Veikko Matilainen
| Veikko Matilainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1921 Kuopio |
| Kuollut | 11. huhtikuuta 2022 (101 vuotta) Vesanto |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | muovitehtailija |
| Puoliso | Sisko Matilainen (os. Karhu) |
| Lapset | Jaana Aalto |
Veikko Matilainen (5. huhtikuuta 1921 Kuopio – 11. huhtikuuta 2022 Vesanto[1]) oli suomalainen muovitehtailija ja toisen maailmansodan veteraani. Matilainen palveli koko jatkosodan ajan pioneeripataljoona 13. palveluksessa.[2] 100-vuotiaana Matilainen julkaisi jatkosodan aikana pitämistään päiväkirjoista ja rintamalla ottamistaan valokuvista koostetun kirjan Pioneerin päiväkirja (Vesannon Sotaveteraanit ry 2021), jonka Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto valitsi vuoden kirjaksi vuonna 2022.[3]
101-vuotiaaksi elänyt Matilainen oli useiden vuosien ajan kotikuntansa Vesannon vanhin mies.[4][1] Matilainen tunnettiin positiivisuudestaan ja jatkuvasta halustaan oppia uutta. Vielä yli 90-vuotiaanakin Matilainen oli päivittäin etäyhteydessä palvelukodissa asuneeseen puolisoonsa ja käytti sujuvasti verkkoa.[5]
Graafikko Jaana Aalto on Matilaisen tytär.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hytönen, Anu: Kiitollisena Pioneerin päiväkirja -projektista. Kotipihlaja toukokuu 2022, s. 10–11.
- ↑ a b Hytönen 2022.
- ↑ Mikkonen, Juha: Veteraaneille uusi sankariristi juhlan kunniaksi, Savon Sanomat 27.4.2012. Viitattu 21.3.2023.
- ↑ Sisä-Savo: Kunniaa Rautalammille ja Vesannolle – Rautalammin historiallinen yhdistys sekä Pioneerin päiväkirja palkittiin, 28.3.2022. Viitattu 20.3.2023.
- ↑ Seppo Tikkanen: Pitäjä, jossa ei ammuttu laukaustakaan – kun sisällissota syttyi, Vesannon asukkaat veivät aseet lukkojen taakse ja kirkkoherra sai avaimen. Yle 24.1.2018, viitattu 20.3.2023.
- ↑ Kervinen, Kaija: 93-vuotias Veikko skypettää päivittäin vaimolleen hoitokotiin. Yle 1.5.2014, viitattu 20.3.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuorinen, Terho: Sotamies Veikko Matilainen lähetti nimipäiväonnittelut isälleen rintamalta kesällä 1942 – Tammikuussa 2019 kortti palautui lähettäjälle. Ilta-Sanomat 18.1.2019, viitattu 20.3.2023.