Vaajanvirta
| Vaajanvirta Vaajavirta |
|
|---|---|
 Vaajanvirta ilmakuvassa |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Jyväskylä |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) [1] |
| Valuma-alue | Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3) |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Leppävesi |
| Laskupaikka | Päijänne |
| Esteet | Vaajakosken voimalaitos, Vaajakosken vanha voimalaitos |
| Taajamat | Jyväskylän keskustaajama (Vaajakoski) |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 80,8 m [2] |
| Laskukorkeus | 78,3 m [2] |
| Korkeusero | 2,5 m |
| Pituus | 3,9 km [3] |
| Suurin virtaama | 471 m³/s (HQ) [4] |
| Keskiylivirtaama | 283 m³/s (MHQ) [4] |
| Keskivirtaama | 150 m³/s (MQ) [4] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vaajanvirta [2][1] tai myös Vaajavirta[5] on Leppävedestä Päijänteeseen laskeva joki Jyväskylässä Vaajakosken alueella.[2] Joki on noin 3,9 kilometrin pituinen.[3]
Vaajanvirrassa on kolme saarta: Lapinsaari, Naissaari ja Varassaari. Joessa kulkee Keiteleen kanavan eteläisin osa, Vaajakosken kanava. Valtatiet 4, 9, 13 ja 23 ylittävät Vaajanvirran Naissaaren kautta ja Jyväskylä–Pieksämäki-rata Haapakosken kohdalta.[2]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaajanvirta alkaa Leppäveden länsiosasta Kaunisharjun ja Koskenvuoren välistä 80,8 metrin korkeudelta mpy. Joen yläjuoksulla on asumaton Lapinsaari, jonka länsipuolelle jää Janakanlahti. Jyväskylä–Pieksämäki-radan alituksen jälkeen joki levenee suvannoksi, jonka eteläosaan Saltunlahteen laskee Hupelinlammen laskuoja. Alempana Naissaaren kohdalla joki kapenee ja haarautuu. Naissaaren koskien ja Vaajakosken kanavan jälkeen joki alittaa valtatien, ja laskee lopulta Päijänteeseen Varassaaren eteläpään ja Hupelin asuinalueen välissä[3]. Päijänteen pinnankorkeus on 78,3 metriä mpy., joten Vaajanvirralle kertyy noin 2,5 metriä pudotusta.[2]
Vaajanvirrassa on ollut alun perin neljä koskea: Ylinenkoski, Keskikoski, Haapakoski ja Naiskoski.[a] Haapakoski ja Naiskoski ovat rinnakkaisia haaroja, jotka sijaitsevat Naissaaren länsi- ja itäpuolella. Haapakoskeen on rakennettu Vaajakosken vanha voimalaitos vuonna 1921, ja Naiskoskeen nykyinen Vaajakosken voimalaitos vuonna 1941. Ylinenkoski ja Keskikoski on perattu.[6] Joen koskia on perattu ainakin jo 1800-luvun alkupuolella.[4]
Valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaajanvirran valuma-alueen pinta-ala on noin 17 668 neliökilometriä, josta 16,8 % on vesistöjä.[7] Valuma-alue kuuluu Kymijoen vesistöön.[1] Joen keskivirtaama on 150 kuutiometriä sekunnissa ja keskiylivirtaama 283 kuutiometriä sekunnissa. Suurin virtaama, 471 m³/s, on mitattu vuonna 1988. Keskivirtaamalla vesi johdetaan Päijänteeseen vain uuden voimalaitoksen sekä osin kanavan kautta. Vettä johdetaan vanhan voimalaitoksen kautta ainoastaan virtaaman ylittäessä 200 m³/s.[4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaajakoskella eroteltiin pohjoisesta Keski-Suomesta tulevia tukkeja edelleen kuljetettavaksi laivalla Päijänteellä. Suuri tukkien erottelupaikka sijaitsi Vaajanvirran alajuoksulla Varassaaren ja Hupelin välissä.
Tukinerottelussa työskentelevien määrä oli 1940-luvulla noin 300. Vuosina 1945–1961 Vaajanvirran erottelupaikan kautta uitettiin 8–12 miljoonaa tukkia vuodessa. Tukinuiton merkitys alkoi vähentyä 1950-luvulla maantiekuljetusten lisääntyessä. Viimeinen uittokesä oli 1964, jolloin Vaajanvirran kautta kulki enää kaksi miljoonaa tukkia.
Vaajakosken keskustan, Tölskän ja Savonmäen jätevedet laskettiin pitkään puhdistamattomina Vaajanvirtaan.[8] Jätevesiputki sijaitsi hieman vanhan voimalaitoksen alapuolella.
Kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaajanvirta on paikallisesti tärkeä kalastuskohde, jonka kautta taimenet vaeltavat Päijänteen ja ylempien vesistöjen välillä. Taimenkanta alkoi heiketä seudun teollistuessa ja halvempien kalapyydysten yleistyessä; ennen Vaajakosken teollistumista ja voimalaitosten rakentamista viisi kilogrammaa painavat taimenet olivat melko yleisiä. Vaajanvirrassa esiintyy kuitenkin nykyään jonkin verran enemmän yli 60 senttimetrin pituisia taimenia kuin ylempänä vesistössä. Vaajanvirran taimenten keskipituus on noin 45–50 senttimetriä.[6]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Leppävesi (14.311.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ a b c d e f g Vaajanvirta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ a b c Vaajanvirta Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ a b c d e Leppänen, Antti & Ojala, Sami: Taimenen poikasten alasvaellus Vaajavirrassa (s. 5–9) sssoy.fi. 31.10.2022. KVVY Tutkimus Oy. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ Mauri Hähkiöniemi: 71 / Vaajavirranranta, asemakaava .jkl.fi. 16.11.2012. Arkistoitu 21.12.2023. Viitattu 21.12.2023.
- ↑ a b Räihä, Ville: Vaajavirran taimen – nykytilanne ja tulevaisuus, s. 3–7. Pohjois-Savon ELY-keskus, 2016. ISBN 978-952-314-402-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.1.2025.
- ↑ Vaajanvirran valuma-alue, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.1.2025
- ↑ Vaajakoski-lehti, 1978, nro 27. Jyväskylän maalaiskunta.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vaajanvirta Wikimedia Commonsissa
