Valamon vuosien 2016–2017 taidemyyntiskandaali

Valamon vuosien 2016–2017 taidemyyntiskandaalissa Valamon luostarissa myytiin itäsuomalaisen taidekeräilijäsuvun omistamiksi väitettyjä tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden vähäarvoisia maalauksia huomattavaan ylihintaan. Lisäksi luostarissa myytiin yleisölle taideväärennöksiä, mistä päätekijät saivat myöhemmin tuomion.

Valamon luostari.

Tausta

Mestarin jälki I

Valamon luostarissa järjestettiin vuosina 2014–2015 taidenäyttely nimeltä “Mestarin jälki”. Kyseessä oli “suurnäyttely suomalaisten mestareiden kristillisaiheisesta taiteesta”, kun Savon Sanomat kirjoitti. Taitelijoiden nimien joukossa vilahtelivat sellaiset nimet kuin Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Hugo Simberg, Juho Rissanen ja Akseli Gallen-Kallela. Näyttelyn kuratoi apulaispiispa Arseni. Hän oli koonnut teokset “itäsuomalaisen suvun yksityiskokoelmasta”, josta hän oli valinnut 76 Raamattu-aiheista teosta. Näyttelyn tiedottajana toimi muuan Jussi Savolainen. Hänen mukaansa

»Kyse ei ole edes merkittävästä yksityiskokoelmasta, vaan suomalaisittain merkittävästä kokoelmasta. Vastaavaa ei ole yhdelläkään museolla. Suvun kokoelmissa on yli 200 teosta.»

Näyttely veti Valamoon 7 300 kävijää, mikä oli luostarin näyttelyiden ennätys. Omistajasuvun toiveena oli, että näyttely lähtisi kiertoon museoihin Suomeen ja mahdollisesti myös ulkomaille.

Mestarin jälki II

Vuoden 2015 syyskuussa Valamossa avattiin seuraava näyttely, “Mestarin jälki II”, joka jatkui aina vuoden 2016 vappuun saakka. Savon Sanomien mukaan tämä näyttely oli “kaikkien aikojen jättimenestys”. Huhtikuussa 2016 näyttelyn sanottiin nähneen 13 000 kävijää, enemmän kuin yhdenkään luostarin aikaisemmista näyttelyistä. Näyttelyn sanottiin “vetävän väkeä kuin häkä”. Uumoiltiin, että 15 000 vierailijan raja saattaa mennä rikki. Se oli yhtä paljon kuin Kuopion taidemuseon kävijämäärä vuoden aikana. “Näyttely on piristänyt merkittävästi Valamon hiljaista talvikautta. Näin vilkasta meillä ei ole ennen ollut”, kommentoi näyttelyä Valamon myynti- ja markkinointipäällikkö Jaana Nykänen.

Menestys näkyi luostarin taloudessa. “Näyttelyvieraat käyttävät myös luostarin muita palveluita, syövät ravintolassa ja ostavat matkamuistoja. Moni käy myös opaskierroksilla ja toiset yöpyvät. Sellainen tuo tuloja luostariin. En ole tutkinut tarkkoja summia, mutta tiedän, että talous on nyt plussalla. Kiitos siitä Jumalalle,” luostarin johtaja, arkkimandriitta Sergei totesi. Näyttelyn oppaana toimi Jussi Savolainen. Mystisen taidekerääjäsuvun kokoelmissa sanottiin nyt olevan jo yli 300 taideteosta. “Suku antoi teokset näyttelyihin korvauksetta. Jos samanlainen olisi hankittu lainaan muualta, kulut olisivat huimat”, Sergei totesi.

Nilsiäläisen linja-autoliikkeen kerrottiin kuljettaneen satoja savolaisia vierailijoita luostariin. Luostari oli näyttelyn ympärille rakentanut paketin, johon kuului opastetun näyttelyn lisäksi tervetuliaishetki, opastettu vierailu pääkirkossa, ruokailu, viinikierros ja päiväkahvit. Lähes kaikkien ryhmien kerrottiin ostavan paketin.

Jo kaksi ja puoli viikkoa tämän näyttelyn jälkeen luostarissa avattiin uusi näyttely, “Via Finlandia”, jälleen mystisen keräilijäsuvun kokoelmista.

Via Finlandia -näyttely 2016–2017

Toukokuun puolessa välissä 2016 Valamossa avattiin “Via Finlandia” -näyttely, jolla luostari halusi juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Näyttelyn kuratoi jälleen Arseni, joka valinnut näyttelyyn yli 70 teosta. “Tällä kokoelmalla voisi perustaa museon”, kehui Arseni näyttelyä.

Jälleen teokset olivat peräisin samalta suvulta kuin aiempienkin näyttelyiden, mutta nyt ne olivat myynnissä. Arseni oli valinnut näyttelyn työt 300 tarjolla olleen teoksen joukosta, eivätkä teokset pääosin olleet uskonnollisia. Näitäkin tosin kerrottiin suvulla olevan nyt jo 350 kappaletta. Maallisen taiteen kokoelman kerrottiin olevan vielä tätäkin suurempi.

“Ohuen lompakon kanssa ei tosin kannata olla liikkeellä”, kirjoitti Savon Sanomat ja jatkoi, että näyttelyssä oli töitä mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Juho Rissaselta, Maria Wiikiltä, Tyko Salliselta, Albert Edelfeltiltä, Robert Wilhelm Ekmanilta ja Väinö Aaltoselta, lisäten, että “taide ei irtoa ihan pikkurahalla”.

Halvimpien näyttelytöiden kerrottiin maksavan 4 000 euroa ja kalleimman 600 000 euroa. Mainittiin myös, että mukana oli “kansainvälisiä herkkupaloja”, Picasson, Matissen ja Mirón grafiikkaa.

Näyttelyn kerrottiin herättäneen jo ennalta huomiota. “Monta opastuskierrosta on jo varattu. Myös keräilijät jopa ulkomailta ovat olleet yhteydessä”, kertoi luostarin tiedottaja. Luostarin kerrottiin saavan osan myyntituloista, mutta kuinka ne jaettaisiin, oli liikesalaisuus. Arkkimandriitta Sergein mukaan kyse oli kuitenkin “hyvästä summasta”.

Arseni kehui näyttelyä vuolaasti:

»Koko näyttely on helmi. Esimerkiksi R.W. Ekmanin, Tyko Sallisen, Rissasen ja Edelfeltin näyttelytyöt kelpaisivat heti mihin museoon vain.»

Näyttelyn järjestäjien silmissä siinsivät jo Mestarin jälki III ja Via Finlandia II -näyttelyt.

Näyttelyn ehto oli tälläkin kertaa, että omistajasuvun nimi pysyy salassa:

»Omistajan julkisuus ei toisi kokoelmalla mitään lisäarvoa, päinvastoin johtaisi ihmisten mielenkiinnon täysin väärään ja merkityksettömään asiaan ja pois kokoelman tarkoituksesta.»

Helsingin Sanomat siteerasi Savon Sanomia, jonka mukaan näyttely oli ollut “huikea menestys”: sen oli nähnyt 18 000 vierasta.

Luostarin vuosien 2016–2017 taidekauppa

“Via Finlandian” teokset olivat myynnissä. Näyttely sai paljon huomiota mediassa, mm. YLEllä, joka uutisoi “huikeasta taidekokoelmasta”, Kotimaassa, Savon Sanomissa (“Osta oma Edelfelt Valamosta”).

Myöhemmin näyttely ja teosmyynti ovat saaneet runsaasti huomiota Helsingin Sanomissa, Savon Sanomissa ja Ylen TV-uutisissa ja muissa tiedotusvälineissä ja nyttemmin eläköityneen rikoskomisario Kimmo Nokkosen teoksessa Operaatio Fake (Crime Time, 2024).

Näyttelyssä oli esillä ja myynnissä monen tunnetun suomalaisen taiteilijan teoksia. Taiteilijoita olivat aiemmin mainittujen lisäksi mm. Eero Järnefelt, Hugo Simberg, Kain Tapper. Mukana oli myös kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita kuten Pablo Picasso, Marc Chagall‚ Salvador Dalí, Henri Matisse ja Andy Warhol, Rembrandt van Rijn.

Sepite itäsuomalaisesta taidetta keräävästä suvusta

Luostarin mukaan teokset omisti “itäsuomalainen suku”, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen. Sukua edusti Jussi Savolainen, joka kiisti, että teokset kuuluisivat hänelle tai hänen perheenjäsenilleen. Helsingin Sanomat sai kuitenkin vuonna 2019 tietoonsa, että näyttelyn keskeiset teokset olivat hankkineet omistukseensa Jussi Savolainen ja hänen puolisonsa Sari Tikkanen 2000-luvulla, monet teoksista huutokaupoista. Heillä oli ollut tapana ostaa tunnettujen taiteilijoiden edullisia töitä. Teosten kauppakirjoissa omistajana oli Tikkasen yritys, mutta tämä johtui kuulemma “veroteknisistä syistä”. Luostari tai piispa Arseni eivät suostuneet paljastamaan teosten todellista omistajaa. Myyntituloista saivat provision luostari ja Filantropia ry, jonka oli ilmoitettu kanavoivan tulot Syyrian sodan uhreille. Filantropian kunniapuheenjohtajana toimi arkkipiispa Leo. Nokkonen kertoo teoksessa Operaatio Fake, että luostari sai kolmasosan myyntinäyttelyn tuloista.

Turun Sanomat sanoi vuonna 2018 suoraan, että näyttelyn taustalla oleva “sukutarina” oli sepitetty.

“Grafiikanvedokset”

Picasson teosten joukossa oli mm. Jeesusta esittävä litografia, muutaman muun kristillisaiheisen teoksen joukossa. Piispa Arseni totesi syyskuussa 2015 YLEn julkaisemassa haastattelussa, että Picasson kristillisaiheiset työt ovat hänen tuotannossaan “todellinen kuriositeetti”. Nokkonen huomauttaa, että Picasso oli tunnettu ateisti, ja hänen “kolme kristillisaiheista litografiaansa” oli päivätty 2.3.1959, jolloin hän oli lähes 80-vuotias. Keskisuomalainen oli eräästä teoksesta kertonut, että kyseessä “öljyvärityöstä tehdyn vedossarjan koevedos”. Nokkonen soitti parille asiantuntijalle, ja kävi ilmi ettei Picasson tiedetty tehneen öljyväritöittensä pohjalta grafiikan vedoksia. Hänelle tuli sellainen vaikutelma, että myynnissä oli “Picasson teoksia, jollaisia ei ollut koskaan aiemmin nähty”. Keskisuomalainen myös kertoi, että “Picasso on säätänyt [teoksen] värit”. Valamossa oli eräälle vieraalle kerrottu, että “taidehistorialle entuudestaan tuntematon Picasson kristillisaiheinen tuotanto olisi syntynyt, kun Picasso oli kokenut lyhytaikaisen uskonnollisen heräämisen 2. maaliskuuta 1959 ja valmistanut kolme kristillisaiheista litografiaa”.

Näyttelyssä kerrottiin, että Picasson vedokset olivat koevedoksia, joissa taiteilija oli siis itse säätänyt värit. Teosten aitouden oli kuulemma “varmistanut Picasson grafiikkaan erikoistunut ranskalainen asiantuntija ja että niiden aitoudesta annettaisiin ostajille asianmukainen takuutodistus”. Nokkonen ihmettelee teoksessaan, että kukaan ei kertonut, kuka tämä “asiantuntija oli ja kenen nimissä aitoustodistukset annettiin”. Nokkonen ihmettelee myös, “miten anonyymi voi taata yhtään mitään?” Myöskään teoksen numeroinnin perusteella ei ollut mahdollista tehdä mitään “päätelmiä edition koosta tai valmistumisvuodesta”.

Nokkonen oli yhteydessä asiantuntijoina pitämiinsä henkilöihin, joiden mielestä

»Picasson, Matissen ja Chagallin nimiin signeeratut teokset eivät olleet aitoa grafiikkaa vaan arvottomia painokuvia tai tulosteita. Ortodoksisen kirkon vahvasta mukanaolosta huolimatta meneillään näytti olevan kunnon huijaus. Oli syytä epäillä, että Valamon luostarissa ja eri puolilla Suomea järjestetyissä näyttelyissä myytiin väärennettyä grafiikkaa. Oli ilmeistä, että asiassa oli jo tapahtunut useita rikoksia, ja lisää tulisi tapahtumaan, ellei poliisi puuttuisi pikaisesti asiaan.»

“Grafiikanvedoksia” koskenut tutkinta

Päivää Turun Sanomien artikkelia myöhemmin, 7. toukokuuta, Ylen TV-uutiset kertoi, että samaisessa näyttelyssä myynnissä olleet Picasson, Henri Matissen ja Marc Chagallin grafiikantyöt, joita oli myyty “koevedoksina”, olivat väärennettyjä mustesuihkutulosteita. “Meillä on esitutkinnassa epäiltyjä törkeitä väärennöksiä, väärennöksiä ja petosrikollisia”, kertoi rikoskomisario Kauko Kuismin Ylelle. Kansallisgalleria oli tutkinut kahdeksan teosta ja todennut ne mustesuihkutulosteiksi eli väärennöksiksi. Savolainen kertoi näitä teoksia myydyn 10–20 kappaletta, ehkä 80 000 euron arvosta. Yle kertoi Savolaisen olleen toisen kahdesta epäilyksenalaisesta henkilöstä.

Valamon grafiikoiden osalta Keskusrikospoliisi ei ollut kiinnostunut avaamaan tutkintaa. Asiaan löytyi kuitenkin ratkaisu kuvataiteen jälleenmyyntikorvauksesta. Jälleenmyyntikorvaus tulisi tilittää Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) kautta taiteilijalle tai tämän kuoltua oikeuksien omistajalle 70 vuoden ajan, eli niin kauan kuin tekijänoikeus on voimassa. Valamon myyntinäyttelystä ei tällaisia tilityksiä ollut tehty. TTVK teki koeoston Valamosta, se osti Aimo Kanervan teoksen 3 300 eurolla. Kauppaa koskevissa asiakirjoissa teoksen omistusoikeuden sanottiin olevan Saxton Oy:llä, jonka toimitusjohtaja, hallituksen ainoa varsinainen jäsen ja osakkeenomistaja oli Sari Tikkanen, Jussi Savolaisen puoliso. Saxton Oy oli harjoittanut ammattimaista taidekauppaa ainakin vuodesta 2003 lähtien, mutta se ei ollut koskaan tilittänyt mitään TTVK:lle, joka ei tiennyt tällaisen yhtiön olemassaolosta mitään.

Saxton Oy:n tilityksen takaraja TTVK:lle oli tammikuu 2017. Kun tilitystä ei tapahtunut, TTVK ja Kuvasto tekivät rikosilmoistuksen Itä-Suomen poliisilaitokselle. Nyt oli pakko aloittaa tutkinta.

Valamosta ja muista ortodoksisen kirkon tiloissa järjestetyistä näyttelyistä oli myyty lähes 30 Picasson, Matissen ja Chagallin nimiin signeerattua teosta. “Grafiikanvedoksia” takavarikoitiin kahdeksan kappaletta, ja Kansallisgalleria tutki ne. Tutkimuksen lopputulos oli, että kyseessä oli mustesuihkutulosteet, jotka voitiin ajoittaa vuosille 1990–2010. Kaikki mainitut taitelijat olivat kuolleet tätä ennen, joten vedoksiin tehdyt signeeraukset olivat väärennöksiä.

Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että Savolainen oli ostanut “grafiikanlehdet” Ebaystä “luotettavana pitämältään Chris Brooksilta, joka käytti kauppaportaalissa tunnusta ‘brooksie2000’.” Nokkosen mielestä oli selvää, että Savolainen oli alun alkaenkin tiennyt, että vedokset olivat väärennettyjä. Jussi Savolainen ja Sari Tikkanen tuomittiin yhteensä 30 petoksesta ja väärennyksestä, joita yhdessä oikeus katsoi kyseessä olleen törkeä petos.

Oikeuden tuomiot

Pohjois-Savon käräjäoikeuden 3. huhtikuuta 2020 antaman tuomiolauselman (s. 88–90) mukaan (20/113385, Asianumero R 19/420) Jussi Savolainen, s. 1965, tuomittiin 30 rikoksesta, jotka olivat petoksia ja väärennyksiä, joukossa yksi törkeä petos, 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdolliseen vankeustuomioon. Sari Tikkanen, s. 1964, taas tuomittiin 34 rikoksesta, joita olivat kavallus, petos, väärennys, törkeä petos, törkeä kirjanpitorikos, lievä veropetos, törkeä veropetos, 2 vuoden ehdolliseen rangaistukseen sekä 3 vuoden liiketoimintakieltoon. (s. 97–99).

Itä-Suomen hovioikeus käsitteli tapausta vuonna 2021. Se piti ennallaan Savolaisen 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdollisen vankeustuomion samoin kuin Tikkasen 2 vuoden ehdollisen rangaistuksen sekä tämän 3 vuoden liiketoimintakiellon. Vastaajista Tikkanen yritti saada asiaa Korkeimpaan oikeuteen, mutta se kieltäytyi ottamasta sitä käsittelyyn.

Suomalaistaiteilijoiden maalaukset

Valamossa myynnissä olleiden suomalaistaiteilijoiden teosten osalta Helsingin Sanomien haastattelemat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että myynnissä olleet teokset olivat olleet ylihinnoiteltuja. Ne eivät missään tapauksessa ole edustaneet taitelijoiden tuotannon parhaita töitä. Erään asiantuntijan mukaan puheet “museotasoisista” töistä olivat ostajien harhaanjohtamista. Savolainen taas väitti, että huutokaupat eivät osaa hinnoitella taidetta ja myyvät sitä pelkkien kehysten hinnalla. Helsingin Sanomat taas sanoi verkkosivujensa otsikossa ylihintoja “törkeiksi”.

Asiantuntijat sanoivat, että suomalaisten taiteilijoiden huipputöitä tulee myyntiin vain harvoin. Yleisemmin myyntiin tulee perustöitä, joiden hinnat ovat vaatimattomalla tasolla.

Allaolevassa taulukossa ovat Helsingin Sanomien ja Nokkosen kertomat esimerkit näyttelyn teosten hinnoista:

Valamon taidemyyntinäyttelyn töitä
Taiteilija	Teos	Huutokaupan hinta	Myyntivuosi	Huutokauppaliike	Valamon luostarin hinta	Kerroin
Juho Rissanen	Kalastajat	2 900 €	2016	Hagelstam	48 000 €	16,5 x
Juho Rissanen	Leipäpoika (Viljasiilo)	13 000 €	2006	Hagelstam	72 000 €	5,5 x
Maria Wiik	Sairastava tyttö	8 500 €	2002	Hagelstam	96 000 €	11,29 x
Sigfrid August Keinänen	Kehrääjä	3 600 €	2006	Bukowskis	48 000 €	13,3 x
Sigfrid August Keinänen	Ruokatauko	5 000 €	2011	Bukowskis	60 000 €	12 x
Robert Wilhelm Ekman	Nuhteleva äiti	8 000 €	2003	Bukowskis	84 000 €	10,5 x
Albert Edelfelt	Neiti Perrot	5 000 €	2002	Bukowskis	96 000 €	19,2 x
Albert Edelfelt	Odotus	11 000 €	2002	Bukowskis	600 000 €	54,5 x

Lisäksi näyttelyssä oli esillä ja myynnissä Tyko Sallisen, Robert Wilhelm Ekmanin teoksia. Nokkosen mukaan “luostari odotti saavansa taiteen myynnistä ja näyttelyvieraista jopa satojen tuhansien eurojen tulot”, perustuen siihen, että aiempi “Mestarin jälki II” -näyttely oli kerännyt luostariin yli 13 000 kävijää, “joista moni oli ostanut näyttelyn ympärille rakennetun paketin opastuksineen, ruokailuineen ja viinikierroksineen”. Taiderikoksia pitkään tutkinut Nokkonen kirjoittaa, että hänellä “ei ole… tiedossaan yhtään tapausta, jossa taiteesta olisi pyydetty niin räikeitä ylihintoja kuin ‘Via Finlandiassa’.”

Näyttelyn kalleimmasta teoksesta Nokkonen toteaa seuraavaa:

»Signeeramaton maalaus esittää Edelfeltin mallina tunnettua Elli Jäppistä ruokolahtelaisessa kansallispuvussa virtaavan kosken äärellä. Edelfeltin tuotannon johtava asiantuntija Marina Catani on todennut teoksen olevan impressionistisesti maalattu väriluonnos. Yhdestäkään Edelfeltin teoksesta ei ollut maksettu huutokaupassa 600 000 euroa, kun Via Finlandia avattiin. Larin Paraske laulaa itkuvirsiä -teoksesta oli maksettu yksityisessä kaupassa peräti 850 000 euroa… Kyseinen kauppa perustui kuitenkin törkeään petokseen.»

Nokkosen mukaan Odotus ei ole “Edelfeltin tuotannon helmi, joka kelpaisi mihin museoon tahansa”, kuten piispa Arseni oli kertonut Savon Sanomien haastattelussa. Myöskään se ei ollut ollut savolaisen mysteerisuvun hallussa 30 vuotta, mitä Arseni väitti lehden sivuilla. Myöhemmin, vuonna 2021 teos myytiin Hagelstamin huutokaupassa 12 000 euron hinnalla.

Kallein näyttelystä myyty teos oli Nokkosen mukaan Juho Rissasen Leipäpoika 72 000 euron hinnalla. Se oli myyty vuonna 2006 13 000 eurolla. Ylipäätään Rissasen töistä on vain neljä kertaa maksettu yli 10 000 euroa, joten Valamossa tehdyssä kaupassa oli hänen mukaansa yli 50 000 euroa ylihintaa.

Myyntinäyttely ilmeisesti tuotti hyvin. Arkkimandriitta Sergei totesi Helsingin Sanomille myynnin tuloksista, että “en ole tutkinut tarkkoja summia, mutta tiedän, että talous on nyt plussalla. […] Kiitos siitä Jumalalle.”

Taidemyyntinäyttelyt muualla Suomessa ortodoksisen kirkon tiloissa

Ilmeisesti Valamon “Via Finlandia” -näyttelystä salaperäisen itäsuomalaisen taidekeräilijäsuvun kokoelmista myytiin lisää töitä eri puolella Suomea ortodoksisen kirkon tiloissa, esim. Porissa ja Lappeenrannassa.

Lehdistön rooli

Nokkonen ja Keskusrikospoliisin Kuopion rikosylikonstaapeli Matti Pulliainen esittivät Keskusrikospoliisille, että ylihintajutut pitäisi tutkia. Mutta “Savossa katsottiin, että taiteesta saa pyytää ja maksaa, mitä kukin haluaa.” Poliisi ei siis suostunut tutkimaan Valamossa käydyn taidekaupan hinnoittelua. Savolainen ja Tikkanen jatkoivat taiteen myyntiä mm. Nastolan Taidekeskus Taarastissa vuonna 2018. Vasta toimittaja Anu Nousiaisen laaja artikkeli toukokuussa 2018 lopetti tämän kaupan. Nokkosen mielestä “poliisin olisi se toiminta pitänyt lopettaa, ei lehdistön”.

Taarastissa oli myynnissä Tyko Sallisen signeeraamaton maalaus, joka Savolaisen mukaan oli ollut mysteerisuvun hallussa 30 vuotta. Sitä kaupattiin 36 000 eurolla. Myöhemmin, tammikuussa 2023 sama työ myytiin Tampereella Ekmanin huutokaupassa 140 eurolla. Tuolloin tekijän nimeä ei mainittu.

Nousiaisen artikkelin jälkeen myös Savon Sanomat alkoi kirjoittaa eri tyyliin Valamon näyttelyistä. Elokuun lopussa 2019 lehden pääuutissivun otsikkona oli “Tarina suvun taidekokoelmasta oli keksitty”. Artikkelin mukaan “suvun mittaamattoman arvokasta taidekokoelmaa ei ole olemassakaan.” Ympäri Suomea kiertäneiden myyntinäyttelyiden taideteokset olivat kuopiolaisen taidekaupan omistamia, ja osa niistä todettiin myöhemmin väärennöksiksi, jotkin olivat vain painettuja julisteita. Savon Sanomien artikkeli liittyi syksyllä 2019 Kuopiossa alkaneeseen oikeudenkäyntiin, jossa taidenäyttelyiden taustahenkilöitä syytettiin petoksista ja väärennöksistä, sekä naisosapuolta törkeästä kavalluksesta.

Savon Sanomat jatkoi asiasta kirjoittamista 7.9.2019. Valamon taidenäyttelyihin liittyen otsikko kertoi nyt, että “Kymmenet tuhannet vieraat saivat väärää tietoa” ja että “Näyttelyissä käyneet taidehistorioitsijat huomauttivat kauppiaita asiasta jo aiemmin”, viitaten siihen, että näyttelyissä oli tulosteiden lisäksi ollut esillä “tauluja, joissa oli epäilyttäviä piirteitä”. Erästä teosta oli koetettu vanhentaa jälkikäteen, kävi ilmi poliisin esitutkintaan varten kirjoitetusta lausunnosta. Tuosta maalauksesta pyydettiin Valamon näyttelyssä 84 000 euroa. Erästä toista teosta oli koetettu tehdä vanhemman näköiseksi naarmuttamalla. Eri taiteilijoiden teoksia eri ajoilta oli signeerattu samanlaisella punaruskealla värillä. Joidenkin teosten ikä ei vastannut aikakautta.

Näyttelyn luettelossa oli myös epäselvyyksiä:

»Näyttelystä ei saanut ottaa mukaan teosluetteloa. Sen sai käyttöönsä vain siksi aikaa, kun oli näyttelyssä. Luettelo oli epämääräinen ja puutteellinen monen muuhun näyttelyyn verrattuna.»

Picasson kohdalla oli mainittu tekniikka, josta kukaan taidehistorioitsija ei ollut kuullutkaan. Eräs taidehistorioitsija tuli jo paikan päällä siihen tulokseen, että grafiikkana mainostetut vedokset olivat painotuotteita. Vedokset oli sijoitettu kahden lasin alle, jotta kävijät eivät huomaisi, että niistä erottuu paljaallakin silmällä pikseleitä. Joissakin kuvissa erottui vielä sivunumerot; ne oli skannattu kirjojen sivuilta.

Näyttelyn maalauksista kaksi osoittautui väärennöksiksi.

Kirkon reaktiot

Arkkipiispa Leo

Arkkipiispa Leo.

Savon Sanomien mukaan Valamon tapauksen teki merkittäväksi se, että luostariin tuotiin bussilasteittain ryhmiä, sekä myös satunnaisia turisteja ja luostarin säännöllisiä kesävierailijoita, jotka maksoivat päästäkseen näkemään “museotasoisen huippunäyttelyn”. Esitutkinnassa tuli esiin myös, että väärennöksiä oli myyty ortodoksisen kirkon seurakuntatiloissa. Lehti kysyi asiasta arkkipiispa Leolta, mutta tämä ilmoitti aluksi, ettei hän tule kommentoimaan asiaa tiedotusvälineille. Vaikka luostaria ei epäilty rikoksista, lehden mukaan on iso eettinen kysymys, mikä on uskonnollisen yhteisön vastuu tällaisessa taidekaupassa:

»Luostari ja kirkko muutenkin antoivat nimensä käyttöön myyntinäyttelylle, joissa myytiin myös naarmuisia, repaleisia, taiteltuja maalauksia sekä taidekuvista otettuja tulosteita, joissa näkyi printterin jälkiä.

Myynnissä oli teoksia, jotka oli ostettu muutamalla tuhannella eurolla huutokaupassa Helsingissä ja joiden hintaa nostettiin ‘Valamon lisällä’ 50 000–90 000 euroon.

Moni ostaja luuli ostavansa hintansa veroisen teoksen, sillä eihän nyt uskonmiesten uskota pyytävän ylihintaa. Ostajat eivät tienneet, ettei teoksia ollut arvioinut kukaan taiteentuntija, vaan tiedot oli kirjattu esitteisiin etsimällä netistä.

Ostajat eivät tienneet, että teosten nimiä oli vaihdettu alkuperäisistä, jotta ostajat eivät ihmettelisi, miksi hinta oli noussut satakertaisesti siitä, kun teosta on aiemmin kaupiteltu halpahuutokaupassa.»

Puolitoista viikkoa myöhemmin Leo jo suostui puhumaan Savon Sanomille. Omasta mielestään sekä hänet että luostari oli “harhautettu”. “Olen äärimmäisen vihainen asiasta. Monet ovat tulleet asiassa harhautetuiksi. Kaikki eivät ole voineet tulla asiassa nimellään edes esille”, hän sanoi. Hän toivoi, että poliisi tutkisi asian loppuun, jotta selviäisi, “miten ortodoksisen kirkon mainetta päädyttiin käyttämään yksittäisen taideliikkeen myyntitoiminnassa. … Tulin itse harhautetuksi, kun olin Valamon luostarissa avaamassa näyttelyt.” Hän kertoo olevansa hyvin pahoillaan teoksia ostaneiden tai näyttelyihin luottaneiden puolesta. Hän korosti, että hän ja arkkimandriitta Sergei olivat luottaneet siihen, että kuratointi oli asianmukaista, teosten taustat kunnossa ja hinnat asiallisia. Asiasta on ollut vahinkoa kirkolle ja luostarille, Leo totesi.

Metropoliitta Arseni

Metropoliitta Arseni.

Metropoliitta Arseni väitti, että hän oli huomannut tulosteiksi osoittautuneet vedokset vasta kesken näyttelyn. Hänellä ei kuulemma ollut mitään osuutta niihin ja hän oli pyytänyt heti huomattuaan ne poistamaan ne.

Asta Tenhusen Kommentti-artikkelista syntyy aivan toisenlainen kuva. Kun tämä oli kysynyt “hänen vastuutaan näyttelystä”, Arseni vastasi tälle:

»En ole tehnyt yhteistyötä heidän [taidekauppiaspariskunnan] kanssaan muuta kuin Valamossa enkä sielläkään heidän kanssaan, vaan Valamon luostarin kanssa.»

Toimittaja kertoi kirjoittavansa, että Arseni on tehnyt yhteistyötä kuopiolaispariskunnan kanssa ainakin kymmenen vuotta, jolloin hän “uhkasi Julkisen sanan neuvostolla, kielsi koko haastattelunsa käytön ja syytti toimittajaa valheellisista tiedoista.” Sittemmin hän sähköpostitse myönsi “tuntevansa toisen henkilöistä… pitkältä ajalta”. Hän kiisti tienneensä väärennetyistä Picasson töistä mitään. Kuitenkin hän oli esiintynyt kirkkokunnan lehdessä Aamun Koitossa näyttelyä mainostaneessa lehtijutussa yhdessä “väärennetyn Picasson työn ja muiden poikkeuksellisen huonolaatuisten taulujen kanssa”.

Toisessa yhteydessä, joskin samana päivänä julkaistussa eri artikkelissa Arseni myönsi tienneensä, että mitään omistajasukua ei ollut olemassa, vaan että kyseessä oli pariskunta:

»Kyllä oli tiedossa. Se on eri asia, miten asiaa markkinoitiin. Siitä en vastannut, vaan Valamon luostari tietää, miten päädyttiin sellaiseen markkinointiin.»

Arseni myös puolusti teosten hinnoittelua:

»Ei tarvitse mennä kuin johonkin taideliikkeeseen, niin ne myyvät teoksia aivan samoilla kertoimilla… Luotin, että teokset ovat aitoja ja hankittu huutokauppataloista. Sitähän ajattelee, etteivät Bukowski ja Hagelstam myy väärennettyjä.»

Arkkimandriitta Sergei

Piispa Sergei.

Arkkimandriitta Sergei ilmoitti Savon Sanomille, että jatkossa Valamon luostari selvittää tarkemmin yhteistyökumppaneidensa taustat ja selvittää huolellisesti, ettei sen nimeä jatkossa liitetä epärehellisiin hankkeisiin. Hän sanoi, että

»Sekä luostari että näyttelyssä vierailleet ja niistä teoksia ostaneet ovat joutuneet näyttelyn yhteydessä huijatuiksi.»

Vallan ja maineen käyttö

Savon Sanomien toimittajan Asta Tenhusen kommentin mukaan “näyttelykohu on erittäin vakava paikka siinä, miten huolimattomasti valtaa ja mainetta on annettu ulkopuolisen käyttöön” kansankirkossa, jolla on valtiollinen erityisasema esimerkiksi lainsäädännössä.