Väinö Maunumaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Maunumaa
Henkilötiedot
Syntynyt15. huhtikuuta 1922
Lapua
Kuollut23. huhtikuuta 2007
Lapua
Ammatti pastori, opettaja, rehtori, toiminnanjohtaja
Arvonimirovasti
Vanhemmat Eemil Maunumaa ja Lempi Maunumaa o.s. Muilu
Puoliso Kaisu Tellervo Maunumaa, o.s. Ranta
Muut tiedot
Aktiivisena 1949-1998
Koulutussacri ministeri kandidaatti, auskultointi kansanopistoja varten, pastoraalitutkinto
Merkittävät teoksetVeisatkaa vuoroin 8,
Veisatkaa vuoroin 9,
Tutustumme Siionin virsiin
Tunnustukset ansiomitalit VR 4 ja SVR J I
Järjestö Herättäjä-Yhdistys
Edeltäjä Jussi Kuoppala
Seuraaja Jaakko Elenius

Väinö Johannes Maunumaa (s. 15. huhtikuuta 1922 Lapua ‒ k. 23. huhtikuuta 2007 Lapua), oli suomalainen pappi, opettaja, rehtori, toiminnanjohtaja.[1][2]

Maunumaa syntyi kansakoulunopettaja Eemil ja Lempi (o.s. Muilu) Maunumaan perheeseen.[1]

Oman perheen Maunumaa perusti 1947 lastenohjaaja Kaisu Tellervo Rannan kanssa. Maunumaan perheeseen syntyi seitsemän lasta.[1]

Ylioppilaaksi Maunumaa kirjoitti 1942 Lapuan yhteiskoulussa.[1]

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa hän suoritti sacri ministeri kandidaatin tutkinnon (nykyisin teologian maisteri) 1949. Hänet vihittiin papiksi 1949 Tampereella ja auskultoi kansanopistoa varten erivapaudella 1957. Pastoraalitutkinnon Maunumaa suoritti 1971.[1]

Maunumaan työura alkoi nuorisopastorin työssä Janakkalassa 1949 ja jatkui Nurmeksessa 1950.[1]

Vuonna 1951 alkoi hänen 23-vuotinen työnsä Paltamon Mieslahdessa. Hän oli Kainuun kristillisen kansanopiston yleisaineiden opettajana 1951-1968 sekä kansanopiston johtajana 1957-1968. Vuosivälillä 1969-1974 Maunumaa toimi Kainuun opiston, kristillisen kansanopiston ja kansankorkeakoulun rehtorina.[1]

Työajan loppuvaiheen Maunumaa oli Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana Lapualla 1974-1983, jolloin siirtyi eläkkeelle.[1]

Sivu- ja luottamustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman viran ohella Maunumaa toimi virkaa tekevänä (vt.) Ristijärven kirkkoherrana 1953, 1955-1956, 1967-1968 sekä Paltamon vt. kappalaisena 1954 ja 1960.[1]

Nurmeksen nuorisolautakunnan puheenjohtajana Maunumaa toimi 1950 sekä Kuopion hiippakunnan nuorisotyö- ja pyhäkoulutoimikunnan jäsenenä hän oli 1950 ja 1967-1974. Paltamon kunnanvaltuuston jäsenenä Maunumaa toimi 1957-1974, kunnanvaltuuston toisena varapuheenjohtajana 1957-1964, raittiuslautakunnan jäsenenä 1957-1960, kansalaiskoulun johtokunnan jäsenenä 1960-1973, kansalaisopiston johtokunnan jäsenenä 1965-1967 sekä koulusuunnittelun toimikunnan jäsenenä 1968-1970.[1]

Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan jäsenenä Maunumaa oli 1972-1983 sekä Lapuan musiikkiopiston johtokunnan puheenjohtajana 1981-1988.[1]

Kainuun sotainvalidien veljesliiton luottamuspappina Maunumaa oli 1957-1974, reserviupseerien hengellisten asioiden yhdysmies 1960-1974 sekä Etelä-Pohjanmaan Sotainvalidien Hengellisen toimikunnan jäsen vuodesta 1985.[1]

Herättäjä-Yhdistyksessä oli 1990-luvulla Väinö Maunumaalla, Onni Pääkkösellä ja Kari Rantakarilla tavoitteena laatia kaikista Siionin virsien sävelmistä 4-ääniset kuorosovitukset. Kokoelma julkaistiin 1995. Päätettiin tämän jälkeen ripeästi tehdä myös Siionin virsistä yksiääninen verkkoversio internetiin. Kari Rantakari skannasi virret sähköiseen muotoon. Väinö Maunumaa soitti 255 virrestä säkeistön kosketinsoittimella. Täten saatiin midi-tiedosto kustakin virrestä. Antti Maunumaa kokosi Rantakarin sana- ja Väinö Maunumaan säveltiedostoista Siionin virret Herättäjä-Yhdistyksen verkkosivuille 1996. Kymmenkunta vuotta tämä Siionin virsien verkkoversio oli käytössä.[3]

Maunumaa oli Siionin virsien neliäänisen sovituksen toimituskunnassa 1958. Hän toimi myös Siionin virsien vuonna 1972 julkaistun uuden painoksen sävelmätoimikunnassa puheenjohtajana.[1]

Myös kirjallisia julkaisuja Maunumaa toimitti.

Urkumusiikkia harrastavalle Maunumaalle myönnettiin rovastin arvo 1969. Yliluutnantiksi hän yleni 1968 ja sai kunniamerkkeinä 4. luokan Vapaudenristin sodanajan ansioista VR 4 sekä Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan jäsenmerkin SVR J I (vuodesta 1993 Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki SVR R I).[1]

  • Maunumaa, Väinö, Väinö Malmivaara virsirunoilijana. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto 1949.
  • Maunumaa, Väinö, Ranta, Juhani, Kainuun kristillinen kansanopisto (Mieslahti) 1909-1959. Kainuun kristillinen kansanopisto 1959.
  • Haavio, Jaakko, Maunumaa, Väinö, Tutustumme Siionin virsiin. Saarelma-Maunumaa, Minna, kirjoittaja, toimittaja. Herättäjä-yhdistys 1993. ISBN 951-878-051-X
  • Maunumaa, Väinö, Sisälähetysseura Herättäjä perustettiin Ylivieskassa Jaakolan talossa vuonna 1912. Kalajokilaakso : sitoutumaton Kalajokilaakson talousalueen äänenkannattaja 8.2.1992, s. 7
  • Herännäisyys, lämmin tupa. Kirjoittaja Räty, Jouko; haastattelut Maunumaa, Väinö ja Maunula, Paavo. Suomen lähetyssanomat 122(1980) : 3, s. 18-20

Partituureja ja nuotteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Veisatkaa vuoroin. 8. Valikoima virsikirjan ja Siionin virsien sekä J. S. Bachin ja E. Wikfeldtin sävelmiä mieskuorolle sovitettuina. Partituureja. Bach, Johann Sebastian, säveltäjä; Wikfeldt, Erhard, säveltäjä; Maunumaa, Väinö , toimittaja. Herättäjä-yhdistys 1986.
    • Johda Jeesus, minua. Nuotti. Odel, Anders, sanoittaja, 1718-1773; Norontaus, Veikko, sovittaja, toimittanut Väinö Maunumaa, Julkaisussa: Veisatkaa vuoroin. 8, sivu 7
    • Hiljaa niinkuin kaste. Nuotti. Wikfeldt, Erhard, säveltäjä; Apajalahti, Erkki, sanoittaja; Frostenson, Anders, sanoittaja; Palola, Elias, sovittaja. Toimittanut Väinö Maunumaa. Julkaisussa: Veisatkaa vuoroin. 8, Sivu 9
    • Käy isänmaataan kohti ain. Nuotti, Palola, Elias , sovittaja. Valikoima virsikirjan ja Siionin virsien sekä J. S. Bachin ja E. Wikfeldtin sävelmiä mieskuorolle sovitettuina. Toimittanut Väinö Maunumaa. Julkaisussa: Veisatkaa vuoroin. 8, Sivut 10-13
  • Veisatkaa vuoroin. 9. Valikoima Siionin virsiä sekakuorolle sovitettuna. Partituureja. Toimittanut Väinö Maunumaa. Herättäjä-yhdistys 1998.
  1. a b c d e f g h i j k l m n Suomen teologit Finlands teologer 1999
  2. Suomen teologit Finlands teologer 2010
  3. Herättäjä-Yhdistys