Karhunvatukka
| Karhunvatukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Laji: | fruticosus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rubus fruticosus |
|
| Katso myös | |
Karhunvatukka (Rubus fruticosus) on vatukoihin kuuluva kasvi. Se tuottaa mustia marjantapaisia hedelmystöjä, jotka koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta.
Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja lukuisia eri lajeja, jotka muistuttavat toisiaan. Suomessa useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä osassa maata, ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Siperialainen karhunvatukka löydettiin Venäjältä 1980-luvulla, ja se on otettu lisäykseen, ja sitä on saatavilla. Se menestyy jopa V-vyöhykkeellä taimistojen mukaan. Karhunvatukka on erittäin piikkinen, ja kasvaa korkeammaksi kuin tavallinen vadelma (Rubus idaeus).[1]
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Kasvualustan tulee olla multava, kosteutta pidättävä ja hapan. Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi.[2] Se muistuttaa köynnöstä, ja se tuetaankin usein esimerkiksi säleikön avulla. Karhunvatukkaa tuetaan sitomalla se paaluihin ja lankoihin siten, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan maata myöten.
Karhunvatukan suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin. Karhunvatukan lehdistä tehdään yrttiteetä. Karhunvatukoista saadaan myös mehua.[3]
Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää. Vatukoita on tutkittu Suomessakin esimerkiksi 1980-luvulla, kun professori Peter Tigerstedt on koonnut viljelyaineistoa ja tutkinut risteytysmahdollisuuksia.
Karhunvatukan sukulaislaji on poimuvatukka (Rubus plicatus).[4]
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Toivo Rautavaara ja Pekka Knuuttila, Mihin marjamme kelpaavat, WSOY 1981
- ↑ Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab, 1981
- ↑ Karhunvatukkamehu Dansukker. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ Rubus plicatus Weihe & Nees Kassu, Kasvien suomenkieliset nimet. Finto, Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu. Viitattu 4.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puutarha.net: Karhunvatukka (Rubus fruticosus)
- ITIS: Rubus fruticosus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Rubus fruticosus (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Rubus fruticosus (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Rubus fruticosus (blackberry) (englanniksi)