Ukrainan energiapolitiikka
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tämän artikkelin johdanto ei ole riittävän hyvä johdatus artikkelin aiheeseen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin johdantoa. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Ukrainan energiapolitiikka kertoo Ukrainan energiapolitiikasta eli energian käytön kehityksestä ja ohjaamisesta mukaan lukien energiantuotanto, sähköntuotanto, lämmöntuotanto, jakelu, kulutus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja keskustelu aiheesta. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot.
Ydinvoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enerhoatom on valtion ydinvoimayhtiö. Se on perustettu Kiovassa 17. lokakuuta 1996. Työntekijöitä on 38 000. Liikevaihto on 1,5 miljardia euroa.lähde?
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa vuonna 1986 oli vakavin ydinonnettomuus maailmassa vuoden 2008 loppuun mennessä. Tšernobylin taloudellisiksi kustannuksiksi on arvioitu satoja miljardeja dollareita.[1] Ukrainalaisista 7 prosenttia (noin 3,3 miljoonaa ihmistä) sairastui onnettomuuden seurauksena. Alle 4-vuotiaista lapsista kolmasosa sairastui kilpirauhassyöpään. Onnettomuus ei rajoittunut Ukrainaan, vaan levisi laajalle alueelle. Laskeumasta 70 prosenttia kohdistui Valko-Venäjään.[2]
Maakaasu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös Ukrainan maakaasukysymys
Ukraina ostaa maakaasua Venäjältä. Kaasua ei osteta Gazpromilta suoraan vaan välittäjäyhtiöiden kautta.[3] Venäjä on sulkenut kaasuvirran kauppapoliittisista syistä uutena vuotena vuonna 2006 ja vuonna 2008. Ukrainalla on noin 3 kk maakaasuvarat. Euroopan unioni ostaa käyttämästään maakaasusta neljäsosan Venäjältä ja siitä 80 % tulee Ukrainan kautta. Venäjä on riippuvainen Ukrainasta maakaasun myynnissä Eurooppaan.
Välittäjäyhtiöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainalainen kaasuyhtiö Naftogaz on vanha valtion monopoli. Sen asiakkaita ovat kunnat ja kansalaiset. Naftogazin johtaja on Oleg Dubina. Naftogaz ostaa kaasun välittäjäyhtiöltä Rosukrenergo. Rosukrenergo tekee voitto myymällä maakaasua Eurooppaan. Rosukrenergosta omistaa puolet Gazprom ja toisen puolen ukrainalainen yhtiö. Lehtitietojen mukaan tällä hetkellä se tarkoittaa Dmytro Firtaš nimistä liikemiestä. Toinen välittäjäyhtiö on Ukrazenergo. Se myy kaasua Ukrainassa yrityksille. Ukrazenergon perustivat Naftogaz ja Rosukrenerg vuoden 2006 alussa.[3]
Hiili
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zasyadko Mine oli vuonna 2007 Ukrainan suurin hiilikaivos. Siellä oli 10 000 työntekijää ja hiiltä tuotettiin 10 000 tonnia päivässä.[4] Hiilikaivoksissa oli suuria onnettomuuksia vuosina 2000–2008, muun muassa 18. marraskuuta 2007 ja 8. kesäkuuta 2008.
Tuulivoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuulivoima Ukrainassa[5][6] | |
---|---|
Vuosi | MW |
2005 | 77 |
2006 | 86 |
2007 | 89 |
Ukrainassa oli yhteensä 89 MW tuulivoimakapasiteettia vuoden 2007 lopussa.[5] Tuulivoimaa edistää Ukrainian Wind Energy Association (UANE). EWEAn jäsen on myös Madesta Developments Ltd.[6] Tuulivoiman rakentaminen Ukrainaan sisältyy Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään. Vuonna 2008 suunnitteilla oli 300 MW tuulivoimaa Ukrainaan. Ukrainalla on suuret tuulivoimavarat.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nuclear power is not the answer to climate change The Imperative for an Energy Revolution (Arkistoitu – Internet Archive) Greenpeace 5.12.2007
- ↑ Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 s. 230 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) Tšernobyl s. 282
- ↑ a b Hakala, Pekka: Tämän osaa ratkaista vain roisto. Helsingin Sanomat, 9.1.2009, s. B3. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047 (www-versio maksullinen). Viitattu 10.1.2009.
- ↑ Ukraine mine blast kills 65, Agence France-Presse 18.11.2007
- ↑ a b Wind power installed in Europe by end of 2007 (cumulative) EWEA 5.2.2008
- ↑ a b EWEA 2006 Annual report, Powering change European Wind Energy Association EWEA, s. 5, 31 ja 33
- ↑ Global Wind Eenergy Outlook 2008 (Arkistoitu – Internet Archive), GWEC lokakuu 2008