Vattuvenhokas
| Vattuvenhokas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Venhokkaat Nolidae |
| Alaheimo: | Venhokkaat Nolinae |
| Suku: | Meganola |
| Laji: | albula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Meganola albula |
|
| Katso myös | |
Vattuvenhokas (Meganola albula) on pieni, vaalea yöperhonen. Suomessa sitä on tavattu satunnaisesti etelärannikolla harvinaisena harhailijana.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieni ja vaalea perhonen. Etusiivet ovat leveyteensä nähden lyhyet ja pohjaväriltään valkoiset. Siiven keskiosa on leveälti ruskea ja siinä on tunnusomaisena piirteenä mustanruskea, kaarenmuotoinen poikkijuova. Kaari ei kuitenkaan aina erotu yhtenäisenä. Siiven kärkiosa on ruskea ja siinä on valkoinen aaltoviiru. Siiven etureunassa on lisäksi rivi tummanruskeita pilkkuja. Takasiivet ovat harmaanruskeat, ulkoreunaa kohti tummenevat. Siipiväli 20–22 mm.[1][2][3]
Lajin voi sekoittaa lähinnä suovenhokkaaseen (Nola karelica) ja rämevenhokkaaseen (Nola aerugula).
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vattuvenhokasta tavataan laajasti Espanjasta ja Etelä-Englannista Keski-Euroopan ja Etelä-Baltian kautta Ukrainaan ja edelleen Venäjän eteläosien poikki Kiinaan ja Taiwanille. Pohjoismaissa se on tulokas, jonka ensimmäiset havainnot ovat Etelä-Ruotsista 1940-luvulta.[3] Suomesta ensimmäinen havainto on vuodelta 2002.[4] Suomessa vattuvenhokas on satunnainen harhailija, jota on tavattu satunnaisesti Etelä-Karjalan ja itäisen Uudenmaan rannikolla sekä Ahvenanmaalla. Havainnot on tehty heinäkuussa.[5] Etelämpänä lentoaika on heinä-elokuussa.[2]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vattuvenhokkaan tyypillinen elinympäristö on avoin ja lämmin maasto, jonka maaperä on usein kalkkipitoinen. Tyypillisesti sitä tavataan hiekkamailla, rannoilla ja metsien reunoilla. Laji on enimmäkseen paikoittainen, mutta sillä on vaellustaipumista, minkä vuoksi yksilöitä voi tavata kaukanakin tyypillisen elinympäristön ulkopuolella. Laji on esiintymispaikallaan tavallisesti suhteellisen harvalukuinen, mutta yksilömäärät vaihtelevat vuosittain paljon. Perhonen lepää päivisin hyvin piiloutuneena, eikä sitä tavata luonnossa lepopaikastaan käytännössä koskaan. Molemmat sukupuolet aloittavat lentonsa hämärän laskeuduttua ja jatkavat keskiyöhön, joskus lento alkaa kuitenkin jo ennen auringonlaskua. Koiraat tulevat valolle tyypillisesti hieman ennen keskiyötä ja huomattavasti naaraita runsaammin.[3]
Naaras tuottaa luultavasti vain noin 50 munaa, jotka se asettelee yksitellen lehtien alapinnoille, lähelle lehtiruotia. Toukat kasvavat hitaasti loppukesän aikana ja talvehtivat kuolleisiin lehtiin naamioituneina karikkeen joukossa. Keväällä toukat aktivoituvat ja viettävät huomaamatonta elämää piilotellen lehtien alla. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun alussa ja koteloituvat oksalle rusehtavan, veneenmuotoisen kotelokopan sisään.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat sinivatukka (Rubus caesius) sekä karhunvatukat (Rubus), joskus myös muut ruusukasvit.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/m/meganola_albula.html
- ↑ a b http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2076
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 296–298.
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/nolidae/meg-albula.htm
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nolidae/Meganola/albula/Meganola%20albula.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)