Venäjän varjolaivasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjän varjolaivastolla tarkoitetaan Venäjän öljynkuljetuksille tarkoitettuja tankkereita, jotka ovat alkaneet toimia Venäjän hyökkäyssodan takia pakotteiden alaisten maiden ulkopuolisten maiden lipun alla.[1]

Varjolaivaston alusten omistussuhteita häivytetään ja ne osallistuvat pakotteiden alaisen öljyn kuljettamiseen.[1]

Venäjän varjolaivaston alukset eivät ole useinkaan venäläisomistuksessa. Jos venäläiset omistavat ne, niiden kytkös Venäjään on pyritty peittämään. Kyse on pikemminkin Venäjän hyödyntämästä länsimaiden ulkopuolella toimivasta yhtiöverkostosta.[1]

Vuoden 2024 alussa arvioitiin, että Venäjän öljysatamista rahdattiin raakaöljyä muun muassa Gabonin, Kamerunin, Marshallinsaarten, Cookinsaarten ja Liberian lipun alla kulkevilla tankkereilla.[2]

Ukrainan sodan seuraus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän varjotankkerilaivastoa kutsutaan myös "harmaaksi" tai "pimeäksi" laivastoksi laivojen toimintatavasta riippuen. Sen äkillinen ilmaantuminen on aiheuttanut sekaannusta alalla, kun satamat, tavaroiden kauppiaat ja muut osapuolet pyrkivät päättämään, minkä alusten kanssa ne voivat laillisesti työskennellä ja minkä eivät.[3]

Merenkulun riskienhallinnan konsulttiyrityksen Windwardin mukaan harmaa laivasto on seurausta Venäjän öljyn salakuljetuksesta. ”Harmaa laivasto on täysin uusi ilmiö, joka on kehittynyt Venäjän sodan myötä. Ulkomaisia yrityksiä on perustettu nopeasti sodan syttymisen jälkeen hämärtämään alusten alkuperää ja omistajuutta ja näyttämään lainkuuliailta.”[3]

Yhä useampien asiantuntijoiden mukaan laajempi määritelmä kuvastaisi Venäjän käyttämiä useita keinoja kiertää pakotteet ja toisi esiin näihin toimintoihin liittyvät mahdolliset riskit. Tämä kattaa kaikki länsimaisten vakuutusten ulkopuolella olevat ja EU:n/G7+-maiden ulkopuolisten yritysten omistamat alukset.[4]

Pakotteiden kiertämiseksi Venäjän varjolaivasto käyttää hyväkseen mukavuuslippuja ja monimutkaisia omistus- ja hallintorakenteita, sekä soveltaa erilaisia taktiikoita lastin alkuperän salaamiseksi. Niitä ovat alusten väliset siirrot, automaattisen tunnistusjärjestelmän AISin pimennykset, väärät sijaintitiedot, vääristelty data sekä muut harhaanjohtavat tai jopa laittomat keinot. Varjolaivasto sekä vahvistaa Venäjän sotakassaa, että aiheuttaa merkittäviä ympäristö-, meriturvallisuus- ja turvallisuusriskejä, koska se koostuu kasvavasta määrästä vanhoja ja huonosti huollettuja aluksia, jotka toimivat sääntöjä noudattamatta.[4]

Venäjän energiasektoriin erikoistunut tutkija arvioi, että Venäjän öljyvientiä palvelevaan varjolaivastoon kuuluu noin 250 alusta.[1]

Riski ympäristölle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2024 uutisoitiin, että SVT löysi kuukausien ajan Gotlannin edustalla toimineen öljytankkerin, josta käsin on pumpattu polttoainetta Venäjän varjolaivastoon. Kahden kuukauden aikana jäljitettiin avoimista lähteistä 56 tankkausoperaatiota, joista 52 liittyi aluksiin, jotka olivat joko tulossa tai menossa Venäjälle. [5]

Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n pääsihteeri Arsenio Domínguez vieraili Suomessa helmikuussa 2024, jolloin hän tapasi Suomen meriliikenteen ja merellisten asioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä. Keskustelun aiheina oli muun muassa varjolaivaston kasvu maailman merillä.[6]

Vanha kalusto Itämerellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän aloittaman Ukrainan hyökkäyssodan takia länsimaiset yhtiöt eivät enää kuljeta venäläis­öljyä. Suomenlahdella Venäjän öljyä kuljettavat entistä vanhemmat alukset, joista osa ei ole koskaan aikaisemmin seilannut vaikeasti navigoitavalla reitillä.[7] Lokakuussa 2023 Ylen artikkelissa arvioitiin, että venäläisiä öljylasteja kuljettavia tankkereita on ainakin 1 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 2 000. Varjolaivaston tankkereiden kunnosta ei tiedetä juuri mitään. Noin puolet tankkereista arvioidaan olevan yli 20 vuotta vanhoja. Tankkerin iässä 20 vuotta yleensä tarkoittaa, että laivan seuraava osoite on romuttamo.[8]

Vanhemmassa kalustossa jopa runko voi pahimmillaan pettää, mutta useammin laivan ohjausjärjestelmiin tai koneistukseen tulee ongelmia, jolloin alus voi ajautua matalikolle. Myöskään liikaan huoleen ei ole syytä, koska merenkulun turvallisuus on kohentunut, ja öljyonnettomuudet ovat käyneet harvinaisiksi. Itämerellä turvallisuutta parantaa hyvin toimiva valvonta, ja meriliikenteen ohjauskeskus estää vuosittain useita karilleajoja seuraamalla Itämerellä seilaavien alusten reittejä.[8]

Uhkat ja parkkeeraus Suomenlahdella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahti on matala ja kapea, ja siihen nähden liikennemäärät ovat suuria.[9] Suomenlahden merenkulun turvallisuustilanteesta oltiin huolissaan varsinkin talvella 2023-2024, kun suurin osa merestä jäätyi.[10]

Suomenlahdella öljytankkerit parkkeeraavat Viron talousvyöhykkeellä aluevesien tuntumassa Naissaaren länsipuolella ja Vaindloon majakkasaaren luoteispuolella. Ne jonottavat pääsyä Venäjän öljysatamiin, Koivistoon eli Primorskiin tai Laukaansuuhun eli Ust-Lugaan. Viron infrastuktuuriministeri Vladimir Svetin mukaan ne ovat enimmäkseen laivoja, joiden vakuutukset tai kunto eivät vastaa nykyaikaisia ympäristövaatimuksia. Svet sanoi marraskuussa 2024, että ne rikkovat pakotteita, ruokkivat Putinin hallintoa ja auttavat tukemaan Venäjän sotaa Ukrainassa. Monet näistä aluksista kuuluvat varjolaivastoon.[11]

Viron viranomaiset ovat kesäkuusta 2024 alkaen tehneet pistotarkastuksia niille aluksille, joiden kapteenit ovat antaneet luvan kiivetä kannelle merellä Viron talousvyöhykkeellä.[11]

Epäilyttäviä viestintävälineitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin merivoimat raportoi huhtikuussa 2024, että varjolaivastoon liittyy myös se, että useat aluksista on varustettu viestintävälineillä, joita tavalliset kauppa-alukset eivät milloinkaan tarvitse. Venäjän varjolaivasto näyttää toimivan myös vakoilulaivastona. Laivaston kontra-amiraali Ewa Skoog Haslum sanoi Ruotsissa havaitun, kuinka merellä liikkuvilla on joskus ylimääräisiä tavoitteita toiminnassaan. Hänen mukaansa alukset voivat olla osa Venäjän hybriditoimintaa Itämerellä. Varjolaivaston alukset ovat olleet kiinnostuneita tarkkailemaan Gotlannin saarta, jossa Ruotsi on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan jännitteiden kiristyessä Itämerellä.[12]

Lokakuussa 2024 Euroopan parlamentissa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka tavoitteena on rajoittaa Venäjän mahdollisuuksia käyttää varjolaivastoaan. Sen mukaan Venäjä voi käyttää aluksia hybridioperaatioihin EU:n jäsenvaltioita vastaan.[12]

EU:n pakotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n komission 24. kesäkuuta 2024 julkituoman pakotepaketin mukaan pakotelistalle asetettiin 27 alusta. Ne ovat komission mukaan todistetusti osallistuneet pakotteiden kiertämiseen tai laittoman lastin kuljettamiseen. Komission arvion mukaan koko Venäjän varjolaivastoon kuuluu noin 400 alusta. Pakotepäätös tarkoittaa, että EU kieltää eurooppalaisia yhtiöitä tarjoamasta palveluita näille aluksille. Vain luotsauspalveluiden tarjoaminen on turvallisuussyistä sallittu jatkossakin.[13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Pakotteet | HS seurasi tankkeria, jollaisilla Venäjä kiertää öljypakotteita – Kreikan edustalla se katosi, ja syy valkeni hetken kuluttua Helsingin Sanomat. 9.4.2024. Viitattu 9.4.2024.
  2. ↑ Yle pääsi mukaan lennolle, joka tallensi venäläisten vaarallisen öljyrallin Suomenlahdella Yle Uutiset. 30.1.2024. Viitattu 9.4.2024.
  3. ↑ a b Russia’s shadow tanker fleet runs into trouble | Lowy Institute www.lowyinstitute.org. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Caprile, Anna ja Leclerc, Gabija: Russia's 'shadow fleet': Bringing the threat to light Brefing. marraskuu 2024. EPRS, European Parliamentary Research Service.
  5. ↑ SVT: Näin Venäjän varjolaivastoa tankataan Itämerellä Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 9.4.2024.
  6. ↑ Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteeri vierailee Suomessa Valtioneuvosto. 27.2.2024. Viitattu 10.4.2024.
  7. ↑ Öljyonnettomuus | Venäjän ”varjolaivasto” seilaa nyt Suomenlahdella – Tällainen olisi ”pahin painajainen” Helsingin Sanomat. 18.4.2024. Viitattu 18.4.2024.
  8. ↑ a b Suomenlahdella seilaa rapistuvien öljytankkereiden ”varjolaivasto” – Näin Venäjä oppi kiertämään pakotteita Yle Uutiset. 17.10.2023. Viitattu 9.4.2024.
  9. ↑ Risto Luodonpää: "Ympäristövahingon riski on kohonnut" – Suomenlahden merivartiosto huolestunut Venäjän varjolaivastosta Suomenmaa.fi. 4.2.2023. Viitattu 9.4.2024.
  10. ↑ Oljytankkerit Suomenlahdella | Uutisvideot | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 9.4.2024.
  11. ↑ a b HS Virossa | Viron edustalle on pakkautunut Venäjän varjolaivaston suma: ”Ei kannata tehdä mitään ilman Suomea” Helsingin Sanomat. 20.11.2024. Viitattu 24.11.2024.
  12. ↑ a b Putinin varjolaivat ovat alkaneet käyttäytyä entistä epäilyttävämmin www.iltalehti.fi. Viitattu 24.11.2024.
  13. ↑ Pakotteet | EU iskee Venäjän öljyvientiin: pakotteita varjolaivastolle ja valtion suurimmalle varustamolle Helsingin Sanomat. 24.6.2024. Viitattu 24.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_varjolaivasto&oldid=22848064”