Venäjänspanieli

Venäjänspanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa	Neuvostoliitto
Määrä	Suomessa 22
Rodun syntyaika	1951
Alkuperäinen käyttö	pienriistan metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys- ja seurakoira
Elinikä	14 vuotta
Muita nimityksiä	русский охотничий спаниель, Russian Spaniel, Rosyjski Spaniel, épagneul russe, vene jahispanjel
FCI-luokitus	ei FCI-rotu SKL: ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #923
Ulkonäkö
Paino	9,1–16 kg
Säkäkorkeus	uros 40–45 cm narttu 38–43 cm
Väritys	musta, ruskea, punainen, valkokirjava, black & tan, liver & tan, red & tan tai tricolor
Infobox OK

Venäjänspanieli (ven. русский охотничий спаниель, russki ohotnitši spanijel) on venäläinen koirarotu. Sillä ei ole FCI-tunnustusta, mutta vuonna 2019 Suomen Kennelliitto päätti hyväksyä sen viralliseksi roduksi.

Ulkonäkö

Venäjänspanieli näyttää paljon cockerspanielilta, paitsi että sillä on lyhyempi, tiiviimpi karvapeite ja pidempi runko. Venäjänspanielin runko on samanlainen kuin metsästykseen käytettävällä käyttölinjaisella cockerspanielilla, mutta sen pidemmät korvat muistuttavat näyttelylinjaisen cockerspanielin korvia. Runko on yleensä pidempi kuin cockerspanielilla, ja toisin kuin viimeksi mainittu, tämä rotu ei ole jakaantunut kahteen eri linjaan.

Venäjänspanieli on pienikokoinen, mutta tanakka. Sukupuolesta riippumatta koira painaa noin 9,1–16 kg ja on 38–45 cm korkea. Tämän perusteella se on samankokoinen cockerspanielin kanssa tai tätä hieman suurempi.

Lyhyt, tiivis ja silkkinen karvapeite on korvissa ja raajoissa pitkää. Väritys vaihtelee suuresti, sisältäen yksivärisen, kirjavan, täplikkään ja erilaiset yhdistelmät. Pää ja korvat ovat usein tummat. Yksivärisiin lukeutuvat musta, ruskea ja punainen; kaksivärisiin valko-musta, valko-ruskea, valko-punainen, black & tan (musta punaruskein merkein), liver & tan (ruskea punaruskein merkein) ja red & tan (punainen punaruskein merkein); kolmivärisiin black tricolor (musta-punaruskea-valkoinen), liver tricolor (ruskea-punaruskea-valkoinen) ja red tricolor (punainen-punaruskea-valkoinen). Valkokirjavilla väritys voi esiintyä myös kimona (roan).

• 
  Valko-musta
• 
  Valko-punainen

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on energinen ja eloisa. Vaikka se on lintukoira, sitä käytetään myös seurakoirana, koska se on mukavuudenhaluinen ja omistajalleen uskollinen. Se on elämäniloinen, aktiivinen koira, aina valmis leikkimään vastaten mihin tahansa huomionosoitukseen iloisella hännänheilutuksella. Rotu on helppo kouluttaa, siitä saa hyvän vahtikoiran ja se tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa.

Tämän lähinnä metsästyskoiraksi jalostetun rodun tehtävä on löytää lintu, ajaa se ilmaan ja noutaa se käskystä, kun metsästäjä on saanut sen ammuttua. Venäjänspanieli soveltuu työskentelemään yhtä hyvin soilla ja pelloilla kuin metsissäkin, sekä lintujen että kaniinien ja muun pienriistan metsästykseen. Rotu on suosittu myös kotimaassaan, koska sen pieni koko tekee siitä helppohoitoisen kiireisissä kaupungeissa, kuin myös helposti metsästysalueille siirrettävän.

Alkuperä

Neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1988 kuvaa moniväristä venäjänspanielia.

Venäjänspanieli abhasialaisessa postimerkissä.

Venäjänspanieli on nuorin venäläisistä lintukoirista. Se kehitettiin vuonna 1951 toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa risteyttämällä keskenään cockerspanieli, englanninspringerspanieli ja muita spanielirotuja. Tästä huolimatta venäjänspanieli-nimellä tunnettu rotu on mainittu Uudessa-Seelannissa jo vuonna 1891.

Ensimmäinen Venäjällä rekisteröity spanieli oli metsästystä harrastaneen suurherttua Nikolai Nikolajevitšin musta cockerspanieli 1800-luvun loppupuolella. Jalojen yhteyksien vuoksi eri rotuisia spanieleja tuotiin tämän jälkeen Moskovaan ja Pietariin. Joitain käytettiin metsästykseen, mutta pienemmille spanieleille ei ollut käyttöä linnunmetsästyksessä Venäjän ilmasto- ja maasto-olosuhteista johtuen.

1900-luvun alkupuolella alkoi pidempiraajaisten spanieleiden valikoiva jalostus; erityisesti maahantuomalla englanninspringerspanieleita, jotta venäjänspanieli saatiin kehitettyä. 1930-luvun loppupuolella Moskovassa ja Sverdlovskissa oli paljon spanieleita, jotka eivät sopineet minkään tietyn spanielin rotumääritelmään, mutta joita ei myöskään ollut vielä määritelty nykyiseksi venäjänspanieliksi. Tarkoituksenmukainen jalostus toisen maailmansodan jälkeen johti venäjänspanielin alkuperäisen rotumääritelmän kirjoittamiseen vuonna 1951. Uudet versiot julkaistiin vuosina 1966 ja 2000.

Rodun suosio Venäjällä nousi 1990-luvun alkupuolen jälkeen, mistä lähtien moskovalaisissa koiranäyttelyissä on nähty vuosittain 120–131 yksilöä. Se on nykyisin yksi maan suosituimmista metsästyskoirista irlanninsetterin ohella. Tästä huolimatta sitä ei tavattu ulkomailla ennen 1990-lukua, eikä yksikään suurempi kennelliitto ole vielä hyväksynyt sitä. Vuonna 2002 Yhdysvaltoihin perustettiin Venäjänspanieli-yhdistys, jotta tietämys Venäjän ulkopuolellakin kasvaisi ja ulkomaalaiset omistajat voisivat rekisteröidä koiransa.

Vaikka kansainvälinen kennelliitto ei ole rotua tunnustanut, se on hyväksytty Venäjän Kennelfederaation lisäksi Suomen Kennelliitossa. Lisäksi sitä rekisteröivät tietyt pienet kenneljärjestöt, erityisesti Yhdysvalloissa. Suomessa syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2019.

Terveys

Kuten kaikkien pitkäkorvaisten spanielien, venäjänspanielin korvat tulee tutkia säännöllisesti tulehdusten välttämiseksi. Sillä on taipumusta lihoa helposti, mikä voidaan estää säätelemällä ruuan määrää. Se saattaa altistua ruoka-aineallergioille, jotka yleensä tunnistetaan 1–5 kuukauden iässä. Yleisimmät allergeenien aiheuttajat ovat kana ja porkkana. Muita nykyisin tunnettuja rotukohtaisia terveysongelmia ei esiinny.

Aiheesta muualla

• Suomen Kennelliiton rotumääritelmä
• Venäjänspanieli alkuperäisessä työssä