Vasyl Stefanyk
| Vasyl Stefanyk | |
|---|---|
| Василь Стефаник | |
 Vasyl Stefanyk ennen vuotta 1936. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1871 Rusiv, Snjatynin piiri, Galitsia, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 7. joulukuuta 1936 (65 vuotta) Rusiv |
| Ammatti | kirjailija, poliitikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vasyl Stefanyk, (ukr. Василь Стефаник, 14. toukokuuta 1871 Rusiv, Snjatynin piiri, Galitsia, Itävalta-Unkari – 7. joulukuuta 1936 Rusiv) oli ukrainalainen kirjailija ja poliitikko.[1]
Stefanyk tutustui opiskeluaikana Les Martovytšiin ja Lev Batšynskyihin, joilla oli merkittävä vaikutus hänen elämäänsä: Martovytš sai hänet kiinnostumaan kirjoittamisesta, Batšynskyi ohjasi hänet politiikan pariin. Opiskellessaan myöhemmin lääketiedettä Krakovan yliopistossa Stefanyk ystävystyi puolalaisen lääkärin Wacław Moraczewskin ja tämän vaimon Sofija Okunevska-Moraczewskan kanssa, joiden kautta hän tutustui aikakauden eurooppalaiseen kirjallisuuteen ja muuhun kulttuuriin. Hän tutustui myös puolalaisen avantgarderyhmän Młoda Polska jäseniin, joista tärkeimpiä hänelle olivat Stanisław Przybyszewski, Władysław Orkan ja Stanisław Wyspianski.[1]
Stefanykin kirjeissä heijastuvat aikakauden modernistien vaikutukset, ja ne ennakoivat hänen myöhempiä kertomuksiaan, mutta yritys julkaista sanomalehdissä runollista proosaa epäonnistui. Vuonna 1897 hän sai kuitenkin julkaistuksi kertomuksiaan Tšernivtsissä ilmestyneessä Pratsiassa ja niiden jälkeen pienoisromaaneja julkaisussa Literaturno-naukovyi vistnyk (1898). Ensimmäinen kokoelma Synia knyzhetška ilmestyi 1899 (”Sininen kirja”). Se sai heti kiitosta, ja sen jälkeen hän julkaisi uusia kokoelmia.[1]
Stefanykin ura huipentui 1901, mutta sitten seurasi kirjoittamisessa 15 vuoden tauko. Hän oli vuodesta 1908 Itävalta-Unkarin hajoamiseen asti Itävallan parlamentin jäsen Galitsian Radikaalipuolueesta. Ensimmäinen maailmansota kauhuineen sai hänet jälleen kirjoittamaan. Lyhytikäisen Länsi-Ukrainan kansantasavallan aikana hänestä tuli Ukrainan kansallisen neuvoston (UNRada) varapuheenjohtaja, ja 1919 hän oli Kiovassa allekirjoittamassa sopimusta Ukrainan kansantasavallan kanssa Ukrainan yhdistymisestä.[1]
Neuvosto-Ukraina palkitsi Stefanykin Länsi-Ukrainan merkittävimpänä elävänä kirjailijana elinikäisellä eläkkeellä, jonka hän kuitenkin torjui vastalauseena Ukrainassa harjoitetuille tukahduttamistoimille.[1]
Stefanyk julkaisi myöhemminkin novelleja, joista osan julkaisi hänen poikansa Jurii Stefanyk Saksassa 1948. Stefanykin tuotanto koostuu 59 pienoisromaanista, joista osalla on mittaa vain pari sivua. Volodymyr Blavatsky on sovittanut niitä näytelmiksi, ja on tehty myös yksi elokuvasovitus. Kertomusten päähenkilö ovat yleensä hänen kotiseutunsa Pokutian talonpoikia. Hän yhdisteli niissä kirjallista ukrainan kieltä ja Pokutian murretta vaikeasti käännettäväksi kieleksi.[1]
Stefanyk kuului Pokutian kolmikkoon yhdessä kahden muun kirjailijan Les Martovytšin (1871–1916) ja Marko Tšeremšynin kanssa.[2]
Stefanykin nimeä kantaa Lvivissä sijaitseva Stefanykin kansallinen tieteellinen kirjasto.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Struk, Danylo Husar: Stefanyk, Vasyl Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Struk, Danylo Husar: Cheremshyna, Marko Internet Encyclopedia of Ukraine. 1984. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Bilenky, Serhiy &Szuch, Lubomyr: Lviv National Scientific Library of Ukraine Internet Encyclopedia of Ukraine. 2017. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasyl Stefanyk Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
