 muotoon Valio Meijerien keskusliike
- ↑ Virkanimike vastaa toimitusjohtajaa
- ↑ Myöhemmin meijerin nimeksi tuli Tarvasjoen-Marttilan Meijeri Oy
- ↑ Toiminta-ajatus: Valmistaa autojen kaasuttajissa käytettävää hiiltä
- ↑ Osuustoiminnan I luokan mitali lyötettiin vuonna 1949 juhlistamaan Pellervo-Seuran 50-vuotispäivää. Julkaisuvuonna se myönnettiin 13 henkilölle
- ↑ Palkittuja oli 11 juustomestaria ja kuusi isännöitsijää
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suomen Kauppa ja Teollisuus Oy: Suomen liikemiehiä- Affärsmän i Finland, III täydennysosa, s. 1635–1636. Helsinki: WSOY, 1936.
- ↑ Vehanen 1950, s. 63.
- ↑ Kalervo Mäkinen: Maito-Aura 1904–2004, s. 42–43. Loimaan Kirjapaino: Maito-Aura, 2004. ISBN 952-91-7714-3
- ↑ Vehanen 1950, s. 34.
- ↑ Vehanen 1950, s. 54.
- ↑ Turun Sanomat, 13. toukokuuta 2000.
- ↑ Vehanen 1950, s. 56–57.
- ↑ Vehanen 1950, s. 42.
- ↑ Turun Sanomat, 16. lokakuuta 1951.
- ↑ (muistokirjoitus) Uusi Aura, 8. lokakuuta 1951..