Ulrich Plenzdorf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulrich Plenzdorf (1993)

Ulrich Plenzdorf (26. lokakuuta 1934 Berliini, Saksa – 9. elokuuta 2007 Berliini, Saksalähde?) oli saksalainen kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja dramaturgi. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1972 Hallessa kantaesitetty näytelmä Nuoren W:n uudet kärsimykset (Die neuen Leiden des jungen W.).lähde?

Plenzdorf oli ensisijaisesti elokuvakäsikirjoittaja. Hän käsikirjoitti muun muassa Heiner Carowin ohjaaman kokoillan elokuvan Paul ja Paula (Die Legende von Paul und Paula) (1973), Hans Falladan omaelämäkerralliseen romaaniin perustuvan elokuvan Der Trinker (1995) yhdessä Harald Juhnken kanssa ja Frank Beyerin televisioelokuvan Abgehauen (1998) Manfred Krugin omaelämäkerran mukaan.lähde?

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulrich Plenzdorf syntyi koneenrakentajan perheeseen Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa. Hänen vanhempansa olivat kommunistipuolue KPD:n jäseniä, ja heidät vangittiin kansallissosialismin kaudella. Vuonna 1950 perhe muutti Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin, jossa Plenzdorf kirjoitti ylioppilaaksi 1954. Plenzdorf avioitui 1955 Helga Liesken kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta.lähde?

Sittemmin Plenzdorf opiskeli marxismi-leninismiä ja filosofiaa Leipzigin yliopistossa, mutta ei valmistunut. Sen sijaan hän kiinnostui näyttämötaiteesta ja elokuvista: hän opiskeli 1959–1963 elokuva-alaa Filmhochschule Babelsberg -oppilaitoksessa. Vuodesta 1963 alkaen hän työskenteli DEFA-studion elokuvakäsikirjoittajana ja dramaturgina.lähde?

Länsi-Saksassa Plenzdorf tuli tunnetuksi vuonna 1972 aikakauslehti Sinn und Formissa julkaistun yhteiskuntakriittisen kertomuksensa Nuoren W:n uudet kärsimykset (Die neuen Leiden des jungen W.) ansiosta. Hän oli kirjoittanut teoksen vuonna 1969 elokuvakäsikirjoitukseksi DEFAlle; vuonna 1973 se julkaistiin kirjana ja käännettiin yli 30:lle kielelle.[1] Vuonna 1972 Hallessa kantaesitetty näytöskappale oli Länsi-Saksassa kauden 1974–1975 esitetyin aikalaisteos ja se filmatisoitiin niin ikään Länsi-Saksassa vuonna 1976.[2] Teoksessaan Plenzdorf kertoo 1970-luvun itäsaksalaisella nuorisojargonilla traagisen tarinan nuorukaisesta, joka pyristelee ulos pikkuporvarillisesta elinympäristöstään ja löytää Goethen romaanista Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) alati uusia yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä.lähde?

1980-luvun jälkipuoliskolla kantaesityksensä saivat Plenzdorfin näytelmät Ein Tag länger als ein Lebe ja Zeit der Wölfe, jotka perustuvat Tšingiz Aitmatovin romaaneihin. Molemmat dramatisoinnit ovat tinkimättömiä tilityksiä stalinismin ajasta.[3]

Plenzdorf oli berliiniläisen Akademie der Künste -taideinstituutin jäsen vuodesta 1992.lähde?

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Die neuen Leiden des jungen W. (romaani, 1972) suom. Nuoren W:n uudet kärsimykset
  • Die neuen Leiden des jungen W. (näytelmä, kantaesitys 1972) suom. Nuoren W:n uudet kärsimykset
  • Buridans Esel (näytelmä, 1975, perustuu Günter de Bruynin romaaniin)
  • Auszug (1977)
  • kein runter kein fern (kertomus, 1978; julkaistu 1984)
  • Legende vom Glück ohne Ende (romaani, 1979)
  • Gutenachtgeschichte (1980)
  • Ein Tag länger als ein Leben (draama, 1986)
  • Zeit der Wölfe (draama, 1989)
  • Freiheitsberaubung (draama, 1987, perustuu Günter de Bruynin tarinaan)
  • Vater Mutter Mörderkind (näytelmä, 1993–1994)
  • Berliner Geschichten. Eine Autoren-Anthologie, wie sie entstand und von der Stasi verhindert wurde (1995)
  • Eins und Eins ist Uneins (1999)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nuoren W:n uudet kärsimykset, näytelmä (Die neuen Leiden des jungen W., kantaesitys 1972) suom. Kalevi Nyytäjä ja Outi Nyytäjä, Helsinki: Työväen näyttämöiden liitto 1973.
  • Nuoren W:n uudet kärsimykset, romaani (Die neuen Leiden des jungen W., 1972) suom. Kalevi Nyytäjä ja Outi Nyytäjä, Helsinki: Tammi 1974 ISBN 951-30-2869-0

Kuunnelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mir nach, Canaillen! (1964)
  • Karla (1965/1990)
  • Weite Straßen – stille Liebe (1969)
  • Kennen Sie Urban? (1970)
  • Paul ja Paula (Die Legende von Paul und Paula) (1973)
  • Liebe mit 16 (1974)
  • Der alte Mann, das Pferd, die Straße (1974)
  • Die neuen Leiden des jungen W. (1975)
  • Glück im Hinterhaus]] (perustuu Günter de Bruynin romaaniin Buridans Esel) (1978)
  • Der König und sein Narr (1981)
  • Insel der Schwäne (1983)
  • Bockshorn (Christoph Meckelin romaanin mukaan) (1984)
  • Ein fliehendes Pferd (televisiotyö, Martin Walserin samannimisen novellin mukaan) (1985)
  • Der Fall Ö. (1990)
  • Der Verdacht (perustuu Volker Braunin kertomukseen Unvollendete Geschichte) (1990)
  • Hüpf, Häschen hüpf (1991)
  • Vater Mutter Mörderkind (1992)
  • Liebling Kreuzberg (1992)
  • Das andere Leben des Herrn Kreins (1992)
  • Der Trinker (Hans Falladan samannimisen romaanin mukaan) (1995)
  • Matulla und Busch (1995)
  • Der Laden (1997)
  • Abgehauen (1998)
  • Noelia oder Fidel wartet nicht (yhdessä Rudolf Steinerin kanssa) (2005)

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen draamaelokuva Nuoren Wertherin jäljillä (2013) perustuu löyhästi Plenzdorfin romaaniin Nuoren W:n uudet kärsimykset.lähde?

Lähteet ja viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ulrich Plenzdorf gestorben. Süddeutsche Zeitung, 9. elokuuta 2007
  2. ↑ digithek.ch (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Hgd.de

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ulrich_Plenzdorf&oldid=21512705”