Väinö I. Haapalainen

Väinö Ilmari Haapalainen (15. lokakuuta 1916 Viipuri – 20. helmikuuta 1977 Pori) oli suomalainen säveltäjä ja kanttori-urkuri. Hänen isänsä oli tunnettu Viipurissa vaikuttanut säveltäjä Väinö Haapalainen.

Elämä

Haapalainen aloitti opinnot Viipurin musiikkiopistossa jo kuusivuotiaana ja jatkoi niitä myöhemmin Helsingin konservatoriossa. Valmistuttuaan hän toimi aluksi Viipurissa kanttori-urkurina, mutta muutti talvisodan vuoksi Poriin 1940. Haapalainen toimi kaupungissa muusikkona ja musiikinopettajana, kunnes hänet vuonna 1956 nimitettiin Reposaaren seurakunnan kanttoriksi.

Säveltäjänä Haapalaisen tuotanto käsittää muun muassa kolme sinfoniaa sekä kaksi viulukonserttoa ja sellosonaattia. Lisäksi hän sävelsi erilaisia orkesterisarjoja, kantaatteja sekä kuoroteoksia. Haapalaisen merkittävimpänä hengellisenä sävellyksenä pidetään hänen vuonna 1963 Keski-Porin kirkon 100-vuotisjuhliin säveltämäänsä kantaattia Temppelin kellot. Haapalaisen tiedetään säveltäneen musiikkia myös ainakin kahteen Kaarina Alavan näytelmään.

Hänen ainoat äänilevylle päässeet sävellyksensä ovat ilmeisesti Helsingin Varuskuntasoittokunnan ja Sotilaskuoron esittämä Sotapoikia Suomen on (san. Kalle Väänänen) vuodelta 1953 sekä Porin Mies-Laulun 1985 levyttämä Hyökyaalto, joka on sävelletty V. A. Koskenniemen runoon. Myös muun muassa Pori Sinfoniettan albumilla Valse Lente - Suomalaisia valsseja vuonna 1994 julkaistu Vanha suomalainen valssi on joissakin lähteissä merkitty Väinö Ilmari Haapalaisen säveltämäksi, mutta se on alun perin hänen isänsä kappale vuodelta 1929. Lisäksi Radion viihdeorkesteri on nauhoittanut Haapalaisen Balettikuvia-orkesterisarjan vuonna 1974.

Aiheesta muualla

• Väinö I. Haapalainen Pori-tiedossa