Juuso Ikonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juuso Ikonen
Henkilötiedot
Syntynyt3. tammikuuta 1995 (ikä 29)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Juice, Möli[1][2]
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 178 cm
Paino 83 kg
Seura
Seura HIFK
Sarja SM-liiga
Pelinumero 12
Pelaajaura
Pääsarjaura 2012–
Aik. seurat Blues (SML)
JYP (SML)
Kärpät (SML)
Djurgårdens IF (SHL)
Brynäs IF (SHL)
Hershey Bears (AHL)
HV71 (SHL)
HPK (SML)
Tappara (SML)
Ässät (SML)
KHL-varaus 21. varaus, 2012
Metallurg Novokuznetsk

Juuso Kristian Ikonen[3] (s. 3. tammikuuta 1995 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Helsingin IFK:ssa. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta Ikonen osaa pelata myös keskellä.[4] Hän laukoo oikealta.[5]

Ikonen aloitti uransa Bluesissa ja pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa tammikuussa 2012. Bluesista Ikonen siirtyi JYPin ja sieltä edelleen Kärppiin ennen siirtymistään ulkomaille kaudella 2016–2017. Hän pelasi Ruotsin SHL:ssä ja Pohjois-Amerikassa AHL:ää, kunnes palasi Suomeen HPK:hon vuonna 2020. Kaudella 2022–2023 hän voitti Suomen mestaruuden Tapparassa, josta hän siirtyi seuraavalla kaudella Ässiin.

Maajoukkuetasolla Ikonen on voittanut nuorten MM-kultaa vuonna 2014 ja alle 18-vuotiaiden pronssia 2013.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikonen on Espoon Jääklubin kasvatti, mutta hän pelasi viimeisimmät juniorivuotensa Espoo Bluesissa. Hän jakoi TPS:n Rasmus Kulmalan kanssa B-nuorten SM-sarjan kevään 2011 pudotuspelien pistepörssin voiton tehoilla 5+13=18, mikä oli sarjan 2000-luvun ennätys,[6] jonka rikkoi kuitenkin vuotta myöhemmin Ikosen joukkuetoverinakin pelannut Bluesin Janne Puhakka tehoilla 10+12=22.[7] Ikonen voitti kauden päätteeksi sekä B- että C-nuorten Suomen-mestaruuden. Hän pelasi myös yhden playoff-ottelun Bluesin A-nuorissa, jotka voittivat SM-hopeaa. Kaudella 2011–2012 Ikonen oli Bluesin A-nuorten toiseksi paras pistemies Ville Ahlgrenin kanssa tehtyään 32 runkosarjaottelussa tehot 20+21=41.[8] Hänet palkittiin A-nuorten SM-liigan syyskuun 2011 kuukauden nuorena pelaajana.[5]

Ikonen teki SM-liigadebyyttinsä 18. tammikuuta 2012 vieraissa Jokereita vastaan täytettyään pari viikkoa ennen ottelua 17 vuotta. Hänet merkittiin heti Bluesin ykkösketjuun Joakim Erikssonin ja Kristian Kuuselan viereen[9] ja hän sai jääaikaa 9.35 minuuttia. Ikonen teki ottelussa myös SM-liigauransa ensimmäisen tehopisteen syötettyään Miro Aaltosen liigauran avausmaalin.[10] Ottelu eteni aina voittomaalikilpailuun saakka, jossa Ikonen oli Bluesin aloittava laukaisija. Hän sai yrittää maalintekoa kahdesti, sillä ensimmäinen yritys uusittiin. Ikonen ei kuitenkaan onnistunut kummallakaan kerralla.[11] Hänen liigauransa avausmaali syntyi seuraavassa ottelussa 20. tammikuuta 2012 vieraissa Oulun Kärppiä vastaan. Ikosen osuma jäi ottelun voittomaaliksi ja hänet palkittiin Ilta-Sanomien yhden tähden tähtipelaajana.[12] Ikonen vakiinnutti loppukaudeksi paikkansa Bluesin liigajoukkueessa kiekollisessa roolissa. Hän teki SM-liigassa yhteensä 20 runkosarjaottelussa tehot 4+5=9 ja 15 playoff-ottelussa tehot 2+4=6.[5]

Toukokuussa 2012 Ikonen teki vuoden mittaisen SM-liigasopimuksen Bluesin kanssa.[13] Samassa kuussa 2012 KHL-seura Metallurg Novokuznetsk varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 21. pelaajana. Kausi 2012–2013 oli Ikoselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa ja se toi hänelle 57 runkosarjaottelussa tehot 13+13=26. Ikonen oli Bluesin toiseksi paras maalintekijä Tommi Huhtalan jälkeen.[14] Hän vahvisti myös seuran A-nuoria kevään 2013 pudotuspeleissä, joissa Ikonen jakoi koko sarjan syöttöpörssin voiton Ikonen jakoi kymmenellä syöttöpisteellään joukkuetoverinsa Nico Nybergin ja Lukon David Stachin kanssa.[15] Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-hopeaa.[5] Huhtikuussa 2013 Ikonen teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[16]

Ikonen oli Suomen suurimpia lupauksia NHL:n varaustilaisuuteen 2013 ja hänen odotettiin yleisesti tulevan Aleksander Barkovin, Rasmus Ristolaisen ja Artturi Lehkosen jälkeen varatuksi seuraavana suomalaispelaajana, mutta häntä ei yllättäen varattu lopulta ollenkaan.[17]

Lokakuussa 2013 Juuso Ikoselle tuli välirikko Bluesin valmentaja Jyrki Ahon kanssa, koska Aho ei ollut tyytyväinen Juuso Ikosen otteisiin ja hyllytti hänet yhden ottelun ajaksi. Bluesin hallituksen puheenjohtajan Martin Saarikankaan mukaan Juuso ei tullut tämän jälkeen enää harjoituksiin eikä peleihin.[18] Pian tämän jälkeen Bluesin junioreiden puheenjohtaja Heikki Kymäläinen julkaisi avoimen kirjeen, jossa kritisoi Bluesin liigaorganisaatiota Ikosen kohtelusta.[19] Kymäläisen mukaan Ikosta oli kaupattu tämän tietämättä muille joukkueille. Seuraavana päivänä Ikosen agentti kertoi medialle, että Ikonen ei aio enää pelata Bluesissa.[20] 5. marraskuuta Ikosen uutisoitiin siirtyneen loppukauden mittaisella sopimuksella JYPiin.[21] Hän pelasi joukkueessa isossa kiekollisessa roolissa, mutta onnistui kuitenkin maalinteossa vasta pudotuspeleissä, jolloin Ikonen nousi Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Jere Korkalaisen mukaan enemmän omalla tasolleen.[22] Huhtikuussa 2014 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen JYPin kanssa.[23] Kauden 2014–2015 päätteeksi Ikonen voitti SM-pronssia.[5]

Kaudeksi 2015–2016 Ikonen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Oulun Kärppiin, jota valmensi hänelle Bluesista tuttu Lauri Marjamäki.[24] Ikonen teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 9+30=39, joilla hän oli Kärppien paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Sebastian Ahon jälkeen.[25] Ikonen voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Hän voitti kauden aikana myös Mestarien liigan hopeaa.[5]

Kärpät ei käyttänyt Ikosen sopimuksessa ollutta optiota. Hän siirtyi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Djurgårdens IF:ään.[26] Liigan siirtorajan lähestyessä helmikuussa 2017 Ikonen siirtyi sieltä loppukaudeksi Brynäs IF:n riveihin.[27] Hän voitti kauden päätteeksi SHL-hopeaa.[5] Toukokuussa 2017 Ikonen teki Brynäsin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[28] Kaudella 2016–2017 Ikonen oli tehoilla 12+14=26 joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä Jacob Blomqvistin kanssa sekä sijoittui sisäisessä pistepörssissä neljänneksi. Pudotuspeleissä hän oli kolmella osumallaan Brynäsin paras maalintekijä Kevin Clarkin ja Jacob Blomqvistin kanssa. Mestarien liigassa Ikonen oli kuudella syöttöpisteellään Brynäsin paras syöttäjä Kevin Clarkin kanssa.[29]

Toukokuussa 2018 NHL-varaamaton Ikonen teki kaksivuotisen ja kaksisuuntaisen tulokassopimuksen Washington Capitalsin kanssa. Hänen kausipalkkansa NHL:n puolella oli 925 000 dollaria.[30][31] Syksyn harjoitusleirin päätteeksi seura lähetti Ikosen AHL-joukkue Hershey Bearsin vahvuuteen.[32] Hän pelasi siellä kokonaan kauden 2018–2019, jolloin Ikonen pelasi 54 runkosarjaottelua tehopistein 4+10=14. Kauden jälkeen, toukokuussa 2019 Capitals asetti hänet ehdottomalle siirtolistalle. Koska mikään toinen NHL-seura ei napannut Ikosta vuorokauden kuluessa, hänen sopimuksensa purettiin.[33]

Kaudeksi 2019–2020 Ikonen palasi SHL:ään ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella HV71:n riveihin.[34] Kauden jälkeen, heinäkuussa 2020 hänen sopimuksensa seuran kanssa purettiin yhteisymmärryksessä. HV71:n urheilutoimenjohtaja Johan Hultin mukaan seura ei pystynyt tarjoamaan Ikoselle sopivaa roolia.[35] Viisi päivää myöhemmin hänen vahvistettiin palaavan kaudeksi 2020–2021 SM-liigaan ja siirtyvän vuoden mittaisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhoon.[36] Ikonen jakoi tehoilla 13+24=37 joukkueen sisäisen pistepörssin neljännen sijan Jere Innalan kanssa.[37] Helmikuussa 2021 hän teki HPK:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[38] Kausi 2021–2022 Ikosella osoittautui tehojen valossa suureksi pettymykseksi,[39] sillä hän teki runkosarjassa vain 15 tehopistettä.

Lokakuussa 2022 Ikonen siirtyi kahden viikon mittaisella sopimuksella Tapparaan paikkaamaan joukkueen hyökkäyksen poissaoloja.[40] Joukkuetta valmensi hänelle maajoukkueista tuttu Jussi Tapola. Ikonen ehti pelata vain kaksi runkosarja- ja yhden Mestarien liigan ottelun, kunnes hänen lyhyt sopimuksensa päättyi ennenaikaisesti pelaamista estävän vamman vuoksi.[41] Ikosen vamma vaati leikkaushoitoa, mutta kuntouduttuaan tammikuussa 2023 Tappara tiedotti hänen palaavan joukkueeseen loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella.[42] Ikonen voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden. Hän voitti myös Mestarien liigan mestaruuden.[5]

Syyskuussa 2023 Ikonen siirtyi loppukauden 2023–2024 kattavalla sopimuksella Porin Ässiin.[43] Hän pelasi uransa 400. SM-liigaottelun Tapparaa vastaan 2. helmikuuta 2024.[44]

Ikonen siirtyi joulukuussa 2024 kuukauden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue HIFK:n riveihin.[45][46]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Ikonen A-maajoukkuedebyytissään 15. joulukuuta 2017 Channel One Cupissa.
Ikonen A-maajoukkuedebyytissään 15. joulukuuta 2017 Channel One Cupissa.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 2014 jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Venäjä 2013 jääkiekko

Ikonen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2015, joista ensimmäinen turnaus päättyi maailmanmestaruuteen. Vuotta aiemmin hän kuitenkin putosi MM-leiriryhmästä vuoden 2013 turnaukseen.[47] Hän on kuulunut ikäkausimaajoukkeissa myös Suomen kapteenistoon.[5]

Ikonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2012 ja 2013, joista jälkimmäinen turnaus päättyi pronssiin. Hänet palkittiin Sveitsiä vastaan pelatun puolivälieräottelun jälkeen Suomen parhaana pelaajana.[48] Ikonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2011,[5] jolloin hän jakoi Suomen sisäisen maalipörssin voiton Teuvo Teräväisen kanssa ja oli toiseksi paras pistemies hänen jälkeensä tehoilla 4+5=9. Ikonen jakoi myös joukkueensa sisäisen tehotilaston voiton Rasmus Ristolaisen kanssa lukemalla +7.[49]

Ikonen pelasi myös World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2011,[5] jolloin hän jakoi kolmella osumallaan Suomen sisäisen maalipörssin voiton Rasmus Kulmalan kanssa.[50] Ikonen palkittiin kauden päätteeksi alle 17-vuotiaiden maajoukkueen parhaana pelaajana Tuomo Ruutu -palkinnolla.[51]

Suomen A-maajoukkueessa Ikonen on pelannut 11 ottelua tehopistein 1+5=6.[52] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 15. joulukuuta 2017 Moskovan VTB-jääpalatsissa Etelä-Koreaa vastaan. Ikonen merkittiin Suomen kolmosketjun vasempaan laitaan vierelleen toinen A-maajoukkuedebytantti Mikael Ruohomaa sekä Lauri Korpikoski.[53] Hän teki ottelussa myös ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa ja sai syöttöpisteen oltuaan kakkossyöttäjänä Jyrki Jokipakan tekemään maaliin.[54] Suomen 4–1-voittoon päättynyt ottelu oli kaikkien aikojen ensimmäinen kohtaaminen Etelä-Koreaa vastaan jääkiekossa.[55] Ikonen putosi viimeistä joukossa Suomen MM-leiriryhmästä vuoden 2018 turnaukseen.[56]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikosen entisen seuran HPK:n urheilutoimenjohtaja Mika Toivola on kuvaillut häntä työteliääksi ja monipuoliseksi hyökkääjäksi, joka pystyy olemaan tehokas hyökkäyssuuntaan ja hyvä puolustussuuntaan.[36]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikosen pikkuveli Joni pelaa hyökkääjänä SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa ja hänellä Montreal Canadiensin NHL-varaus vuodelta 2017.[57] Veljesten isä Juha Ikonen pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yhteensä 335 SM-liigaottelua Kiekko-Espoossa/Bluesissa ja hän toimi Bluesin kapteenina kaudella 1998–1999. Juha pelasi myös kolme vuotta Ruotsissa sekä kuului Suomen MM-hopeaa voittaneeseen joukkueeseen vuonna 1998.[58] Myös heidän setänsä Jari Ikonen pelasi SM-liigaa puolustajana neljä ottelua Kiekko-Espoossa kaudella 1996–1997.[59] Veljesten isoisä on entinen juniorivalmentaja Jorma Ikonen.[60]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2010–2011 Blues A-SM 13 3 4 7 0 1 0 0 0 0
2011–2012 Blues A-SM 32 20 21 41 14 – – – – – U18 5 0 1 1 0
Blues SM-liiga 20 4 5 9 4 15 4 2 6 2
2012–2013 Blues A-SM – – – – – 10 3 10 13 0 U18 7 2 5 7 2
Blues SM-liiga 57 13 13 26 4 – – – – –
2013–2014 Blues SM-liiga 17 4 6 10 2 – – – – – JMM 7 1 2 3 0
JYP SM-liiga 34 0 8 8 4 3 1 1 2 0
2014–2015 JYP SM-liiga 50 12 13 25 4 12 0 6 6 2 JMM 5 1 2 3 0
2015–2016 Kärpät SM-liiga 55 9 30 39 8 13 2 6 8 0
2016–2017 Djurgårdens IF SHL 25 2 2 4 0 – – – – –
Brynäs IF SHL 11 1 6 7 0 20 7 5 12 0
2017–2018 Brynäs IF SHL 49 12 14 26 6 8 3 2 5 2
2018–2019 Hershey Bears AHL 54 4 10 14 6 – – – – –
2019–2020 HV71 SHL 52 7 10 17 6 – – – – –
2020–2021 HPK SM-liiga 57 13 24 37 18 – – – – –
2021–2022 HPK SM-liiga 55 7 8 15 6 2 0 0 0 0
2022–2023 Tappara SM-liiga 18 2 6 8 2 13 0 3 3 8 Kanada-malja
2023–2024 Ässät SM-liiga 49 6 13 19 6 – – – – –
9 kautta yhteensä SM-liiga 412 70 126 196 58 58 7 18 25 12
3 kautta yhteensä SHL 137 22 32 54 12 28 10 7 17 2
1 kausi yhteensä AHL 54 4 10 14 6 – – – – –

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lundberg, Mats: Ikosen puusta veistetty jääkiekkoilija. Sportpressen, 2.2.2013, 2013. vsk. Förlags Lindan Kustannus Oy Ab.
  2. ↑ Mennander, Pasi: Tunnistatko pelaajat Nuorten Leijonien lempinimien takaa? Tässä Kanada-pelin kentälliset lempinimillä! leijonat.fi. 10.10.2015. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 11.3.2016.
  3. ↑ Urheilukoulun talvilajien saapumiserä III/17 valittu maavoimat.fi. 14.3.2017. Puolustusvoimat. Viitattu 28.7.2017.
  4. ↑ MM-sankarit palaavat liigakaukaloon is.fi. 10.1.2014. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 20.1.2012.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Juuso Ikonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  6. ↑ Seppänen, Antti: BSM: Juuso Ikonen 2000-luvun ykkönen leijonat.fi. 28.3.2011. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 18.1.2012.
  7. ↑ Elite Prospects - U18 SM-sarja Stats All-time season eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Bluesin liigadebytantti kovaan paikkaan yle.fi. 18.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 28.7.2020.
  10. ↑ Blues päihitti Jokerit kolmannen kerran yle.fi. 18.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 28.7.2020.
  11. ↑ Koivunen, Tommi: Oikea numero 16 on täällä taas Jatkoaika.com. 18.1.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 19.1.2012.
  12. ↑ Bluesin suurlupaukselle avausmaali is.fi. 20.1.2012. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 20.1.2012.
  13. ↑ Arto Laatikainen palaa Espooseen – Blues julkisti joukkueensa Jatkoaika.com. 2.5.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.3.2013.
  14. ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2012-2013 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Blues-hyökkäys vankistui Jatkoaika.com. 8.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 13.4.2013.
  17. ↑ NHL:n varaustilaisuus 2013: Lehkonen putosi kakkoskierrokselle, Juuso Ikonen jäi ilman varausta Jatkoaika.com. 1.7.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 1.7.2013.
  18. ↑ Repo, Sirpa: Saarikangas puolustaa Bluesia: Emme ansaitse niskaamme vain paskaa lansivayla.fi. 7.11.2013. Etelä-Suomen Media Oy. Arkistoitu 10.11.2013. Viitattu 7.11.2013.
  19. ↑ Junioripäällikkö tylyttää Bluesia nuoren lupauksen kohtelusta HS.fi. 27.10.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.10.2013.
  20. ↑ Kova käänne Blues-kohussa: Ikonen lähtee varmasti is.fi. 28.10.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 28.10.2013.
  21. ↑ JYP vahvisti Juuso Ikosen siirron is.fi. 5.11.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 8.4.2024.
  22. ↑ Korkalainen, Jere: JYPin pelaaja-arvostelut 2013–2014 Jatkoaika.com. 18.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2014.
  23. ↑ JYP solmi kolme jatkosopimusta Jatkoaika.com. 9.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2014.
  24. ↑ Taitava Ikonen Kärppien haaviin Jatkoaika.com. 16.6.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.6.2015.
  25. ↑ Elite Prospects - Kärpät eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Juuso Ikonen siirtyy Ruotsiin Jatkoaika.com. 18.4.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.4.2016.
  27. ↑ Juuso Ikonen klar för Brynäs IF brynas.se. 8.2.2017. Brynäs AB. Viitattu 8.2.2017. (ruotsiksi)
  28. ↑ Mansson, Peter: Brynäs adderar två spelare brynas.se. 15.5.2017. Brynäs AB. Viitattu 12.4.2018. (ruotsiksi)
  29. ↑ Elite Prospects - Brynäs IF eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Capitals Sign Juuso Ikonen nhl.com/capitals. 2.5.2018. Washington Capitals. Viitattu 3.5.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Juuso Ikoselle yllättävä NHL-sopimus Jatkoaika.com. 3.5.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.5.2018.
  32. ↑ Caps have assigned Connor Hobbs, Juuso Ikonen, Lucas Johansen, Axel Jonsson-Fjallby, Tyler Lewington (waivers), Garrett Pilon, Michael Sgarbossa and Colby Williams to Hershey. twitter.com. 26.9.2018. Isabelle Khurshudyan. Viitattu 10.7.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Juuso Ikonen Clears Unconditional Waivers prohockeyrumours.com. 18.5.2019. Dierkes Information Services, Inc. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Kuisma, Lassi: NHL-seura ei tarjonnut peliaikaa - Juuso Ikonen palaa Ruotsiin iltalehti.fi. 15.7.2019. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 30.1.2023.
  35. ↑ Seppä, Lassi: Juuso Ikonen joutuu etsimään itselleen uuden työpaikan − SHL-seura ei pystynyt tarjoamaan sopivaa roolia Jatkoaika.com. 15.7.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.7.2020.
  36. ↑ a b HPK sopimuksiin Juuso Ikosen ja Daniel Lebedeffin kanssa hpk.fi. 27.7.2020. HPK Liiga Oy. Viitattu 27.7.2020.
  37. ↑ Elite Prospects - HPK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
  38. ↑ Silventoinen, Juho: HPK:lle neljä jatkosopimusta – Laurikainen jatkaa Hämeenlinnassa Jatkoaika.com. 24.2.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.2.2021.
  39. ↑ Peukut: Michael Joly rikkoi 50 tehopisteen rajapyykin hameensanomat.fi. 21.3.2022. Hämeen Media Oy. Viitattu 26.4.2022.
  40. ↑ Hurmerinta, Eero: Juuso Ikonen pätkäsopimuksella Tapparaan − kirvesrintojen mukana tiistaina CHL-ottelussa Jatkoaika.com. 10.10.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.10.2022.
  41. ↑ Juuso Ikosen pelit Tapparassa päättyvät ennenaikaisesti tappara.fi. 20.10.2022. Tamhockey Oy. Viitattu 21.10.2022.
  42. ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Juuso Ikonen loppukaudeksi Tapparaan aamulehti.fi. 30.1.2023. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 30.1.2023.
  43. ↑ Suomen mestaruutta keväällä juhlinut Juuso Ikonen Ässiin assat.com. 26.9.2023. HC Ässät Pori Oy. Arkistoitu 26.9.2023. Viitattu 26.9.2023.
  44. ↑ Juuso Ikonen 400. ottelussaan perjantaina SM-liiga. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  45. ↑ Kokenut Juuso Ikonen Try-outille HIFK:hon hifk.fi. 10.12.2024. Oy HIFK Hockey Ab. Viitattu 10.12.2024.
  46. ↑ Lehtinen, Lauri: Tapparan tuplamestari HIFK:hon Aamulehti. 10.12.2024. Viitattu 10.12.2024.
  47. ↑ Nuorissa Leijonissa harvennus – Ikosia ei nähdä kisoissa Jatkoaika.com. 21.12.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.3.2013.
  48. ↑ Best Player of the Game selected by the Team (pdf) stats.iihf.com. IIHF. Viitattu 28.4.2013. (englanniksi)
  49. ↑ Elite Prospects - Finland U18 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  50. ↑ Elite Prospects - Finland U17 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  51. ↑ Mennander, Pasi: Juuso Ikonen pokkasi Tuomo Ruutu -palkinnon leijonat.fi. 7.6.2012. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 27.10.2013.
  52. ↑ Tilanne 3.5.2018
  53. ↑ FIN - SOU (Line Up) stats.swehockey.se. 15.12.2017. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  54. ↑ FIN - SOU (4-1) stats.swehockey.se. 15.12.2017. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Marttinen, Mikko: Parinsadan lisenssipelaajan Etelä-Korea kohtaa Leijonat – maan tavoite olympialätkässä: kultamitali! is.fi. 11.12.2017. Jincheon: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.12.2017.
  56. ↑ Väänänen, Ville: Leijonien MM-joukkue nimetty – todellinen yllätysnimi Kärpistä mukana is.fi. 30.4.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.5.2021.
  57. ↑ Joni Ikonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  58. ↑ Juha Ikonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  59. ↑ Jari Ikonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  60. ↑ Leppänen, Marko: Joni Ikosen ura oli jo vaakalaudalla – nyt peli kulkee Pelicansissa liiga.fi. 30.4.2018. Lahti: Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 21.10.2022.
HIFK – SM-liiga

2 Martin (A) | 3 Knot | 4 Nykyri | 6 Sund | 8 Nurmi | 10 Vesalainen (A) | 11 Melart (C) | 12 Ikonen | 14 Manninen | 15 Somppi | 19 Lundell | 21 Lehterä (A) | 30 Taponen | 33 Kiviharju | 37 Vanhanen | 40 Lindbohm (A) | 43 Marleau | 45 Åsten | 46 Kuhta | 47 Komarov | 50 Eliáš | 54 Somervuori | 55 Piironen | 61 Jasu | 63 Mieho | 71 Mäkiaho | 76 Arkko | 77 Kodýtek | 78 Seppälä | 79 Hartikainen | 80 Pyyhtiä | 81 Pakarinen (A) | 82 Karjalainen | 83 Luhanka | 85 Jalasti | 88 Rask | 90 Vinni | 92 Hovinen | -- Kähkönen
Valmentajat Peltonen – Ojanen – Tilkanen – Lundell – Halttunen – Kuhta – Mali

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juuso_Ikonen&oldid=22889406”