Heikki H. Herlin
| Heikki H. Herlin | |
|---|---|
 Heikki Herlin vuonna 1955 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1901 Helsinki |
| Kuollut | 21. elokuuta 1989 (88 vuotta) Kirkkonummi |
| Ammatti | johtaja |
| Arvonimi | vuorineuvos |
| Titteli | toimitusjohtaja |
| Puoliso | Anna Maria o.s. Oittinen |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1925–1987 |
| Järjestö | Kone Oy |
| Edeltäjä | Harald Herlin |
| Seuraaja | Pekka Herlin |
Heikki Hugo Herlin (7. helmikuuta 1901 Helsinki – 21. elokuuta 1989 Kirkkonummi) oli suomalainen vuorineuvos ja teollisuusjohtaja.[1]
Opinnot ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikki Herlinin vanhemmat olivat insinööri Bror Harald Herlin ja Minna Westerlund. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1919.[1] Hän olisi halunnut maanviljelijäksi, mutta aloitti tekniikan opinnot isänsä toivomuksesta[2] ja valmistui koneenrakennusalan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1924. Herlin harjoitti vielä jatko-opintoja Columbian yliopistossa New Yorkissa Yhdysvalloissa 1927–1928.[1]
Herlin työskenteli Brown Boveri & Cie:n Mannheimin tehtaalla Saksassa 1925–1926, toimi piirtäjänä useissa koneenrakennusalan yrityksissä Yhdysvalloissa, suunnittelijana Suomen Sähkö Oy Gottfr. Strömbergillä ja Kone Oy:ssä sekä oli Kone- ja Siltarakennus Oy:n separaattoritehtaan teknillisenä johtajana 1929–1932.[1]
Kone Oy:n johdossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1932 Herlin toimi isänsä vuonna 1924 ostaman hissejä valmistaneen Kone Oy:n toimitusjohtajana. Kone Oy:llä oli oma tehdas Sörnäisten rantatien varrella. Tehtaan valmistusohjelmaan tulivat 1930-luvulla hissien ohella myös nosturit ja kuljetuslaitteet. Kone Oy valmisti itse myös hisseissä käytetyt sähkömoottorit. 1930-luvun lopulla Kone Oy valmisti noin 250 hissiä vuodessa ja työntekijöitä oli 300–400 välillä. Yhtiö aloitti 1930-luvulla myös tuotteidensa viennin ulkomaille, mikä siihen aikaan oli harvinaista suomalaisessa metalliteollisuudessa.[1]
Sodan jälkeen Kone Oy kasvoi voimakkaasti, kun sen valmistamia nostureita ja kuljetuslaitteita vietiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Neuvostoliiton vienti jatkui myös sotakorvausten päätyttyä ja 1960-luvulla Kone Oy oli jo Suomen kymmenen suurimman metalliteollisuusyrityksen joukossa.[1]
Heikki Herlin oli Koneen toimitusjohtajana vuoteen 1964 saakka jolloin häntä seurasi paikalle hänen poikansa Pekka Herlin. Heikki Herlin toimi myös Koneen hallituksen puheenjohtajana 1941–1987. Kone Oy:n kansainvälistyminen alkoi vasta Pekka Herlinin kaudella vaikka yhtiön ensimmäinen ulkomainen tytäryhtiö olikin perustettu jo 1957.[1]
Muita luottamustehtäviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Herlin oli Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknisen yhteistoimintakomitean jäsenenä 1961–1970 ja Suomen metalliteollisuusyhdistyksessä johtokunnan jäsenenä 1938–1965 sekä yhdistyksen varapuheenjohtajana 1945–1956. Herlin sai vuorineuvoksen arvon 1953 ja hän oli Helsingin ja Rostockin yliopistojen kunniatohtori.[1] Herlin oli perustamassa Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osastoa ja Koneen omaa säätiötä. Lisäksi Heikki Herlin oli mukana perustamassa kristillistä Vihreän Keitaan säätiötälähde?.
Yksityiselämä ja harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikki Herlin oli naimisissa vuodesta 1930 sairaanhoitaja Anna Maria Oittisen kanssa.[1] Heille syntyi tytär Minna Mirjami eli Minnami ja poika Pekka Herlin.
Herlin omisti isänsä jälkeen Thorsvikin kartanon Kirkkonummella ja asui siellä perheineen. Herlinin harrastuksiin kuului Kirkkonummen paikallishistorian ja henkilöhistorian tutkimus sekä sukututkimus. Herlinin aloitteesta ja Koneen säätiön tuella julkaistiin 1971 uudistettu painos Sursillien suvun historiateoksesta Genealogia Suursillianasta. Herlin tutki myös omien vanhempiensa ja vaimonsa suvun sukuhistoriaa ja julkaisi ne kaksiosaisena teoksena Harald Herlin esi- ja jälkipolvien saatossa I–II vuosina 1974–1975.[1]
Herlin koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen 1930-luvulla ja toimi MRA-liikkeessä (Moral Re-Armament, Moraalinen varustautuminen), kunnes otti siihen etäisyyttä 1950-luvun puolivälissä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Soininvaara, Heikki: Heikki Herlinin kirjan Harald Herlin esi- ja jälkipolvien saatossa I–II kirja-arvostelu. (Arkistoitu – Internet Archive) Genos 47 (1976), s. 53–54.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Hoffman, Kai: Vuorineuvos Heikki Herlin (1901–1989). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.12.2016
- ↑ a b Kuka oli Heikki Herlin? Koneen Säätiö. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 9.12.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Herlin, Heikki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
