Opel Insignia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vauxhall Insignia)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Opel Insignia on Opelin vuodesta 2008 lähtien valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka korvasi Opel Vectran sekä myös sen rinnakkaismalli Signumin.

Opel Insignia A (2008–2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opel Insignia A
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Saksa
 Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2008–2017
Muut nimet Buick Regal
Holden Insignia
Vauxhall Insignia
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka D-segmentti
Edeltäjä Opel Signum
Opel Vectra C
Seuraaja Opel Insignia B
Teknisesti samankaltaisia Buick LaCrosse II
Cadillac XTS
Chevrolet Impala X
Chevrolet Malibu VIII
Saab 9-5 II
Tekniset tiedot
Pohjalevy GM Epsilon II
Moottori R4
V6
Iskutilavuus 1,4–2,8 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti

Insignian sedan- ja hatchback-korimallit esiteltiin Lontoon autonäyttelyssä heinäkuussa 2008, Sports Tourer -farmarimalli puolestaan Pariisin autonäyttelyssä saman vuoden lokakuussa. Autoa myytiin Manner-Euroopassa ja suurimmassa osassa maailmaa Opelina, Isossa-Britanniassa Vauxhallina, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa Holdenina sekä Kiinassa ja Pohjois-Amerikassa nimellä Buick Regal. Insignia valittiin Vuoden autoksi Euroopassa 2009[1][2].

Vuoden 2009 Euro NCAP -kolaritestistä Insignia sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[3]

Opel Insignia A Sports Tourer

Opel Insignian muotoilu perustuu pitkälti samannimiseen vuonna 2003 esiteltyyn konseptiautoon. Opel on kuvaillut muotoilukieltään ”veistoksellisena taiteellisuutena yhdistettynä saksalaiseen tarkkuuteen”. Insignia oli ensimmäinen malli, jossa Opel ja Vauxhall ottivat käyttöön uudet logonsa. Samalla Vauxhall luopui tunnusomaisesta V-maskistaan. Auton perusrakenteena on Epsilon II, jolle perustuvat myös esimerkiksi Chevrolet Malibu ja Saab 9-5. Myös suuremman kokoluokan Buick LaCrosse perustuu saman pohjalevyn pidempiakseliväliselle versiolle. Ulkomitoiltaan Insignia kasvoi huomattavasti Vectraan verrattuna. Sisätilojen koko taas säilyi suurilta osin ennallaan, mutta pääntilaa on takaistuimella Vectraa niukemmin farmaria lukuun ottamatta. Ohjaamo oli linjakkaampi verrattuna Vectran kulmikkaaksi ja pelkistetyksi sanottuun ohjaamoon ja käytetyt materiaalit olivat selvästi aiempaa laadukkaampia. Insignian ilmanvastuskerroin on poikkeuksellisen matala 0,25.[2] Vertailun vuoksi Opel Calibran ilmanvastuskerroin on 0,26, joka oli sarjavalmisteisen auton pienin vuosina 1989–2000.

Insigniaa valmistettiin Saksan Rüsselsheimissa sekä pienemmissä määrin Venäjän Kaliningradissa. Myös Buick-merkillä myytävät autot koottiin samalla linjalla Saksassa vuoteen 2011 asti, jolloin tuotanto siirtyi Kanadan Ontarioon.

Opel esitteli ensi kertaa uudessa Insigniassa AFL- ja Opel Eye -turvajärjestelmänsä, jotka ovat saaneet paljon kehuja ja kiitosta.[4][5]

  • AFL (Adaptive Forward Lighting) on sopeutuva ajovalojärjestelmä, joka on edelleen kehitetty versio Vectran AFS-valoista. Se valitsee automaattisesti tilanteen mukaisen valaistuksen yhdeksästä eri valotoiminnosta, jotka tuottavat valmistajan mukaan parhaan mahdollisen valaistuksen kaikissa ajotilanteissa häikäisemättä muita kuljettajia. Ajovalot kääntyvät ohjauskulman ja nopeuden mukaisesti 15 astetta kaarteen suuntaan. Järjestelmä vaihtaa automaattisesti lyhyiltä valoilta kaukovaloille ja toisin päin, mikäli havaitsee vastaantulevan tai edellä ajavan ajoneuvon. Bi-xenon-ajovalojen lisäksi autossa on LED-päiväajovalot.[6]
  • Opel Eye on hahmontunnistukseen perustuva kamerajärjestelmä, joka lukee ja muistaa ohituskielto- ja nopeusrajoituskyltit ja näyttää voimassa olevat kiellot ja varoitukset kojetaulussa. Järjestelmä varoittaa myös tahattomasta ajokaistalta siirtymisestä.[7]

Bensiinimoottoreina olivat aluksi 1,6- (115 hv) ja 1,8-litraiset (140 hv) vapaasti hengittävät Ecotec-moottorit sekä 1,6- (180 hv) ja 2,0-litraiset (220 hv) Ecotec Turbot. Tehokkain vaihtoehto oli 2,8 V6 Turbo (260 hv), jonka yhteydessä oli aina neliveto. Dieselmoottorina oli 2,0-litrainen CDTI-turbodiesel, josta oli saatavana neljä tehoversiota (110/130/160/190 hv). Nelivetoisena sai V6:n lisäksi seuraavat moottorit: 2,0 Turbo (220 hv) ja 2,0 CDTI (190 hv).[8] Insignian nelivetojärjestelmä on sopeutuva ja perustuu Haldex-kytkimeen.[9]

Vuosimallin 2012 moottorivalikoimaan lisättiin 140-hevosvoimainen 1,4 Ecotec Turbo -bensiinimoottori, joka korvasi 1,8-litraisen vapaasti hengittävän version. Kulutuksen luvattiin pienentyneen noin kahdella litralla. Myös vääntö oli edeltänyttä moottoria suurempi.[10][11]

Perusvarustetaso oli alun perin Essentia. Siihen kuului kuusi turvatyynyä, ESP, aktiiviset pääntuet, turvavyönmuistutin, lämmitettävät sähköpeilit, 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein, Radio/CD 300 -soitin, puoliautomaattinen ilmastointi, lukuvalot edessä ja takana, kauko-ohjattu keskuslukitus ja sähköikkunat edessä.[12]

Opel Insignia Edition sisältä.

Editionissa oli sen lisäksi sivuturvatyynyt takana (yht. kahdeksan turvatyynyä), nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, vakionopeudensäädin, 17 tuuman muotovanteet, kromilistat ikkunalinjassa ja sumuvalojen kehyksissä, takaistuimen keskikyynärnoja, sähköikkunat takana, valaistu meikkipeili ja automaatti-ilmastointi.[13]

Malliston huipulla oli Cosmo, jossa oli Editionin lisäksi sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, tummennetut takaikkunat (vain Sports Tourer), kromatut ovenkahvat, kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, sähkötoiminen takaluukku (vain Sports Tourer), osittain nahkaverhoillut istuimet, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, 18 tuuman kevytmetallivanteet ja kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi.[14]

Alkuvuodesta 2011 uusiksi varustetasoiksi tulivat Pro, Edition ja Sport. Väri- ja verhoiluvalikoima koki pieniä muutoksia.

Prossa oli aikaisemman Essentian lisäksi pysäköintitutka edessä ja takana, vakionopeudensäädin ja automaatti-ilmastointi.[15]

Editioniin lisättiin etusumuvalot, 17 tuuman kevytmetallivanteet ja Radio/CD 400 -soitin.[16]

Uudessa Sport-varustelussa oli Editionin lisäksi 19 tuuman kevytmetallivanteet, urheiluohjauspyörä, mukautuvat AFL-ajovalot, OPC Line -ulkoasupaketti, urheiluistuimet, ajonopeuden mukaan säätyvä ohjaus, tummennetut takaikkunat sekä sähkötoiminen käsijarru ja takaluukku (vain Sports Tourer).[17]

Keväällä 2013 markkinoille tulivat Black & White Edition -erikoismallit. Niissä oli NAVI 600 -navigointijärjestelmä seitsentuumaisella värinäytöllä, mukautuvat AFL-ajovalot, lämmitetty ohjauspyörä, sähkötoiminen takaluukku (Sports Tourer), urheiluistuimet, pysäköintitutka edessä ja takana, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, tummennetut takaikkunat ja sähkötoiminen käsijarru mäkilähtöavustimella. Moottoriksi sai 1,4-litraisen bensiinimoottorin tai 2,0-litraisen (160 hv) dieselin. Värivaihtoehdot olivat Summit White (valkoinen perusväri), Carbon Flash (musta metalliväri) ja Magnetic Silver (sinihopea metalliväri). Erikoismalli oli saatavilla viisiovisena tai farmarina.[18]

Insignia OPC/VXR

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opel Insignia OPC

Vuoden 2009 alussa esiteltiin suorituskykyiset Opel Insignia OPC- ja Vauxhall Insignia VXR -mallit. Näissä malleissa on aiemmin Vectra OPC:ssä käytetty 2,8-litrainen V6-moottori, jonka suurin teho on 321 hevosvoimaa (Vectra OPC:ssa 280 hv) ja vääntö 435 newtonmetriä. Vaihteistoksi sai kuusivaihteisen manuaali- tai automaattivaihteiston. Insignia OPC:ssa on vakiona sopeutuva nelivetojärjestelmä ja säädettävä FlexRide-alusta, jossa on kolme eri asetusta: OPC, Sport ja Normal. Ohjaamossa on nahkaverhoilut Recaron urheiluistuimet, alumiinipolkimet ja urheiluohjauspyörä. OPC-versio oli aluksi saatavilla vain neliovisena sedanina ja viisiovisena hatchbackina, mutta myöhemmin mallistoon otettiin myös Sports Tourer.

Vuoden 2013 kasvojenkohotus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Insignian kasvojenkohotuksen läpikäynyt malli esiteltiin kesällä 2013. Etusäleiköstä tuli aiempaa suurempi ja siinä oli enemmän kromikoristeita. Kojelaudan keskikonsolia uudistettiin ja siihen tuli IntelliLink-käyttöjärjestelmällä toimiva kahdeksan tuuman kosketusnäyttö. Alustaan tehtiin parannuksia iskunvaimennukseen, ohjaukseen ja kallistuksenvakauteen. Moottorivalikoimaa uudistettiin 2,0-litraisella CDTI BiTurbo (190 hv) -dieselmoottorilla sekä suorasuihkutteisilla 1,6- (170 hv) ja 2,0-litraisilla (250 hv) SIDI Turbo -bensiinimoottoreilla. Uusia turvavarusteita olivat kuolleen kulman valvonta ja automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä.[19]

Facelift-mallin Opel Insignia A.

Kasvojenkohotuksen yhteydessä esiteltiin Insignia Country Tourer, joka on maastokelpoisempi crossover-malli 20 millimetriä korkeammalla alustalla. Se oli saatavana etu- tai nelivetoisena 1,6 litran (170 hv) bensiinimoottorilla tai 2,0-litraisella (170/190 hv) dieselmoottorilla. Vaihteistoksi sai kuusivaihteisen manuaali- tai automaattivaihteiston. Saman luokan kilpailijoita ovat Volkswagen Passat Alltrack, Volvo XC70, Audi A4 Allroad ja Škoda Octavia Scout.

Opel Insignia A Country Tourer

Varustetasoiksi tulivat kasvojenkohotuksen yhteydessä Edition ja Sport.

Editionissa oli aikaisemman lisäksi kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, 17/18 tuuman kevytmetallivanteet (moottorista riippuen), rengaspaineiden valvontajärjestelmä, keinonahkaverhous, IntelliLink-multimediajärjestelmä kahdeksan tuuman kosketusnäytöllä ja sähkötoiminen käsijarru.[20]

Sportissa oli Editionin lisäksi OPC Line -ulkoasupaketti, säädettävä FlexRide-alusta, 18 tuuman kevytmetallivanteet, alumiinipolkimet, mukautuvat AFL-ajovalot, urheiluohjauspyörä ja tummennetut takaikkunat.[21]

Vuosimallin 2016 valikoimassa uutta oli 1,6-litrainen CDTI 120- tai 136-hevosvoimaisena versiona. Valmistaja lupasi moottorin olevan aikaisempaa hiljaisempi ja taloudellisempi.[22]

Opel Insignia B (2017–2022)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opel Insignia B
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2017–2022
Muut nimet Buick Regal
Holden Commodore
Vauxhall Insignia
Korimalli 5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka D-segmentti
Edeltäjä Opel Insignia A
Teknisesti samankaltaisia Buick Envision II
Cadillac XT4
Chevrolet Malibu IX
Tekniset tiedot
Pohjalevy GM E2XX
Moottori R4
Iskutilavuus 1,5–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
8-vaihteinen automaatti
9-vaihteinen automaatti

Toisen sukupolven Opel Insignia esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 2017.[23] Malli on kasvanut edeltäjäänsä verrattuna akseliväliltään 92 millimetriä. Viisiovinen Insignia on nimetty Grand Sportiksi, farmari ensimmäisen sukupolven tavoin Sports Toureriksi.[24][25] Myös Country Tourer on mallistossa.[26] Australiassa Insignia sai nimen Holden Commodore,[27][28] ja Pohjois-Amerikassa auton myynti jatkui Buick Regal -nimellä huolimatta Opelin myymisestä Groupe PSA:lle.[29] Sports Tourer on kasvanut edeltäjäänsä verrattuna 73 millimetriä kokonaispituudeltaan ja 92 millimetriä akseliväliltään.[30]

Opel Insignia B Sports Tourer

Vuoden 2017 Euro NCAP -kolaritestistä Insignia sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[31]

Country Tourerin alusta on 25 millimetriä normaalia korkeampi, lisäksi siinä on koria suojaavia muoviosia ja vahvemmat pohjapanssarit.[26]

Opel Insignia B Country Tourer

Uuden Insignian myötä Opel otti uudelleen käyttöön mallimerkinnän GSi urheilullisissa malleissaan. Insignia GSi:ssä on kaksoisturboahdettu 2,0-litrainen dieselmoottori, jonka teho on 210 hevosvoimaa. Voimansiirtona on kahdeksanportainen automaattivaihteisto. Autossa on 10 millimetriä perusmalleja matalampi FlexRide-alusta, joka mukauttaa iskunvaimentimien ja ohjauksen toimintaa. GSi on saatavana sekä viistoperänä että farmarikorisena.[32]

Opel Insignia GSi

Brysselin autonäyttelyssä tammikuussa 2020 esiteltiin kevyen kasvojenkohotuksen kokenut Insignia. Suurimmat muutokset kohdistuvat keulaan, jossa ajovaloja ja etusäleikköä on hieman uudistettu. Myös takapuskuria on muotoiltu uudelleen. Uudet LED-matriisivalot ovat aiempaa kehittyneemmät, ja niissä on nyt 84 LED-yksikköä kummassakin ajovalossa.[33]

Facelift-mallin Opel Insignia B.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Insignia-esite. Adam Opel GmbH, 11/2008.
  • Insignia-esite. Adam Opel AG, 3/2011.
  • Insignia-esite. Adam Opel AG, 10/2013.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 2009 – Opel Insignia Car of the Year. Viitattu 24.2.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b Uusi Opel Insignia tarjoaa entistä enemmän fiilistä Ilta-Sanomat. 16.1.2014. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 30.7.2015.
  3. ↑ Opel / Vauxhall Insignia 2009 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Opel Insignia esittelee uudenlaiset älyvalot Tekniikka & Talous. 31.1.2008. Viitattu 8.2.2016.
  5. ↑ Tiedote: Opelin AFL+ kaksoisksenonvalo-järjestelmä tuo turvaa teille syksyn tullen 5.9.2013. Top Gear Suomi. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 8.2.2016.
  6. ↑ Esite 11/2008, s. 32–35.
  7. ↑ Esite 11/2008, s. 36–38.
  8. ↑ Esite 11/2008, s. 30–31.
  9. ↑ Esite 11/2008, s. 46–47.
  10. ↑ Opel Insigniaan 1,4-litrainen turbomoottori Tekniikan Maailma. 5.5.2011. Viitattu 2.10.2019.
  11. ↑ Opel Insignia – riittääkö pikkukone farmariin? Ilta-Sanomat. 11.1.2012. Viitattu 8.2.2016.
  12. ↑ Esite 11/2008, s. 18.
  13. ↑ Esite 11/2008, s. 19.
  14. ↑ Esite 11/2008, s. 20–21.
  15. ↑ Esite 3/2011, s. 18.
  16. ↑ Esite 3/2011, s. 19.
  17. ↑ Esite 3/2011, s. 20–21.
  18. ↑ Insignia Black & White Edition (PDF) Opel.fi. Adam Opel AG. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 27.6.2015.
  19. ↑ Uusi Insignia-mallisto Opel.fi. Adam Opel AG. Viitattu 1.7.2015.
  20. ↑ Esite 10/2013, s. 20–21.
  21. ↑ Esite 10/2013, s. 22–23.
  22. ↑ Insignia sai uudet dieselit – saataville myös Cascadaan ja Zafira Toureriin Ilta-Sanomat. 28.7.2015. Arkistoitu 29.7.2015. Viitattu 29.7.2015.
  23. ↑ Opel Insignia, the harbinger of a Buick, rolls out at Geneva Autoblog. 7.3.2017. Viitattu 28.4.2018. (englanniksi)
  24. ↑ New 2017 Vauxhall Insignia Grand Sport: Q&A, specs and pics Auto Express. 11.1.2017. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  25. ↑ New 2017 Vauxhall Insignia Sports Tourer estate seen out in the open Auto Express. 5.12.2016. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
  26. ↑ a b Opel Insignia Country Tourer: Maavaraa mökkitielle, oivallisia ajo-ominaisuuksia maantiellä Ilta-Sanomat. 28.4.2018. Viitattu 28.4.2018.
  27. ↑ New Holden Commodore… er, Opel Insignia revealed Practical Motoring. 9.12.2016. Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
  28. ↑ Next Holden Commodore will be based on the Opel Insignia Autoblog. 26.10.2016. Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
  29. ↑ Opel Insignia may offer sneak peek at Buick Regal The Detroit News. 7.3.2017. Viitattu 5.4.2017. (englanniksi)
  30. ↑ All-new Vauxhall Insignia Sports Tourer estate unveiled Auto Express. 5.2.2017. Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Opel/Vauxhall Insignia 2017 Euro NCAP. Viitattu 6.7.2017. (englanniksi)
  32. ↑ Tulta ja tappuraa – Insignia GSi. Opel Uutiset, kevät 2018, s. 8–9. Opel Finland.
  33. ↑ Opel Insignia saa keulalleen todelliset huippuvalot – Tässä on esimakua tulevasta Tekniikan Maailma. 4.12.2019. Viitattu 17.12.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opelin automallit
Nykyiset henkilöautomallit
Nykyiset pakettiautot
Konseptiautot
Entiset mallit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Opel_Insignia&oldid=22225058”