Kuiva kangas
Kuiva kangasmetsä on yksi Suomen metsätyyppioppiin kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on kanervatyyppi (Calluna-tyyppi, CT). Siihen kuuluu kolme prosenttia Etelä-Suomen metsämaasta.
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on mänty. Niillä voi kasvaa myös kuusia ja useita lehtipuitakin, mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi.[1]
Pohjoisempana Pohjanmaan ja Kainuun leveysasteilla oleva kuivan kankaan kasvupaikkatyyppi on variksenmarja-kanervatyyppi (Empetrum-Calluna-tyyppi, ECT), jonka puusto on samankaltainen kuin kanervatyyppiin kuuluvan metsän.
Peräpohjolassa esiintyy kolmas kuivan kankaan tyyppi, varpu-jäkälä-tyyppi (Ericaceae-Cladina-tyyppi, ErCIT). Varpu-jäkälätyyppiin kuuluu 10 prosenttia Suomen pohjoisosan metsistä.
Koko maassa myös karukkokankaaksi kutsuttuun kuivan kankaan päätyyppiin kuuluva jäkälätyyppi (Cladinatyyppi, CIT) on samankaltainen kaikkialla Suomessa. Sille on tyypillistä miltei yhtenäinen poronjäkäläkerros.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henry Väre: Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
- ↑ Kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.8.2023.[vanhentunut linkki]