Waitangin sopimus
Waitangin sopimus (engl. Treaty of Waitangi, maoriksi Te Tiriti o Waitangi) oli 46 uusiseelantilaisen maoriheimon ja brittien 6. helmikuuta 1840 Waitangissa, Bay of Islandsin lahden rannalla solmima sopimus, joka teki Uudesta-Seelannista Britannian kruununsiirtomaan. Sopimus alisti maorit brittiläisen Uuden-Seelannin kuvernöörin hallintaan ja antoi näille Britannian kansalaisoikeudet sekä omistusoikeuden omiin maihinsa. Sopimus myös lopetti valaanpyytäjien ja hylkeidenmetsästäjien siirtolaisuuteen perustuneen uudisasutuksen ja nykyaikaisilla tuliaseilla käydyt maoriheimojen väliset sodat. Sitoumuksen allekirjoittamisen jälkeen aloitettiin saarten järjestelmällinen ja rauhanomaisempi asuttaminen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luku oli suuri käännekohta maorien historiassa. 1800-luvun alussa Uuteen-Seelantiin tuodut länsimaiset aseet johtivat muskettisotiin, joissa länsimaisilla aseilla varustautuneet maoriheimot ryhtyivät taistelemaan perinteisillä aseilla varustautuneita maoreja vastaan. Vuonna 1813 13 pohjoisten maoriheimojen päällikköä tapasi Kerikerissä, jossa he laativat kirjeen Vilhelm IV:lle ja pyysivät tätä turvaamaan alueensa. Kirjeellä haettiin suojaa paitsi muita maoriheimoja vastaan, myös ranskalaisia vastaan, jotka olivat osoittaneet kiinnostusta Uuteen-Seelantiin.[1] Vilhelm lähetti Uuteen-Seelantiin James Busbyn, joka muotoili Uuden-Seelannin itsenäisyysjulistuksen, jonka allekirjoitti vuonna 1835 35 maoripäällikköä. Julistuksella perustettiin löysä Ison-Britannian alainen maoriheimojen liitto, Uuden-Seelannin yhdistyneet heimot.
Waitangin sopimuksella haluttiin helpottaa New Zealand Companyn maakauppoja sekä vähentää maorien välisiä kahakoita. 1839 George Gippsistä tuli Uuden-Seelannin kuvernööri. Samana vuonna William Hobson sai tehtäväkseen tehdä Uudesta-Seelannista Ison-Britannian siirtomaa. Hobson valmisteli sopimuksen, jonka tarkoituksena oli siirtää rauhanomaisesti kaikki valta maoreilta Isolle-Britannialle. Hobson luki Kerikerissä julistuksen, jossa hän totesi Uuden-Seelannin kuuluvan Isoon-Britanniaan ja tarkemmin Uuteen Etelä-Walesiin. Hobsonin laatima sopimus käännettiin maorin kielelle, ja siitä lähetettiin kopioita ympäri Uutta-Seelantia allekirjoitettavaksi eri heimopäälliköille. Vaikka kaikki maoripäälliköt eivät allekirjoittaneetkaan sopimusta, Hobson julisti määräysvaltansa koskevan koko maata, ja Uudesta-Seelannista tehtiin Uudesta Etelä-Walesista erillinen siirtomaa.[2]
Vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maorien mielestä uudisasutus loukkasi heille sopimuksessa myönnettyjä oikeuksia, mutta koska sopimuksesta oli olemassa kaksi versiota, jatkoivat eurooppalaiset maorien maiden haltuunottoa, monet mielestään laillisesti.[3] Kauna maorien keskuudessa lisääntyi, ja maakiistat etenkin Pohjoissaarella puhkesivat maorisodiksi 1840-luvulla. Väkivaltaisuudet päättyivät vuonna 1872, mutta taistelujen tuloksena maanomistajuus oli siirtynyt kokonaan siirtolaisille. 2000-luvulla maorien korvausvaatimuksista on tullut huomattava poliittinen kysymys Uudessa-Seelannissa.
Uuden-Seelannin kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta Waitangin sopimuksen solmimisen johdosta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://freepages.genealogy.rootsweb.ancestry.com/~ourstuff/SettlementatAkaroa.htm/
- ↑ http://www.nzherald.co.nz/opinion/news/article.cfm?c_id=466&objectid=10590602
- ↑ Evans, Charlotte ym.: Värikäs maailmanhistoria, s. 572. (Suom. Virtanen, Tarja) WSOY, 1995. (englanninkielinen alkuteos: History Encyclopedia)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Waitangin sopimus Wikimedia Commonsissa
- Waitangin sopimuksen interaktiivinen verkkoversio (englanniksi)