Länsisiperianlaika

Länsisiperianlaika
Avaintiedot
Alkuperämaa	Venäjä
Määrä	Suomessa rekisteröity 3 720 (5.5.2019)
Rodun syntyaika	1900-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys
Muita nimityksiä	länsilaika, West Siberian Laika, laika de Siberie Occidentale, Westsibirischer Laïka, laika de Siberia Occidental, lääne-siberi laika
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #306
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	uros 55–62 cm, narttu 51–58 cm
Väritys	harmaan ja ruskean sävyt, punainen, mustavalkoinen
Infobox OK

Länsisiperianlaika (ven. западносибирская лайка, zapadnosibirskaja laika) on venäläinen laika-koirarotu. Se on arktinen venäläinen metsästyskoirarotu, ja se kuuluu pohjoisiin alkukantaisiin rotuihin, joissa on jäljellä ulkonäöllisiä ja käytöksellisiä piirteitä villistä esi-isästään sudesta. Sana laika (venäjäksi: Лайка, laika) tarkoittaa haukkuvaa koiraa. Laikat ilmaisevatkin saaliin haukkumalla. Suomessa on kolme FCI:n hyväksymää laikarotua: länsisiperianlaika, itäsiperianlaika ja venäläis-eurooppalainen laika. Länsisiperianlaika kuuluu FCI:n luokituksen mukaan ryhmään 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat ja alaryhmään 2 Pohjoiset metsästyskoirat.

Ulkonäkö

Länsisiperianlaika on yleisvaikutelmaltaan kuiva ja voimakasrakenteinen, mutta se ei kuitenkaan ole raskasluustoinen koira. Se on keskikokoinen koira, jolla on hyvin kehittyneet lihakset. Mittasuhteiltaan se on hieman korkeuttaan pidempi, ja säkä on selvästi erottuva. Pää muistuttaa ylhäältä päin katsottuna tasasivuista kolmiota ja on muodoltaan kiilamainen, otsapenger erottuu vain heikosti. Länsisiperianlaikalla on pitkä terävä kuono ja pystyt korkealle kiinnittyneet korvat. Silmien tulisi olla tummat. Häntä on tiivis ja voimakkaasti selän päälle kiertyvä. Sukupuolileima on selvä. Uroksen säkäkorkeus on 55–62 cm ja nartun 51–58 cm.

Länsisiperianlaikan karvapeite muodostuu kovasta, karkeasta ja suorasta peitinkarvasta sekä tiheästä ja paksusta pohjavillasta. Karva on lyhyttä ja tiheää päässä ja korvissa, mutta kaulassa ja lavoissa on pidempää karvaa, joka muodostaa kauluksen. Myös poskien karva muodostaa pulisongit. Varpaiden välissä kasvaa suojaava karva. Länsisiperianlaikan väritys voi olla harmaan tai mustan kirjava, harmaa, punainen, harmaanpunainen, kellertävä (fawn) tai punaruskea kaikissa vivahteissaan. Myös valkoinen väri sallitaan. Turkki voi olla laikullinen valkoisella pohjavärillä.

Luonne ja käyttäytyminen

Länsisiperianlaika on luonteeltaan tasapainoinen, eloisa, aktiivinen ja rohkea oman arvonsa tunteva koira, joka ei kuitenkaan rähjää tyhjästä. Se on hyvähermoinen koira, joka on omalle laumalleen uskollinen. Kotioloissa koira käyttäytyy rauhallisesti ja tarvitsee myös omaa tilaa. Länsisiperianlaika on erittäin ihmisystävällinen, minkä vuoksi se soveltuu hyvin lapsiperheeseen. Vieraita kohtaan koira on valpas ja itsevarma, mutta suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin avoimesti.

Länsisiperianlaikalla on tarkat hyvin kehittyneet aistit, erinomainen suunnistusvaisto ja vahva riistavietti. Se on nopea liikkeissään ja reaktioissaan. Sen haukkuääni on kuuluva ja soinnikas. Se ilmoittaa haukullaan riistalajin ja tapahtumien etenemisen. Nämä edellä mainitut ominaisuudet yhdessä fyysisten ominaisuuksien kanssa tekevät siitä erinomaisen metsästyskoiran. Länsisiperianlaika omaa ideaaliominaisuudet pärjätäkseen Suomen vaativissa metsästysoloissa: se on kestävä, nopea lumessa ja vaihtelevassa maastossa ja se pärjää turkkinsa ansiosta myös kylmässä säässä. Länsisiperianlaikaa voikin pitää ympärivuotisesti ulkokoirana Suomen oloissa, mutta se soveltuu myös sisäkoiraksi.

Alkuperä

Länsisiperianlaika tajikistanilaisessa postimerkissä.

Arkeologit ovat löytäneet Karjalasta ja Länsi-Siperiasta kalliopiirroksia, joissa kuvataan pystykorvaisia laikojen esi-isiä metsästämässä karhuja ja hirviä. Rodun alkuperä sijoittuu Uralin, Länsi- ja Keski-Siperian metsäalueille, jossa se on jalostunut mansien ja hantien ammattimetsästäjien käyttämistä pystykorvaisista koirista. Hantien koiria kutsuttiin ostjakkilaikoiksi ja mansien koirat olivat vogulilaikoja. Ensimmäinen rotumääritelmä länsisiperianlaikalle on 1920-luvulta. Vuonna 1928 joukko laikaharrastajia perustivat moskovalaisen laikajaoston. Tämän myötä alkoi laikojen jalostustyö Moskovassa. Vuonna 1947 esitettiin uusi määritelmä laikaroduille ja läheistä sukua olevat hantien ja mansien laikat yhdistettiin yhdeksi roduksi. Jalostustoiminta oli aluksi hidasta, mutta sodan jälkeen 1950-luvulla toiminta muuttui määrätietoisemmaksi, ja rotu kehittyi nykymuotoonsa.

Länsisiperianlaika on Venäjän yleisin metsästyskoirarotu, ja niitä on Venäjällä noin 60 prosenttia kaikista laikoista. Vuoden 2004 tiedon mukaan Venäjällä on arviolta yli 40 000 länsisiperianlaikaa. Perusta Suomen länsisiperianlaikakannalle rakennettiin pitkälti 1980-luvulla. Vuonna 1979 rekisteröitiin ensimmäiset 45 länsisiperianlaikaa. Korkeimmillaan rekisteröinnit ovat olleet vuonna 1986, jolloin rekisteröintimäärä oli 185 koiraa.

Suomessa länsisiperianlaikoja on rekisteröity yhteensä 3 720, ja vuonna 2018 niitä rekisteröitiin 60.

Käyttötarkoitus

Länsisiperianlaikaa voi pitää kaiken riistan koirana. Kotimaassaan Venäjällä sitä käytetään noin 40 eri riistalajin metsästyksessä aina oravasta lähtien. Suomessa rodun päämetsästyskohde on hirvi, mutta sitä käytetään myös karhun, kanalintujen, ahman, ilveksen sekä näädän ja muiden pienpetojen metsästyksessä. Länsisiperianlaikan käyttöominaisuuksiin kuuluu myös sorsan nouto. Se soveltuu hyvin vesilintujahtiin vettä pelkäämättömän luonteensa ansiosta. Luontaisten taipumustensa takia rotu sopii myös jäljestykseen sekä muuhun aktiiviseen liikuntaan. Rodun jalostuksessa painotetaan metsästysominaisuuksia ulkonäköä unohtamatta.

Rodun nykytilanne Suomessa

Länsisiperianlaika on säilynyt terveenä. Sillä ei ole perinnöllisiä sairauksia. Rotua käytetään kaiken riistan metsästykseen. Jalostuksessa painotetaan käyttölinjaisuutta, mutta rotumääritelmän mukainen ulkonäkö, rakenne, hyvä terveys ja tasapainoinen luonne ovat myös tärkeitä ominaisuuksia. Sukusiitosprosentti pidetään alhaisena. Rodun kannalta kuitenkin tärkeimpänä pidetään metsästysominaisuuksien säilymistä ja kehittymistä. Nykyinen länsisiperianlaikan kanta on ulkomuodoltaan vakiintunut ja rotumääritelmän mukainen. Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet viime vuodet alle sata koiraa vuodessa. Kymmenen viime vuoden keskiarvo on 84 rekisteröityä koiraa vuodessa. Vuonna 2013 rekisteröitiin 61 länsisiperianlaikaa.

Rotujärjestö

Suomen Laikayhdistys ry. perustettiin vuonna 1981. Vuonna 1989 hyväksyttiin laikoille oma rotujärjestö Suomen Laikajärjestö, Finska Laikaklubben r.y., joka julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Laika-lehteä sekä vuosikirjan koe- ja näyttelytuloksista. Suomen Laikajärjestö on jakautunut kolmeen jaostoon (länsisiperianlaika-, itäsiperianlaika- ja venäläis-eurooppalainen laika –jaosto). Rotukohtaiset jaostot edistävät rotujen tavoitteellista ja eettistä jalostustoimintaa, ja ne vastaavat käytännön neuvonnasta kentällä. Laikajärjestön tekemä jalostustyö Suomessa pyrkii säilyttämään laikojen monikäyttöisyyden, koulutettavuuden, liikkuvuuden, terveyden ja geenikannan vastaamaan nykyistä metsästyskäytäntöä Suomessa. Länsisiperianlaikan uhkakuvana pidetään sitä, että metsästyskoiraominaisuudet kärsivät, mikäli jalostusta ohjataan näyttelylinjan suuntaan.

Lähteet

• Suomen kennelliitto, rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Laikajärjestö:Länsisiperianlaika
• Laika Breeds of Russia: Vladimir Beregovoy
• Länsisiperianlaikan rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2013-2017 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta länsisiperianlaika Wikimedia Commonsissa