Niilo Karhumäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Niilo Karhumäki (11. kesäkuuta 1902 Multia – 1978) oli suomalainen lentokapteeni, lentokoneitten rakentaja ja Kar-Air Oy:n toimitusjohtaja. Hän oli tunnetuin ilmailun parissa toimineista Karhumäen veljeksistä.[1][2]

Niilo Karhumäen isä oli maanviljelijä Arttu Karhumäki. Artturi (Arttu) Karhumäki (s. 1884) oli maanviljelijänä ensin Multialla, sitten Saarijärvellä ja vuodesta 1917 Jyväskylän lähellä Keljossa. Hän tuki alkuvaiheessa taloudellisesti poikiensa ilmailuharrastusta. Niilo Karhumäki kävi viisi luokkaa oppikoulua ja suoritti vapaaehtoisena asevelvollisuutensa Ilmavoimissa 1920-1921. Ensimmäisen kerran hän pääsi lentämään suojeluskuntalaisille järjestetyllä reserviohjaajakurssilla 1924. Kurssin päätteeksi Karhumäki teki kovan laskun Caudron C.60-koneella järven jäälle. Lentokoneohjaajan kansainvälisen A-tutkinnon Karhumäki suoritti 1924, ammattilentäjän tutkinnon 1929 ja ohjaajaopettajatutkinnon 1931.[1][3][4]

Niilo Karhumäki perusti veljensä Valto Karhumäen kanssa 1925 Jyväskylän lähellä sijaitsevaan Keljon kylään Keljon lentokerhon. Syksyllä 1925 he alkoivat rakentaa Karhu 1-nimistä pientä lentokonetta, jonka voimanlehteenä oli 7 hevosvoiman tehoinen Harley-Davidson-moottoripyörän moottori ja kevättalvella 1926 Niilo Karhumäki teki koneella onnistuneita koelentoja. Syksyllä 1926 veljekset alkoivat rakentaa suurempaa Karhu 2-lentokonetta entisessä kanalassa. Koneeseen tilattiin suurempi 35 hevosvoiman lentokonemoottori Englannista. Tällä koneella tehtiin ensilento Keljon lahdella vappuna 1927.[5]

Karhumäki suunnitteli ja rakensi veljiensä kanssa 1920-luvulla Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira-lentokoneet ja hän perusti veljiensä kanssa Jyväskylän Keljoon Suomen ainoan yksityisen lentokonetehtaan, Toiminimi Veljekset Karhumäen. Niilo Karhumäki koulutti uusia lentäjiä ja antoi lentäjille jatkokoulutusta. Vuosina 1930–1939 Niilo Karhumäki koulutti 78 lento-oppilasta, joista toimi sotien aikana sotalentäjinä. Niilo, Valto ja Uuno Karhumäki rakensivat lentokoneita ja aloittivat yleisölennätykset, lentokoulutuksen ja ilmavalokuvauksen 1920–luvun lopulla. Ensimmäiset ilmavalokuvat Karhu 3-koneella lentäneet Niilo ja Valto Karhumäki ottivat maaliskuussa 1929 Jyväskylästä. 1930-luvulla Veljekset Karhumäki harjoitti lentokoulutusta, yleisölennätyksiä, lentokoneiden korjausta ja ilmavalokuvausta. Ilmakuvista tehtiin postikortteja ja ilmakuvia myytiin myös mainoskuviksi ja kartoitustarkoituksiin. Vuosikymmenen lopulla he aloittivat myös tilauslennot. Kesäkuussa 1939 tehtiin sopimus puolustusministeriön kanssa lentokonetehtaan rakentamisesta Kuoreveden Halliin. Niilo ja Uuno Karhumäki olivat löytäneet eräällä lennollaan lokakuussa 1938 Kuoreveden Hallinkankaalta Kolhinselän pohjoispäästä lentokentäksi sopivan paikan. Tämä tehdas käynnistyi syyskuussa 1940 ja jatkosodan aikana Hallin tehtaalla huollettiin ja peruskorjattiin ilmavoimien lentokoneita. Sodan aikana Karhumäellä oli Hallissa parhaimmillaan 250 työntekijää työssä. Halliin alettiin rakentaa myös Tampereella toimineen Valtion Lentokonetehtaan toimitiloja 1940. [1][6][4]

Veljekset Karhumäki Oy aloitti sotavuosien jälkeen vuonna 1950 säännöllisen reittiliikenteen de Havilland D.H.89 Dragon Rapide-koneilla. Vuonna 1951 otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka 1957 muutettiin kansainvälistä liikennettä muotoon Kar-Air Oy. Karhumäki harjoitti kotimaan reittilentojen lisäksi tilauslentoliikennettä, joka ulottui 1950-luvun alussa jo Afrikkaan ja Lähi-itään saakka. Kotimaan liikenteessä Rapide-koneet korvattiin sittemmin kolmella 14-paikkaisella Lockheed 18 Lodestar-koneella. Kesäisin harjoitettu kotimaan reittiliikenne laajeni samalla Helsinki–Joensuu-reitiltä Jyväskylän kautta Vaasaan ja edelleen Pohjanlahden yli Ruotsin Sundsvalliin. Välimeren maihin suuntautunutta tilauslentoliikennettä varten hankittiin Douglas DC-3 ja Convair CV 440 Metropolitan koneita. 1961 hankittiin ensimmäinen Douglas DC-6B-kone. Kesällä 1964 Olympia-matkatoimiston tilaamana tehtiin yhtiön Douglas DC-6B-koneella ensimmäinen suomalaisen matkustajakoneen suorittama maailmanympärilento. Vuonna 1963 Karhumäen lentoliikenne ja korjaamotoiminta siirtyi Aero Oy:n hallintaan, kun Veljekset Karhumäki Oy myi 50,1 prosenttia Kar-Air Oy:n osakkeista Aero Oy:lle. Kaupan jälkeen Veljekset Karhumäki Oy jatkoi edelleen ilmavalokuvaus- sekä maa- ja metsätalouslentoja. Hallissa sijainneet Karhumäen rakennukset siirtyivät 1963 puolustusministeriön alaiselle Hallin Lentokalustokorjaamolle, joka liitettiin vuonna 1970 Valmet Oy:n Kuoreveden tehtaaseen.[6][4]

Niilo Karhumäki voitti Suomen Ilmapuolustusliiton järjestämän Petsamon lennon sekä sai Harmon-patsaan vuonna 1933. Hän oli Suomen Ilmapuolustusliiton johtokunnan jäsen. Heinäkuussa 1939 hän sai lentokapteenin arvonimen.[1]

Niilo Karhumäki meni naimisiin ensimmäisen lento-oppilaansa Peräseinäjoelta kotoisin olleen Helvi Marttilan (1907–1996) kanssa. Helvi Marttila oli ensimmäinen lentokoulutuksensa aloittanut nainen Suomessa.[4][7][8]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karhunahas. Gummerus 1959
  • Lentopoikia, kuvittanut Antero Aho. Gummerus 1960

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niilo_Karhumäki&oldid=22512407”