Vastaus (elokuva)
| Vastaus | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Viljo Lampela |
| Käsikirjoittaja | Viljo Lampela |
| Tuottaja | Viljo Lampela |
| Säveltäjä | Jean Sibelius |
| Kuvaaja |
Per-Olof Jansson Niilo Harju |
| Leikkaaja | Viljo Lampela |
| Pääosat |
Viljo Lampela Leea Vannas |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 21. maaliskuuta 1952 |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 11 000 000 – 12 000 000 vmk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vastaus (Svaret) on suomalainen elokuva vuodelta 1952. Pääosin harrastelijavoimin tehty elokuva propagoi niin sanottua Moraalisen varustautumisen ideologiaa, joka rantautui Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Juonen runkona on erään tehtaan maltillisten ja kiihkomielisten työntekijöiden välille kehittyvä konflikti. Lemmenrintamalla seurataan tehtaan sovittelevan pääluottamusmiehen ja tehtaan omistajan tyttären suhteen syvenemistä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Unto Ikonen | … | seppä Puranen |
| Unto Laitila | … | Kalle Mäenpää |
| Viljo Lampela | … | Esko Mäenpää |
| Pentti U. Lehtinen | … | työtapaturman uhri |
| Matti Louhivuori | … | Matti Hakanen |
| Leea Vannas | … | Laura Hillman |
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorineuvoksen tytär Laura Hillman ja vuorineuvoksen omistaman tehtaan pääluottamusmies Esko Mäenpää tutustuvat toisiinsa eräässä "maailmanparannustilaisuudessa", jonka pääteemana on se, että työnantajien ja työntekijöiden yhteistyö nostaa tuotantolukuja. Seuraavana päivänä Esko joutuu tekemisiin arkisten pulmien kanssa, jotka liittyvät työturvallisuuteen ja palkkaukseen. Hän on puheenjohtajana tuotantokomiteassa, joka edustaa sekä työnantajia että -tekijöitä. Hänen onnistuu selvittää vaikeatkin ristiriidat ja hän saa kotonaan kiitosta äidiltään, muttei isältään, joka on vanhakantainen kommunisti. Esko joutuu miettimään asemaansa kahden tulen välissä. Lauran kanssa hän piipahtaa Suomen sisällissodan punaisten hautausmaalla. Ympäristö innostaa heitä puhumaan uudesta maailmasta, jossa sisällissodan kaltainen tilanne ei toistu. Suhde syvenee, ja jonkin ajan kuluttua Esko myöntää Ruhrilta palanneelle insinööri Hakaselle, että "minun elämäni alkoi, kun ensimmäisen kerran tapasin hänet".
Tehtaalla Eskon vastavoimana on seppä Puranen, joka vaatii uutta luottamusmiesvaalia. Suuria palkankorotuksia vaativa Puranen pitää Eskoa "luokkapetturina", ja lopulta hän syrjäyttää Eskon luottamusmiehen pallilta. Eräässä työmaakokouksessa Puranen agitoi työmiehiä lakkoon. Vuorineuvos Hillman ja Laura ovat myös paikalla. Kun Esko alkaa puhua "todellisen demokratian ja epäitsekkyyden" puolesta "vihaa ja materialismia" vastaan, joku työmiehistä heittää häntä trasseliin käärityllä pultilla. Esko joutuu sairaalahoitoon. Puranen tekee oman ratkaisunsa ja alkaa tehdä jälleen työtään tavallisena seppänä.
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastaus sai pääasiassa myönteisen vastaanoton aikalaiskriitikoilta. Ilta-Sanomat piti elokuvaa "myönteisenä yllätyksenä": "Aatteen ja omaksutun ajattelu- ja uskomustavan sanelema innoitus ei ole eksyttänyt elokuvan tekijöitä fanaattiseen julistamiseen ja tyrkyttämiseen, vaan tulokseksi on saatu onnistuneen kiihkoton ja arkinen yhteiskuntakuvaus, joka omalla painollaan houkuttelee katsojan miettimään annettua 'vastausta'". Suomen Sosialidemokraatti suhtautui Vastaukseen melko suopeasti, mutta sen vasemmalla puolella olevat lehdet tyrmäsivät elokuvan täysin. Helsingin Sanomat antoi tunnustusta Lampelalle "elokuvan eheälinjaisesta kokoonpanosta".[1]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastaus kuvattiin talvella 1951–1952 Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Sisäkuvauspaikkoja olivat useat eteläisen Suomen teollisuuslaitokset (esimerkiksi Kone, Strömberg ja Tampella). Hillmanien taloa esitti Erik Serlachiuksen talo Mäntässä ja talon sisäpuolta Joenniemen kartano niin ikään Mäntässä. Studiossa ei kuvattu lainkaan.[2] Elokuvan taustalla oli Moraalisen varustautumisen liike, jonka keskushahmoihin Viljo Lampela kuului. Vastaus oli Lampelan ensimmäinen näytelmäelokuva.[3] Mukana on myös muun muassa Kone Oy:n pääjohtaja Heikki H. Herlin (yli-insinööri Reunasen roolissa), joka oli Moraalisen varustautumisen voimahahmoja Suomessa.[2]
Vastauksen ylevänä tavoitteena on ratkaista eri yhteiskuntaryhmien väliset mielipide-erot ja ristiriidat. Keinona on ihmisten keskinäiseen rakkauteen pohjautuva yhteisymmärrys. Elokuvan alussa on teksti, joka alkaa: "Tämä elokuva on syntynyt niiden ihmisten työn tuloksena, jotka omassa elämässään ovat läpikäyneet elokuvan esittämän kehityksen, ja se kuvaa todellista elämää todellisilla tapahtumapaikoilla asianomaisten ihmisten esittämänä." Vastauksen kaupallinen menestys oli heikko.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 4, 1948-52. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0575-7
- Elonet Vastaus