Uroporfyrinogeeni III-syntaasi
Uroporfyrinogeeni III-syntaasi on lyaaseihin kuuluva entsyymi, joka katalysoi hydroksimetyylibilaanin syklisoitumista uroporfyrinogeeni III:ksi. Entsyymi osallistuu porfyriinien metaboliaan ja on osa muun muassa hemiryhmän, B12-vitamiinin ja klorofyllin biosynteesiä. Entsyymiä esiintyy niin aitotumaisissa eliöissä kuin prokaryooteissakin. Uroporfyrinogeeni III-syntaasin EC-numero on EC 4.2.1.75 ja CAS-numero 37340-55-9.[1][2][3]
Rakenne ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenteeltaan uroporfyrinogeeni III-syntaasi on monomeeri. Ihmisen entsyymin molekyylimassa on noin 28–30 kDa.[2] Rakenteessa on α-kierteistä muodostuva α- ja β-yksikkö, jotka ovat yhdistyneet toisiinsa β-laskosten välityksellä. Entsyymin katalysoima mekanismi on poikkeuksellinen. Ensimmäisessä vaiheessa entsyymi luovuttaa protonin hydroksimetyylibilaanin hydroksyyliryhmällä, joka eliminoituu ja muodostuu kaksoissidos. Substraattina oleva hydroksimetyylibilaani koostuu neljästä pyrrolirenkaasta ja se on sitoutunut entsyymiin siten, että ketjun ensimmäinen ja viimeinen pyrrolirengas ovat lähellä toisiaan. Ketjun viimeinen pyrrolirengas reagoi ensimmäisessä vaiheessa muodostuneen kaksoissidoksen kanssa ja muodostuu spirosyklinen välivaihe. Tämä välivaihe toisiintuu uroporfyrinogeeni II:ksi.[1][3][4][5] Uroporfyrinogeeni III-syntaasin inhibiittoreita ovat muun muassa raskasmetallit kuten elohopea[2].
Harvinaisessa autosomien välityksellä periytyvässä synnynnäisessä erytropoieettisessa porfyriassa eli Güntherin taudissa uroporfyrinogeeni III-syntaasin toiminta on puutteellista. Tämän vuoksi ihmisen elimistöön kertyy uroporfyrinogeeni I:tä ja sen aineenvaihduntatuotteita. Taudin oireita ovat valoherkkyys ja kynsien ja hampaiden poikkeavuudet.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karl Kadish,Kevin M. Smith,Roger Guilard: The Porphyrin Handbook, s. 62-67. Elsevier, 2007. ISBN 978-0123932228 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c EC 4.2.1.75 - uroporphyrinogen-III synthase Brenda. Viitattu 20.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 855. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Carl A. Burtis, Edward R. Ashwood, David E. Bruns: Tietz Textbook of Clinical Chemistry and Molecular Diagnostics, s. 1033-1034. Elsevier, 2012. ISBN 9781416061649 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Rossen Donev: Protein Structure and Diseases, s. 44-51. Academic Press, 2011. ISBN 9780123812629 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Kaisa Timonen, Pauliina Nuutinen & Raili Kauppinen: Iho-oireiset hepaattiset porfyriat. Duodesim, 2012, 128. vsk, nro 121247-1255. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2018.
- ↑ J. G. Salway: Medical biochemistry at a glance, s. 108. Wiley-Blackwell, 2006. ISBN 978-1-4051-1322-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2018). (englanniksi)