Umpah-pah
Umpah-pah (ransk. Oumpah-Pah) on piirtäjä Albert Uderzon ja käsikirjoittaja René Goscinnyn vuonna 1951 luoma ranskalainen sarjakuva. Umpah-pah sijoittuu 1700-luvun Pohjois-Amerikkaan. Tarinoissa seikkailevat jalo, konstailematon ja roteva intiaani Umpah-pah, joka kuuluu shava-shava-heimoon, ja hänen hienohelmainen ystävänsä, ranskalainen upseeri, kreivi Olvin Janoisin.
Goscinny ja Uderzo tekivät viisi Umpah-pah-tarinaa vuosien 1958–1961 aikana. Ne julkaistiin aluksi belgialaisessa Tintin-lehdessä ja myöhemmin albumeina.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]René Goscinny ja Albert Uderzo loivat Umpah-pahin hahmon vuonna 1951 Yhdysvaltojen markkinoille. Umpah-pah oli intiaani, joka eli noissa varhaisissa sarjakuvissa nykyaikana mutta vanhoja perinteitä kunnioittaen. Goscinny ja Uderzo tekivät kuusi englanniksi käännettyä planssia sarjakuvastaan, mutta he eivät saaneet niitä myydyksi Yhdysvaltoihin. Kaksikko piti planssit kuitenkin tallessa ja aikoi palata niihin myöhemmin. Seuraavina vuosina he tekivät yhdessä monia muita sarjoja, mutta Uderzo on kertonut, että Umpah-pah oli heille kaikkein lähimpänä sydäntä.[2]
Belgialainen Tintin-lehti palkkasi Goscinnyn 1956, ja kaksi vuotta myöhemmin lehti pyysi häntä luomaan sarjakuvan Uderzon kanssa. Goscinny ja Uderzo herättivät Umpah-pahin henkiin, mutta tekivät siihen joitain muutoksia. He sijoittivat tarinan siirtomaavallan ajalle 1700-luvulle ranskalais-englantilaisten siirtokuntien synnyn aikaan. Sarjasta tehtiin suurimmaksi osaksi melko realistinen, mutta esimerkiksi siinä esiintyvällä Preussin armeijalla ei todellisuudessa ollut mitään osaa Amerikan valloittamisessa. Tekijät myös lisäsivät toiseksi päähenkilöksi nuoren ranskalaisupseerin nimeltä Olvin Janoisin. Umpah-pahin julkaisu aloitettiin Tintinissä 2. huhtikuuta 1958.[1]
Goscinny ja Uderzo tekivät vajaan kolmen vuoden aikana viisi Umpah-pah-seikkailua.[1] Ensimmäisen albumin alussa shava-shavojen heimoon kuuluva roteva Umpah-pah kohtaa nuoren ranskalaisupseerin Olvin Janoisimman. Heidän seikkailujensa juoni jatkuu luontevasti kaikkien viiden albumin läpi.[3]
Tekijät siirtyivät Tintinistä uuteen Pilote-nuortenlehteen, ja koska sopimus kustantamon kanssa kielsi Umpah-pahin aloittamisen toisessa lehdessä, tekijät lopettivat sen ja keskittyivät Asterixiin.[4] Umpah-pahin seikkailuissa olikin jo ollut nähtävissä paljon Asterixin huumoria, teemoja ja piirrostyyliä.[5][6]
Umpah-pahia julkaistiin suomeksi ensi kerran vuosina 1973–1974 ilmestyneessä Zoom-sarjakuvalehdessä, joka ehti julkaista neljä ensimmäistä tarinaa. Sanoma julkaisi kaikki tarinat albumeina vuosina 1976–1977, jolloin myös viides seikkailu suomennettiin. Sarjan suomensivat Mary A. Wuorio ja Outi Walli.[3][7]
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päänahanmetsästäjät. ((Oumpah-pah: Le peau-rouge, 1958, albumina 1961.) Suomentanut Mary A. Wuorio. Umpah-pah 1) Helsinki: Sanoma, 1976 (2. painos 1985). – Myös Zoom-lehdessä 1973–74.
- Latuskajalat sotapolulla. ((Oumpah Pah sur le sentier de la guerre, 1959, albumina 1961.) Suomentanut Mary A. Wuorio. Umpah-pah 2) Helsinki: Sanoma, 1976 (2. painos 1985).
- Merirosvoja näköpiirissä. ((Oumpah Pah et les pirates, 1959, albumina 1962.) Suomentanut Mary A. Wuorio. 2. painos (1. painos 1976, myös Zoom-lehdessä 1974). Umpah-pah 3) Helsinki: Sanoma, 1976 (2. painos 1986). – Myös Zoom-lehdessä 1974.
- Salainen tehtävä. ((Mission secrete, 1960, albumina 1962.) Käännös koottu eri teoksista. Umpah-pah 4) Helsinki: Sanoma, 1977 (2. painos 1987). – Myös osittain Zoom-lehdessä 1974.
- Petolliset silmäpussit. ((Oumpah Pah contre Foie Malade, 1962, albumina 1967.) Suomentanut Outi Walli. Umpah-pah 5) Helsinki: Sanoma, 1986. ISBN 951-9134-17-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Umpah-pah. ((Oumpah-Pah – L'intégrale, 2011) Sisältää kaikki viisi tarinaa. Suomentaneet Mary A. Wuorio ja Outi Walli) Helsinki: Egmont, 2014. ISBN 978-952-233-798-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Umpah-pah 2014, s. 22.
- ↑ Umpah-pah 2014, s. 12, 22.
- ↑ a b Reijo Valta: Umpah-pah yksissä kansissa. Kvaak.fi 5.4.2014.
- ↑ Umpah-pah 2014, s. 26.
- ↑ Nummelin, Juri: Inkkariklassikko viihdyttää edelleen. Ruudinsavu 1/2014. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ Umpah-pah 2014, s. 28–29.
- ↑ Luettelo suomennetuista Umpah-pah albumeista kansikuvineen. Viitattu 2.3.2018.