Velipuolikuu
| Velipuolikuu | |
|---|---|
.jpg) Sarjan tunnusteksti (jakso 2) |
|
| Tyyli | sketsisarja |
| Kestoaika | noin 30 minuuttia |
| Pääosissa |
Pirjo Bergström Kari Heiskanen Esko Hukkanen Seija Kareinen Eeva Litmanen Pirkka-Pekka Petelius Robin Relander Niko Saarela |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Yle TV1, Yle Teema, Yle TV2 |
| Esitetty | 24. syyskuuta 1983 – 2. kesäkuuta 1984 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 14 + 1 erikoisjakso |
| Tunnuskappale | Muistan sua Elaine (lopputekstimusiikki normaalijaksoissa) |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Kari Kyrönseppä |
| Käsikirjoittaja(t) |
Kari Heiskanen Heimo Holopainen Kari Kyrönseppä Pirkka-Pekka Petelius |
| Lavastaja(t) | Satu-Marja Nygren |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yle Viihdetoimitus |
| Seuraaja | Mutapainin ystävät |
| Palkinnot | |
| Voitetut |
Venla (1984) (kunniamaininta) Venla (1985) (kunniamaininta) Montreux'n Kultainen ruusu: hopeasija (1984) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Velipuolikuu on suomalainen vuosina 1983–1984 valmistunut Yleisradion tuottama sketsiviihdesarja.[1] Sarjaan valmistui yhteensä 14 normaalia jaksoa, ja yksi erikoisjakso nimeltään "Raw War", joka osallistui vuoden 1984 Montreux’n Kultainen ruusu -televisiokilpailuun.[2]
Sarjan suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 1982 Yle TV1:n ohjaaja Kari Kyrönseppä oli katsomassa Ryhmäteatterin kesäteatterinäytelmää "Impi vaarassa" Suomenlinnassa, muttei juuri innostunut näkemästään.[2] Kyrönseppä kuitenkin kiinnitti huomiota sivuroolissa olevaan Pirkka-Pekka Peteliukseen, joka touhusi omiaan varsinaisen juonen ohessa.[2]
Kyrönseppä oli kotvan pohtinut Yle TV1:lle uudenlaista viihdesarjaa, ja tiedusteli Peteliuksen halukkuuttaa lähteä sarjan tekoon mukaan.[2] Petelius on muistellut jälkeenpäin, että se oli "ihan häkellyttävä tarjous".[2] Kaksikko alkoi tavata toisiaan, ja alkoivat kehittämään ohjelmaideaa. Lopulta päätettiin televisiosarjan muodoksi sketsisarja.[2] Sarjaan suunniteltiin sekuntimkellotarkka ohjelmarunko, jonka sisään laadittiin erilliset osiot, jotka olivat tunteiden dramaturgia, hulvattomat hauskeet, verbaali hauskuus ja parodia.[2] Kyrönseppä rekrytoi Peteliuksen lisäksi käsikirjoittajien tiimiin täydennykseksi Heimo Holopaisen ja Kari Heiskasen.[2]
Tekijät eivät miettineet sarjalle ensisijaista kohderyhmää.[3] Kyrönsepän mukaan sarjan alettua yhdeksi avainjoukoksi katsojakunnassa muodostuivat koululaiset.[3] Hänen mukaan ”jos ne puhuvat maanantaina välitunnilla innoissaan sarjasta, niin sitten ollaan oikeassa suunnassa.”[3]
Sarjan näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ryhmäteatterissa näytellyt Kari Heiskanen päätyi Velipuolikuuhun, kun Pirkka-Pekka Petelius oli itse tiedustellut häntä sarjan tekoon.[2] Sarjaan sopivien naisnäyttelijöiden saanti tuotti alussa vaikeuksia, mutta saivat mukaan Eeva Litmasen.[3] Esko Hukkasesta saatiin pääparille Heiskaselle ja Peteliukselle tasapainoitteleva vanhemman sukupolven näyttelijä.[3] Hukkasen jäljittelevä arkikulaatio toi Velipuolikuuhun sen kaipaaman lisämausteen.[3] Muut sarjan näyttelijät olivat Pirjo Bergström (jaksot 1–4), Seija Kareinen[4] (jaksosta 5 eteenpäin), Robin Relander[5] ja vielä tuolloin näyttelijän uraa vasta aloittava näyttelijä Erkki Saarelan poika Niko Saarela[6].
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petelius muistelee, että kuuden ensimmäisen jakson jälkeen saatu palaute oli ”pelkkää haukkumista”.[3] Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava arvosteli ohjelmaan useaan otteeseen ensiesityksen aikaan. Muun muassa sarjan ensimmäisen jakson ensiesityspäivänä julkaistussa artikkelissa Kajava kirjoitti, että "Velipuolikuu ei häikäise ensitulemisellaan".[7] Kyrönsepän mukaan sketsit eivät niinkään herättäneet ärtymystä, vaan yleistä kohellusta pidettiin mauttomana.[8] Kyrönseppä sai jopa tappouhkauksen erään kunnan nimismieheltä.[8] Peteliuksen mukaan katsojien ja kriitikoiden suhtauminen muuttui kuuden ensimmäisen jakson jälkeen kertaheitolla ja yllättäen. Petelius toteaakin, että ”jaksojen rakenne rupesi varmaan toimimaan”.[8]
Sarjan suosion myötä sama käsikirjoittajajoukko teki Yleisradiolle uuden sketsisarjan Mutapainin ystävät, joka erottui Velipuolikuusta siten, että se sisälsi enemmän mustaa huumoria viljeleviä sketsejä.[9]
Erikoisjakso Raw War
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Velipuolikuuhun tehtiin erikoisjakso nimeltä Raw War (tunnetaan myös nimellä The Military Might of Independent Finland meets the Enemy[10]). Jakso osallistui vuoden 1984 Montreux’n Kultainen ruusu -televisiokilpailuun.[11] Yle TV1:n silloisen Viihdetoimituksen ohjelmapäällikön Heikki Seppälän arvion mukaan tuomaristoon vetosi ohjelmassa se, että "siinä oli ajatussa, eikä se ollut pelkkää ajankäyttöä", sekä lisäksi "ohjelma oli onnistuttu tekemään niin, että viihdyttävyyttä ei tapettu".[11]
Erikoisjakso parodioi sotaa ja Suomen armeijaa: "Pienestä vahingonlaukauksesta kasvaa mekkala, jonka seurauksena Suomesta kasvaa maailman valta, ja kielestämme tehdään maailmankieli".[11] Jaksossa puhutaan pääosin englannin kielellä[10], mutta muutamissa kohtauksissa puhutaan myös suomea.
Esitysajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarja esitettiin ensimmäisen kerran vuosina 1983–1984. 11. joulukuuta 1984 esitettiin Isovelipuolikuu-niminen koosteohjelma, joka sisälsi sarjan parhaita sketsejä ja musiikkiesityksiä.[12] Koosteohjelmasta julkaistiin Yle Tallennemyynnin vuonna 1999 kirjastotallenne.[13]
Uusinnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarja esitettiin uusintana ensimmäisen kerran kesällä 1986.[14][15] Ensimmäisellä uusintakerralla ei esitetty sarjan ensimmäistä osaa ohjaaja Kari Kyrönsepän päätöksestä, koska koki sen alun pitäenkin huonona.[15] Toisen kerran sarja esitettiin uusintana kesä-elokuussa 1994, jolloin sarjasta esitettiin 11 jaksoa.[16] Tällä esityskerralta ei esitetty muun muassa ensimmäistä ja toista osaa.[16] Kolmas uusinta sarjasta esitettiin vuonna 2003, jolloin sarjan sketsejä oli koostettu ohjaaja Kyrönsepän tekemään yhdeksään koostejaksoon.[17] Ohjaaja Kyrönsepän mukaan koostejaksoihin ei sisälletty sketsejä, jotka eivät alun pitäenkään toimineet.[18] Viimeisimmän kerran sarjaa on esittänyt uusintana Yle TV2.[12]
Esityspäivämäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jakso | Ensiesitys |
|---|---|
| 1. | 24.9.1983 |
| 2. | 08.10.1983 |
| 3. | 22.10.1983 |
| 4. | 05.11.1983 |
| 5. | 19.11.1983 |
| 6. | 03.12.1983 |
| 7. | 14.01.1984 |
| 8. | 28.01.1984 |
| 9. | 25.02.1984 |
| 10. | 10.03.1984 |
| 11. | 24.03.1984 |
| 12. | 07.04.1984 |
| 13. | 21.04.1984 |
| 14. | 19.05.1984 |
| 15. | 02.06.1984 |
| Isovelipuolikuu | 11.12.1984 |
Vuoden 2003 uusintakoostejaksot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jakso | Esityspäivämäärä |
|---|---|
| 1. | 10.10.2003 |
| 2. | 24.10.2003 |
| 3. | 31.10.2003 |
| 4. | 07.11.2003 |
| 5. | 14.11.2003 |
| 6. | 21.11.2003 |
| 7. | 28.11.2003 |
| 8. | 5.12.2003 |
| 9. | 12.12.2003 |
Sarjan sketsit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan sketsit yhdistivät absurdin huumorin turvalliseen perinneviihteeseen.[2] Tekijät pyrkivät ja pääsivät eroon suomalaisen sketsiperinteen helmasynnistä, alleviivaavasta huumorin selittelystä.[2] Velipuolikuu erottui muista sen aikaisista sketsisarjoista siten, että sketsit olivat usein lyhyitä ja erilaisia, kun taas muissa sarjoissa ne olivat yleensä liian pitkiä.[2]
Alkuvitsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisen jakson alussa on useimmiten Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä juonto, jossa hän kertoo alkuvitsin.[19]
Balle Ramstedts Pannkaka-show
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balle Ramstedt on ruotsinkielinen pelle-esiintyjä, joka kertoilee erilaisia puujalkavitsejä, ja haastattelee vieraita. Sketsit loppuvat lähinnä vieraan nöyryyttämiseen esimerkiksi piikillä takapuoleen tökkimällä tai heittämällä kakku naamaan. Petelius kertoo hahmon syntyneen riikinruotsalaisesta hokemasta ”God fredagafton mina damer och herrar”.[20]
Eestiläiset televisiomainokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virolaisia televisiomainoksia parodioivissa sketseissä Kari Heiskanen puhuu "itse keksittyä" viron kieltä, jossa mainostaa muun muuassa Raivola -rysapöksyjä.[20]
Fakiiri Kronblom
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvun lastenohjelmassa Sirkus Papukaija esiintyneestä Fakiiri Kronblomia parodioiva monologia sisältävä sketsi. Taikatemppu, josta Kronblom koittaa taikoa taskustaan punaisen neilikan, ei onnistu millään.[21] Sketsissä Kronblom hokee alkuperäisessäkin Sirkus Papukaija -ohjelmassa tunnettua hokemaa Suolaa, suolaa, enempi suolaa useaan otteeseen.[21]
Fylli-täti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fylli-täti on parodia Kylli Kosken pitämistä satuohjelmista. Fylli piirtelee fläppitaululle tussilla, ja kertoilee samalla kaksimielistä tarinaa.[22]
Kaikkitietävä autonkorjaaja Toni Piirainen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toni Piirainen on autonkorjaaja, jonka erikoispiirteenä on kaiken maailman asioiden tietäminen.[23] Hän on toiminut autonkorjaajan töiden lisäksi Eduskuntatalon talonmiehenä. Kyseiset sketsit olivat Kari Heiskasen ensimmäisiä kirjoittamia sketsejä.[23]
Pontsan perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä Pontsan perhe-sketsissä perhe ollaan viettämässä kahvihetkeä, kunnes perheen pojan Arvin vaimo pyytää miestään viemään laskiämpärin ulos mennessään.[20] Kommunikointi tuottaa ongelmia kahvipöydässä.[20] Keskustelun lopuksi vaimo päättää viedä ämpärin itse ulos.[20] Toisessa sketsissä selvitetään tilannetta, jossa Arvi on sekaantunut eläimeen, potsiin eli porsaaseen.[20] Samoja harrastuksia harrastanee Arvin isäkin, ja koittaa puolustella poikansa harrastusta.[20]
Pääsiäishanukas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sketsissä näytetään miten muinaissuomalainen pääsiäisenä syötävä perinneruoka valmistetaan.[24]
Petelius ja Heiskanen saivat idean sketsin tekoon sarjan kuvausten lounastauolla. He päättivät valmistuttaa ”helvetinmoisen” taikinan, jonka sisään leivotaan ihminen. Heiskanen teki kuvauksissa kaikkensa saadakseen Peteliuksen nauramaan. Hän hetkuili hanuna vielä taikinan allakin, jotta Peteliuksen pokka pettäisi. Petelius on kertonut, että ruokalajin nimi juontui Ryhmäteatterin viljellystä sanaleikistä. Kari Heiskanen on todennut, että kyseinen sketsi on ollut hänen uransa näkyvin, selkein ja hienoin teos.[24]
Muita sarjan sketsejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Billy Parabellumin haastattelu ("Hirveetä kattoo")
- Erilaiset mäkihyppytyylit
- Fratellin veljekset
- Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo
- Juha Mieto
- Kuitunen ja Piippo
- Kiinteistömyyjä
- Mikä Venytin (MTV:n kuuluttajasta Mika Jenyttimestä tehty parodia)
- Monitoimimies Ilpo
- Mummot
- Partiolaiset
- Papualaisooppera
- Pummi työelämässä
- Pölynimurikauppias
- Rippikoulussa
- Suomalaiset saunojat
- Suuri suomalainen
- Tietoiskut
- Todella pieleen mennyt nukketeatteriesitys
- Vitsejä kertovat tanssijat (parodia Ilkamat -ohjelmasta[7])
Sarjan musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan jokaisessa jaksossa esitettiin Pirkka-Pekka Peteliuksen laulamana 1920- ja 1930-luvun haitarijatsisävelmiä, joihin Pedro Hietanen oli tehnyt uudet sovitukset.[2] Jokaisen jakson (lukuunottamatta Raw War -erikoisohjelmaa) lopputekstien aikaan esitettiin kappale Muistan sua Elaine[2], joka muodostui Velipuolikuun tunnussävelmäksi.[25]
Sarjan kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jakso | Musiikkiesityksen nimi | Esittäjät & esiintyjät musiikkiesityksessä |
|---|---|---|
| 1. | Tico tico | Pirkka-Pekka Petelius |
| 2. | Varkain vattupensaiden taa | Pirkka-Pekka Petelius & Pirjo Bergström |
| 3. | Tahiti | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen, Kari Heiskanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen) |
| 4. | Mustalainen soittaa | Pirkka-Pekka Petelius |
| 5. | Murtunut elämä | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen, Kari Heiskanen ja Seija Kareinen) |
| 6. | Danakil | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen, Kari Heiskanen, Robin Relander ja Seija Kareinen) |
| 7. | Isabell | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen) |
| 8. | Niilin rannalla | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Robin Relander ja Seija Kareinen) |
| 9. | Missä yösi vietitkään | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Seija Kareinen) |
| 10. | Kolme iloa | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Kari Heiskanen ja Robin Relander) |
| 11. | Bulu, bulu, bulu | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen ja Seija Kareinen) |
| 12. | Siperia | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Eeva Litmanen, Kari Heiskanen ja Seija Kareinen) |
| 13. | Abessinia | Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Robin Relander ja Seija Kareinen) |
| 14. | Yö Altailla Muistan sua Elaine |
Pirkka-Pekka Petelius (mukana myös Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Seija Kareinen ja Robin Relander) Pirkka-Pekka Petelius, Eeva Litmanen, Seija Kareinen, Robin Relander (mukana myös Kari Heiskanen) |
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2003 Pan Vision julkaisi Velipuolikuu -sarjan alkuperäiset jaksot DVD:nä ja kahtena VHS-kasettina.[26]
Vuonna 2014 Docendo-kustantamo julkaisi sarjaan liittyvän kirjan Velipuolikuun vetovoima – Pääsiäishanukkaan valmistus ja muita sketsiohjeita, jonka on kirjoittanut sarjan ohjaaja Kyrönseppä. Kirja sisältää muun muassa sarjan sketsien käsikirjoituksia ja sarjan tekijöiden kommentteja.[27][25]
Velipuolikuu on ollut vuodesta 2020 lähtien osana suoratoistopalvelu Yle Areenan valikoimaa.[28]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annala, Jukka: Toopelivisio. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sommar, Heidi: "Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään Yle Uutiset. 11.4.2017. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Annala 2006, s. 110
- ↑ a b c d e f g Annala 2006, s. 112
- ↑ Karisto, Ilkka: Koomikosta verokarhuksi : Seija Kareinen hauskuutti tv-katsojia sketsisarjassa Velipuolikuu : nyt hän taistelee harmaata taloutta vastaan veroviraston juristina. Helsingin Sanomien kuukausiliite, 5/2010.
- ↑ Tänään tv:ssä: Velipuolikuu teki näyttelijöistään koko kansan tuntemia tähtiä, mutta yksi heistä katosi julkisuudesta kokonaan – syy paljastui vasta vuosia myöhemmin Ilta-Sanomat. 8.3.2022. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Koskinen, Matti: Näyttelijä Niko Saarela kelpuuttaa ihailijoiden tarjoamat drinkit muttei keskustele heidän kanssaan (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 26.1.2014. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b Kajava, Jukka: Velipuolikuu ei häikäise ensitulemisellaan. Helsingin Sanomat, 24.9.1983, s. 49. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b c Annala 2006, s. 114
- ↑ Annala 2006, s. 119
- ↑ a b The Military Might of Independent Finland meets the Enemy Yle Areena. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b c Velipuolikuulle hopearuusu, Spedelle kunniamaininta. Helsingin Sanomat, 17.5.1984, s. 16. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ a b Velipuolikuu RITVA-tietokanta. Radio- ja televisioarkisto. Viitattu 19.6.2018.
- ↑ Isovelipuolikuu finna.fi. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Ylänen, Helena: Oodi Velipuolikuulle ja Mutapainin ystäville. Helsingin Sanomat, 3.5.1986, s. 17. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 27.2.2024.
- ↑ a b Möttölä, Marjatta: Armas Elaine pelaa luoksesi. Helsingin Sanomat, 7.6.1986, s. 53. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 27.2.2024.
- ↑ a b Kemppinen, Petri: Muistatteko nähneenne tätä?. Helsingin Sanomat, 7.6.1994, s. 43. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Virtanen, Leena: Velipuolikuu Helsingin Sanomat. 10.10.2003. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Velipuolikuu palaa tv-ruutuun Iltasanomat. 8.10.2003. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Kyrönseppä, Kari: Velipuolikuun vetovoima, s. 17. Jyväskylä: Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-086-8
- ↑ a b c d e f g Annala 2006, s. 116
- ↑ a b Matilainen, Ville: Velipuolikuu: Fakiiri Kronblom Yleisradio. 17.11.2014. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Annala 2006, s. 124
- ↑ a b Annala 2006, s. 117
- ↑ a b Annala 2006, s. 113
- ↑ a b STT: Velipuolikuu-sarja naurattaa 30 vuoden jälkeenkin – mutta miksi? Savon Sanomat. 29.10.2014. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ STT: Velipuolikuu julkaistaan dvd:nä ja videona (Tilaajille) hs.fi. 6.8.2003.
- ↑ Vehkasalo, Jussi: Velipuolikuu-kirja paljastaa: Näin syntyi pääsiäishanukas-sketsi turkulainen.fi. 9.9.2014. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ Matilainen, Ville: Velipuolikuu palasi Areenaan! Ainakin nämä seitsemän sketsiä sinun täytyy tietää kasarinaurattajasta Yleisradio. 26.3.2020. Viitattu 29.2.2024.