Vehoniemenharju
Vehoniemenharju on Kangasalla, Roineen ja Längelmäveden välissä, Kaivannon kanavan eteläpuolella sijaitseva harju. Se on osa pitkää harjuketjua, johon kuuluvat myös Keisarinharju, Kuohunharju, Kirkkoharju ja Tampereen Pyynikinharju. Vehoniemen pohjoispuolella sijaitsee Roineen ja Längelmäveden yhdistävä Kaivannon kanava, joka erottaa Vehoniemenharjun Keisarinharjusta. Harjujakso jatkuu kaakkoon Pälkäneen puolelle Isokankaana, jolla on useita suppia eli lukkoja. Myös Vehoniemenharjulla on suppa, jossa sijaitsee pieni Uhkainlampi. Vehoniemenharjun korkein kohta on 135 metriä merenpinnan yläpuolella.
Vehoniemenharjun päällä kulkeva tie oli aikanaan osa historiallista kulkureittiä Hämeestä Pohjanmaalle. 1930-luvulla tiestä tuli osa Hämeenlinnan ja Tampereen välistä valtatie 3:a ja Tampereen ja Lahden välistä valtatie 12:ta. Toisen maailmansodan jälkeen valtatie rakennettiin uudelleen harjun pohjoissivulle, jossa se seuraa Längelmäveden rantaa. Tällöin vanha tie jäi yksityistieksi.
Suuri osa harjua on luonnonsuojelualuetta, ja sinne on tehty luontoreittejä. Harjun päällä sijaitsi vuonna 1928 rakennettu, rakennusmestari Heikki Tiitolan suunnittelema retkeilymaja- ja ravintolarakennus, joka oli varsinkin 1930-luvulla suosittu automatkailukohde. Majalla vierailivat mm. Norjan kruununprinssi Olavi vuonna 1936, presidentti Kyösti Kallio vuonna 1938 sekä pääministeri Jukka Rangell ja Saksan salaisen poliisin Gestapon päällikkö Heinrich Himmler vuonna 1942. Retkeilymaja oli vuosina 1938–1967 Suomen Matkailuliiton ja viimeisinä vuosinaan yksityisten ravintolayrittäjien omistuksessa. Ravintolatoiminta loppui vuonna 1980, minkä jälkeen ränsistynyt rakennus purettiin nykyisen automuseon tieltä.