Uuden-Seelannin historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uuden-Seelannin historialla tarkoitetaan nykyisen Uuden-Seelannin alueen historiaa.

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maoripäällikkö perinteisen taiaha-aseen kanssa.

Uuden-Seelannin asutushistorian varhaisvaiheesta ei ole kovinkaan täsmällisiä arkeologisia todisteita, mutta yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaisesti ensimmäiset asukkaat tulivat 1200-luvun alkupuoliskolla. Polynesialaiset saapuivat kanooteilla itäisestä Polynesiasta.[1] Maorit toivat mukanaan koiran ja polynesianrotan, sekä luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa kasvavan bataatin eli kumaran. Aikaisemmin Uudessa-Seelannissa ei ollut ollut ollenkaan nisäkkäitä. Sen sijaan saarilla oli ollut paljon lintuja, joista suuri osa lentokyvyttömiä.[2] He asettuivat pääasiassa saarten itärannikoille ja metsästivät saarilla silloin runsaina eläneitä lentokyvyttömiä moalintuja. Moan luista saatiin tarvekaluja, lihasta ja munista ravintoa ja höyheniäkin käytettiin. Maorien kivikautisessa kulttuurissa luuta käytettiin monipuolisesti kiven rinnalla.[3] Eurooppalaisten saapuessa maoreita oli noin sata tuhatta.[4] Maorien käyttämä nimi Uudesta-Seelannista on Aotearoa, "Pitkän valkoisen pilven maa".[5]

Eurooppalaisten tulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena Abel Tasman näki saaret vuonna 1642. James Cook nousi 1769 ensimmäisenä eurooppalaisena maihin. Hän kartoitti molempien saarten rannikot ja vieraili niillä vielä kaksi kertaa, 1773–1774 ja 1777. Hän tuli maorien kanssa yleensä hyvin toimeen toisin kuin 1770-luvun puolivälissä käynyt ranskalainen Jean de Surville. Cookin raportit houkuttelivat saarille hylkeiden ja valaanpyytäjiä sekä kauppiaita Amerikasta, Englannista, Ranskasta ja Australiasta.[4]

Eurooppalaisten mukana tuli influenssa ja muita tauteja, joita vastaan maoreilla ei ollut lainkaan vastustuskykyä.[4] Maori-päälliköt luovuttivat saaret Britannialle vuonna 1840 allekirjoitetulla Waitangin sopimuksella.[5] Maorien silloisia asuinalueita hallittiin maoriperinteiden mukaisesti. Eurooppalaisten määrä kasvoi, ja vuonna 1858 laskettiin, että eurooppalaisia oli enemmän kuin maoreita, joita oli enää 58 000. Eteläsaarelta löytyi kultaa, mikä sai aikaan ryntäyksen 1860-luvulla, mutta kullankaivu ei osoittautunut kannattavaksi.[4] Kultaryntäyksen ajoilta on jäljellä muun muassa Arrowtownin pikkukaupunki Queenstownin lähellä.[6]

1860-luvulla kärjistyneet maorien ja uudisasukkaiden väliset maakiistat, etenkin Pohjoissaarella, saivat kuitenkin aikaan Maorisodiksi kutsutut sodat, jotka päättyivät vuonna 1872. Taistelujen tuloksena maorit menettivät suuren osan maistaan. 1890-luvulla säädettiin edistyksellisiä lakeja, ja naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa. 1930-luvulla Uusi-Seelanti oli maailman ensimmäinen hyvinvointivaltio.[4]

Itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2011 maanjäristyksen vaurioita Christchurchissa.

Ison-Britannian siirtomaana ollut Uusi-Seelanti sai itsehallinnollisen dominion aseman vuonna 1907. Westminsterin säädöksen perusteella se tuli Britannian kanssa tasavertaiseksi itsenäiseksi valtioksi, jolla oli kuitenkin Britannian kanssa yhteinen hallitsija ja joka edelleen kuuluu Kansainyhteisöön.[7]

Uusi-Seelanti lähetti toisessakin maailmansodassa joukkoja Eurooppaan, mutta se joutui keskittymään vuodesta 1941 entistä enemmän oman maansa puolustamiseen, kun Japani alkoi suoraan uhata sitä. Sodan jälkeen Uusi-Seelanti alkoi tukeutua entistä enemmän Yhdysvaltoihin, ja maat sekä Australia tekivät 1951 ANZUS-sotilasliiton.[1] Uuden-Seelannin sotilaita taisteli YK:n joukoissa Koreassa 1950–1953 ja Yhdysvaltojen puolella Vietnamissa 1960-luvulla.[8]

Työväenpuoluetta edustanut pääministeri David Lange tuli valtaan vuoden 1984 vaalien jälkeen. Perintönä edelliseltä hallituksilta Lange sai käsiinsä Uuden-Seelannin erittäin vaikeat rakenteelliset talousongelmat. Lange toteutti radikaaleja talousuudistuksia, jotka lisäsivät markkinoiden vapautta ja vähensivät valtion menoja. Uudistukset muuttivat syvästi Uuden-Seelannin taloutta ja puhuttiin Uuden-Seelannin ihmeestä, joka herätti kansainvälisesti valtavaa kiinnostusta. Toisaalta Langen vuonna 1984 aloittamia uudistuksia mm. sosiaalietuuksien leikkauksia ja työmarkkinoiden vapauttamista on myös kritisoitu.[9][10]

Vuonna 1985 Langen hallitus epäsi yhdysvaltalaisilta ydinkäyttöisiltä tai ydinaseita kuljettavilta aluksilta pääsyn satamiinsa.[8] Tämä katkaisi Yhdysvaltain ja Uuden-Seelannin ANZUS-puolustusliiton.[11] Vuonna 1985 sattui myös ydinaseisiin liittynyt niin sanottu Rainbow Warriorin tapaus, jossa Ranskan tiedustelupalvelu räjäytti Greenpeacen Rainbow Warrior -aluksen Aucklandin satamassa.[8] Työväenpuolue voitti vuoden 1987 vaalit ja David Lange jatkoi pääministerinä vuoteen 1989, jolloin hän erosi terveysongelmien takia.[9]

Kansallispuolue voitti vuoden 1990 vaalit ja James (Jim) Bolgerista tuli pääministeri. Vaalivoittojen jälkeen Bolger erosi vuonna 1997 kansallispuolueen johtajakilpailun tuloksena ja saman puolueen Jenny Shipley nousi Uuden-Seelannin ensimmäiseksi naispääministeriksi.[12]

Maorien kuningatar Te Atairangikaahu kuoli 75-vuotiaana vuonna 2006. Englannin kuningatar Elisabet lähetti pojanpoikansa prinssi Williamin edustajakseen viralliselle vierailulle vuonna 2010.[8]

Talouslama koetteli Uutta-Seelantia pahoin vuosina 2008–2009. Helmikuussa 2011 maanjäristys tuhosi osia Christchurchin kaupungista ja surmasi sen asukkaita.[8]

Helen Clarkin johtama työväenpuolue voitti parlamenttivaalit 1999, 2002 ja 2005. Vuonna 2008 valtaan nousi keskustaoikeistolainen kansallispuolue, ja John Key nousi pääministeriksi. Puolue uusi voittonsa 2011.[8] Vuoden 2014 vaaleissa kansallispuolue taas voitti ja pääministeri John Key jatkoi.[13] Joulukuussa 2016 Bill English nousi uudeksi pääministeriksi ja kansallispuolueen johtajaksi John Keyn erottua.[14]

Lokakuun 2017 vaalien jälkeen työväenpuolueen johtaja Jacinda Ardern muodosti koalitiohallituksen NZ First -puolueen kanssa. 37-vuotiaasta Ardernista tuli Uuden-Seelannin nuorin pääministeri 150 vuoteen. Hallituksen varapääministeriksi (deputy prime minister) ja ulkoministeriksi tuli NZ First -puolueen johtaja Winston Peters, joka oli ollut aiemmin varapääministeri vuosina 1996–98 kansallispuolueen johtamassa koalitiohallituksessa ja ulkoministeri vuosina 2005–08 työväenpuolueen Helen Clarkin johtamassa koalitiossa. Uusi hallitus otti päätavoitteekseen ilmastonmuutokseen vastaamisen, köyhyyden vähentämisen ja alueellisen kehityksen tukemisen[15]

Maaliskuussa 2019 Christchurchin kaupungissa tehtiin terrori-isku, jossa ihmisiä ammuttiin kahdessa eri moskeijassa. Terroriteoissa kuoli 49 ihmistä.[16]

Lokakuussa 2020 pääministeri Ardernin johtama työväenpuolue sai suuren vaalivoiton ja yksinään ehdottoman enemmistön maan parlamenttiin.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Blyth ym: New Zealand: History Encyclopedia Britannica. 26.5.2023. Viitattu 29.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Kimmo Kiljunen: Maailman maat – liput ja historia, osio Oseania, artikkeli Uusi-Seelanti.
  3. ↑ Maori New Zealand History
  4. ↑ a b c d e HistoryCommonwealth Secretariat (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b Background Note (Previous editions) 12.2.2010. US Department of State. Arkistoitu 31.12.2014. Viitattu 31.12.2014.
  6. ↑ Arrowtown newzealand.com. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Statute of Westminster 1931New Zealand Republic (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b c d e f Timeline New Zealand BBC News
  9. ↑ a b David Lange | prime minister of New Zealand Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Uudistusten vaikutuksista ei varmuutta Helsingin Sanomat. 13.5.1996. Viitattu 22.1.2020.
  11. ↑ Australia, New Zealand, United States (ANZUS) globalsecurity.org.
  12. ↑ New Zealand profile BBC News. 18.3.2019. Viitattu 22.1.2020. (englanti)
  13. ↑ As it happened: New Zealand election 2014 NZ Herald. 20.9.2014. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  14. ↑ Saheli Roy Choudhury: Short-term popularity dent seen as Bill English named New Zealand prime minister CNBC. 12.12.2016. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Eleanor Ainge Roy: New Zealand Labour signs coalition deal and makes Winston Peters deputy PM The Guardian. 24.10.2017. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  16. ↑ Uudessa-Seelannissa terrori-isku, kahdessa moskeijassa ammuskeltiin – 28-vuotias australialaismies sai murhasyytteen veriteosta Yle Uutiset. Viitattu 6.3.2020.
  17. ↑ Pääministeri Jacinda Ardern on voittanut Uuden-Seelannin vaalit ylivoimaisesti Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuden-Seelannin_historia&oldid=21592256”