Veljekset Karhumäki
Veljekset Karhumäki olivat Niilo (1902–1978[1]), Valto (1905–1985[2]) ja Uuno (1914–1991[3]), syntyisin Multialta. Heidän setiään olivat muun muassa lastenkirjailija Waldemar Karhumäki ja olympiavoittaja (XI olympiadin kisat 1936 Berliini), kirjailija Urho Karhumäki.[4][5] Veljesten isä oli maanviljelijä Artturi (Arttu) Karhumäki (1884–1947), joka oli maanviljelijänä ensin Multialla, sitten Saarijärvellä ja vuodesta 1917 Keljossa.[6][7]
Lentäjäveljekset rakensivat Jyväskylän maalaiskunnan Keljossa 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira. Harrastus laajeni pian ilmailualan yritykseksi, jonka toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he rakensivat Kuorevedelle lentokonetehtaan 1940.
Veljekset perustivat vuonna 1947 osakeyhtiön Veljekset Karhumäki, jonka toiminta päättyi Finnairin tytäryhtiönä nimellä Karair vuonna 1996.
Karhumäki populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veljeksistä vanhin Niilo Karhumäki oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas (1959) ja Lentopoikia (1960). Hän vilahtaa kirjailija Pauli Hirvosen nuortenkirjan Mikko Nuoli suihkulentäjänä loppusivuilla tarjoamassa lentoperämiehen paikkaa päähenkilölle.
Eväjärven rannalla Hallissa, Jämsässä on Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu Lentäjäveljestenaukio.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Tampere: Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6
- Tervonen, Ismo: Kar-Air tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Tampere: Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X
- Tervonen, Ismo: Karair matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-64-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 93. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05460-0.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986, s. 107. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08527-1.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 99. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
- ↑ Erkin lähisukulaiset
- ↑ Geni.com: Arttu Taavetinpoika Karhumäki
- ↑ Päivästä päivään. 60 v. täyttää..., Helsingin Sanomat, 14.04.1934, nro 99, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kuolinilmoitus, Geni.com
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veljekset Karhumäki Wikimedia Commonsissa
- Kulttuurisampo : Veljekset Karhumäki Oy:n ilmavalokuvien kokoelma
- Keljossakin lennetään, Suomen Kuvalehti, 21.05.1927, nro 21, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Keljon lentävät veljekset, Hakkapeliitta, 07.08.1934, nro 32, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Tarmon miehiä: 167 vuorokautta ilmassa. 52 yksityislentäjää koulutettu Suomessa. Suomalaisesta naisesta ei tule kunnon lentäjää - sanoi lentäjä V. Karhumäki. Oikean suomalaisen sisun, uutteruuden ja tarmon näyte Keljonlahden rannalla, Seura, 05.02.1936, nro 6, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Karhumäen veljesten lentotoiminta kantaa hedelmää, Hakkapeliitta, 01.03.1938, nro 9, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Karhumäen lentävät veljekset, Aamulehti, 30.07.1939, nro 201, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot